Onpa hienoa nähdä kasvotusten näin monta opiskelijaa!

Jokainen kurssi yliopistolla on alkanut suurin piirtein näillä sanoilla.

Berliiniläisen Freie Universitätin kampus on ollut koronarajoitusten vuoksi puolitoista vuotta tyhjillään. Luennot ovat olleet verkossa ja opiskelijat kotona koneidensa ääressä.

Nyt opiskelijat ovat palanneet.

Vain harva berliiniläinen käyttää enää maskia ulkona liikkuessaan.

Kansainvälisistä toimittajista koostuva stipendiaattiryhmämme Europäische Journalisten Kolleg on onnekas. Olemme tavanneet lokakuun aikana toisemme kasvotusten jo useammin kuin viime vuoden porukka koko vuonna.

Koronarajoitukset olivat Saksassa viime talvena ja keväänä huomattavasti tiukemmat kuin Suomessa. Esimerkiksi koulut, päiväkodit ja valtaosa kaupoista ja ravintoloista oli pitkään kokonaan suljettu.

Kuluneen kesän ja syksyn aikana maa on harpannut ison askeleen kohti normaalia. Rokotetuille, testatuille tai koronasta parantuneille yhteiskunta on nyt käytännössä auki. Vilauttamalla puhelimeen ladattavaa koronapassisovellusta ovet näyttelyihin, konsertteihin, ravintoloihin ja klubeille avautuvat ongelmitta.

Kotikulmillamme Prenzlauer Bergissä sijaitsevalla Mauerparkin kirpputorilla on lokakuisena sunnuntaina suorastaan festaritunnelma. Harrastelijamuusikot esiintyvät, ruokakojujen edessä jonotetaan, turistit shoppailevat matkamuistoja ja turkkilaisperheet istuvat piknikillä.

Pandemia näkyy yhä katukuvassa muun muassa joka puolelta löytyvinä koronatestauspisteinä.

Kaikki näyttää siis siltä kuin Berliinissä yleensäkin.

Kaupungissa aistii kuitenkin vielä shokkitilan, jonka tiukkojen koronarajoitusten aika on aiheuttanut.

”Viime talvi oli kamala. Kaikki se, mikä tekee Berliinistä Berliinin, kiellettiin. Suljettu suurkaupunki oli klaustrofobinen paikka”, yläkerran naapurimme kertoo.

Jutteleepa sitten lähikaupan myyjän tai yliopiston lehtorin kanssa, järkytyksen kokemus tuntuu olevan yhteinen.

Pandemia-aika on vaikuttanut myös meihin toimittajiin ja media-alaan.

Journalismin lajeista kenties eniten on kärsinyt matkailujournalismi. Mistä matkakohteiden esittelyyn keskittynyt lehti kirjoittaa, kun ulkomaille matkustaminen on kielletty?

Stipendivuoteni aikana aion tutkia keinoja, joilla eurooppalaiset matkailuun keskittyneet mediat ovat sinnitelleet tähänastisen korona-ajan läpi – vai ovatko ne.

Kansainvälinen toimittajaryhmämme vieraili lokakuussa Tempelhofin käytöstä poistetulla lentokentällä.

Matkailujournalismin tulevaisuudennäkymät ovat muutenkin epävarmat. Pandemia osui ajankohtaan, jolloin ilmastokriisi oli jo muuttanut ihmisten ajatuksia ja asenteita matkailuun liittyen. Tässä voi piillä myös jonkin uuden ja kiinnostavan alku. Suomessa korona on esimerkiksi saanut kotimaanmatkailun kukoistamaan.

Ulkomaille matkustamisen lumoa ei silti voi kiistää. Berliinin katuvilinässä eri kielten sekamelskaa kuunnellessa olo on onnellinen ja vähän epäuskoinen.

Nyt ilmassa leijuu kysymys siitä, tuoko talvi tullessaan uudet sulkutilat ja rajoitukset. Kaikkien harras toive on, että elämä saisi jatkua mahdollisimman normaalina.

Yliopistolla uuteen normaaliin kuuluvat maskit luennoilla, etäopiskelun yleistyminen ja käsien jatkuva desinfiointi. Ne ovat pieni hinta siitä, että pääsen tutustumaan kansainvälisiin kollegoihini muutenkin kuin läppärin ruudulta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Auf Wiedersehen, Berlin! Mitä stipendivuodesta jäi käteen? - 12.08.2022
• Vanhempi mies asiantuntijana on Saksassa yhä normi, jota ei kyseenalaisteta – ja stipendiohjelmamme luentosarja on tästä räikeä esimerkki - 11.05.2022
• Sodan mielettömyys ei pääse unohtumaan Berliinissä hetkeksikään - 03.03.2022
• Berliini on ihana paikka lapsiperheelle, vaikka leikkipuistossa taistellaankin keinuvuoroista - 31.01.2022
• ”Köyhä mutta seksikäs” oli Berliinin tunnuslause, mutta onko se enää totta? - 17.12.2021