Tarinan mukaan Tanskan lippu putosi taivaalta kesken Valdemar Sejrin johtamien taistelujen vuonna 1219. Kahdeksan sataa vuotta myöhemmin sotaisasta lipusta on tullut monikäyttöinen arjen piristäjä.

Legendan mukaan Tanskan lippu putosi taivaalta vuonna 1219.

Lippu voi joskus olla kovinkin arka asia. Se voi yhdistää, mutta myös omia ideologioita ja toimia symbolina ahdasmielisyydelle ja ikävälle nationalismille. Tanskassa kaikki kuitenkin on toisin, tai kuitenkin paljon rennompaa, vaikka opiskelutoverini Annette ja Jesper huomauttavat, että äärioikeistolaiset puolueet ovat yrittäneet käyttää Dannebrogenin vetovoimaa myös omissa kampanjoissaan.

Siinä he ovat epäonnistuneet karkeasti, koska kansa on reagoinut ja koska monikäyttöistä ja arkista lippua ei niin vain valjasteta poliittisiin tarkoituksiin. Tanskalaisilla näyttääkin olevan hyvin vapautunut suhde omaan lippuunsa – sellaisella hyvällä tavalla, joka on juhlava mutta ei koskaan kiihkomielinen.

Kakku ei ole täydellinen ilman komeilevia lippuja.

Kun olen pyöräillyt Århusia ristiin rastiin, olen monasti nähnyt lippurivistön koristavan puutarhakutsuja. Usein myös synttärikakuissa komeilevat pienoisliput, ja kun zoomailu alkoi talvella tympiä, kolmas kollega lähetti kaikille pienet paperiset liput, joita heiluttamalla tunnelmaa saattoi kohottaa.

Dannebrogen on arkinen asia.

Dannebrogen on näyttävä osa tanskalaista arkea tavalla, joka ihmetyttää juhlaviin liputuspäiviin tottunutta suomalaista. Liputuksen vaivattomuutta ei voi muuta kuin ihailla: aina se punavalkoinen viiri tuntuu piristävän ja antavan pienimmällekin tapahtumalle hieman juhlavammat puitteet.

En ole vielä hankkinut itselleni tanskalaislippua, sen sijaan olen vakavasti pohtinut lipun tuoman symboliarvon sisäistämistä omaan vaatetukseen.

Jopa merimiinan voi maalata punavalkoiseksi.

Jalkapallofanien suosima punavalkoinen kaulaliina voisi olla helppo tapa viestittää iloa ja yhteenkuuluvuutta, mutta taidan sittenkin olla astetta räväkämpi ja hankkia itselleni lippukuvioidun puvun seuraavaa juhlatilaisuutta varten.

Jos tällä myös pääsisi Saulin järjestämiin juhliin ensi joulukuussa?

Tämä puku tekisi minusta tanskalaisen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kotimaa kutsuu - 31.05.2021
• Finnebyen - pieni pala Suomea - 26.03.2021
• Kun tapasin Elviksen - 02.03.2021
• Laskiaispullan syvin olemus - 01.02.2021
• Sisua, Mette! - 08.01.2021
• Juutti vai juntti? - 01.12.2020
• Viisitoista valetta vuorokaudessa - 27.10.2020
• Miehemme Tanskassa - 05.10.2020
• FinnFellow ja Fellow Finn! - 08.09.2020