”Ai opiskelet Columbiassa?! Fantastic! Congratulations!”

Näin keskustelu yleensä alkaa, kun kerron täällä Yhdysvalloissa aloittaneeni juuri opiskelut Columbian yliopiston journalismikoulussa. Columbia nauttii maineesta arvostettuna, elitistisenäkin toimittajakouluna. Koulu on perustettu 1912 kuuluisan journalistin, Joseph Pulitzerin, testamentista saaduilla lahjoituksilla. Columbia on myös se paikka, joka jakaa vuosittain kirjallisuuden ja journalismin Pulitzer-palkinnot.

Kampus on laaja ja vilisee opiskelijoita vielä ilta yhdeksältä. Itse kuljen koulussa Bronxista metrolla Manhattanille, jossa koulu sijaitsee. Periaatteessa journalistiopiskelija voi valita kahden eri koulutusohjelman, joko toimittajan perustutkintoon tähtäävän Master of Science -ohjelman tai omaa erikoistumisalaa painottavan Master of Art -tutkinnon välillä. Jälkimmäinen, jossa itse olen, edellyttää työkokemusta ja toimittajan perustaitojen osaamista. M.A. -ohjelmaa tarjoillaan neljällä eri vaihtoehdolla, keskittyen joko politiikkaan, tieteeseen, talouteen tai kulttuuriin. Teknisiä taitoja kuten kuvaamista, editointia tai erilaisia multimediataitoja ei opeteta lukuun ottamatta valinnaisia valokuvauksen ja audiotyön lyhytkursseja.

Journalismiopetuksessa Columbiassa keskeisintä näyttääkin olevan klikkiotsikoiden ja Facebook-tykkäysten sijaan laatu, ja yllättävää kyllä, perinteinen asiajournalismi. Arvossa ovat tutkiva journalismi, narratiivinen kerronta, datajournalismi ja syvällinen perehtyminen omaan erikoisalaan. Sinänsä tuntuu oudolta, että yksikään luennoitsija ei ole vaahdonnut sosiaalisen median tärkeydestä tai natiivivideoista. Lopputyönä kirjoitetaan noin kymmenen tuhannen sanan pituinen journalistinen juttu, joka on tarkoitus julkaista. Parhaita töitä on päässyt muun muassa The Rolling Stonesiin, The New Yorkeriin ja The Atlanticiin.

Perustutkintoa tekeviä opiskelijoita on yli parisataa, mutta meitä M.A. -laisia vain 50. Omassa ryhmässäni on opiskelijoita Yhdysvalloista, Kanadasta, Intiasta, Malesiasta, Filippiineiltä, Norjasta ja Pakistanista. MA-ohjelma on räätälöity eikä valinnaisia kursseja juuri ole. Osa opettajista on journalismin kovia ammattilaisia: esimerkiksi bisnesseminaaria meillä vetää The New Yorkin Timesin kolumnisti Eduardo Porter. Datajournalismin opettajat puolestaan tulevat The Wall Street Journalin datadeskistä. Kun ollaan maassa, jossa uutisvoitot merkitsevät ehkä enemmän kuin muualla, tunneilla käytävät esimerkit ovat salaista referoitavaksi.

Opiskelu amerikkalaisessa yliopistossa poikkeaa paljon suomalaisesta. Kirjoja ei juuri käytetä, vaan luettavat materiaalit toimitetaan verkossa toimiville kurssisivuille. Se on kätevää, vaikka jatkuva 50-sivuisten lukupakettien printtaaminen tuntuu järjettömältä. Luettavaa tunnille on todella paljon. Amerikkalaiseen opiskelukulttuuriin kuuluu myös se, että tunneilla keskustellaan ja toivottavasti myös väitellään paljon. Opetuksessa ehdoton etu on ryhmien pienuudessa. Suomalaisesta voi olla jopa hieman pelottavaa, että professorit tuntevat sinut henkilökohtaisesti ja opettelevat ensimmäiseksi etunimesi.

Koulu sinänsä tarjoaa paljon muutakin tekemistä kuin opiskelua, kuten vierailijaluennot, keskustelutilaisuuksia ja elokuvailtoja. Mahdollisuudet osallistua rientoihin ovat kuitenkin käytännössä rajalliset. Esimerkiksi viime viikolla koululla oli puhumassa sekä Cosmopolitanin päätoimittaja Joanna Coles että kuin tämänvuotiset Pulitzer-voittajat Christian Miller ja Ken Armstrong. En päässyt kumpaankaan tilaisuuteen, koska ne menivät päällekkäin bisnesseminaarin kanssa, eikä tunneilta saa olla pois.

Siinä missä toimittajatutkintoon Suomessa käytetään viisi vuotta, täällä se tehdään yhdeksässä kuukaudessa. Työnsaanti tuntuu olevan kova pala etenkin yhdysvaltalaisille, joista monet ovat hakeutuneet Columbiaan (ja osa myös irtisanoutunut entisestä työstään) saadakseen lisäbuustin uralleen. Kahden ensimmäisen viikon aikana meille tehtiin selväksi, että työnhaku ja suhteiden luonti pitää aloittaa heti. Opiskelijoille tarjottavat CV:n ja työhakemuksen valmennukset on jo aloitettu. Ehkä toisin kuin Suomessa, jossa mennään töihin sinne missä niitä on, täällä urakysymystä lähestytään siitä näkökulmasta, mitä juuri sinä halua itse tehdä.  ”Jos haluatte töihin johonkin mediaan, tehkää sen uutisten seuraamisesta päivittäinen rutiini”, meitä opastettiin.

Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla kolmen viikon aikaisia tuntemuksia Yhdysvalloista, parhaiten siihen sopisi sana ”overwhelmed”. Koulun lisäksi itse New York tarjoilee tietysti loputtoman kirjon nähdä, kokea ja harrastaa.

Columbian journalismikoulu perustettiin unkarilais-amerikkalaisen toimittajan Joseph Pulitzerin perintönä saaduilla lahjoituksilla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Pikadeiteillä työnantajan kanssa - 09.05.2017
• Mitä seuraa, kun alt-right tyyppi tulee kampukselle? - 03.04.2017
• ”Me Trumpin vastustajat olemme kuin kiukuttelevia pikkulapsia” - 27.02.2017
• Kun somesta tuli amerikkalaisten pääuutislähde - 10.01.2017
• Näin Amerikan keskiluokka putosi kyydistä ja äänesti Trumpia - 20.12.2016
• Onnea Yhdysvallat! Teillä on uusi presidenttipari! - 28.11.2016
• Vaaliväsymystä, tappouhkauksia ja väärin tulkittuja gallupeja - 04.11.2016