Elämää Schönhauser Alleella
Eeva-Liisa Pere
Oletteko kuulleet tarinan Wladimir Kaminerin tädistä? Ette. Arvasin. Minäpä kerron.
Ensin pari sanaa Kaminerista. Hän on Saksan suosituin nykykirjailija. Kaminer muutti Moskovasta Berliiniin 1990-luvun alussa muurin murruttua ja rautaesiripun romahdettua. Tullessaan kaupunkiin hän ei osannut sanaakaan saksaa, mutta oppi kielen pian ja alkoi kirjoittaa saksaksi.
Kaminer asuu Schönhauser Alleella, yhden metropysäkin päässä omastani. Niinpä minun oli kerta kaikkiaan pakko ostaa hänen teoksensa Schönhauser Allee, kun näin sen kirjakaupassa. Se on kokoelma lyhyitä tarinoita kadun varrella asuvista ihmisistä. Kaminer näkee arjen pienissä asioissa absurdia huumoria ja kuvaa kulmakunnan väkeä ironisesti mutta inhimillisesti.
Kaminerin täti onnistui monien mutkien jälkeen saamaan viisumin ja matkustamaan Venäjän perämailta Berliiniin voidakseen asua lähellä veljenpoikaansa. Kaminer vuokrasi tädille asunnon naapuritalosta ja otti hänet ilahtuneena vastaan. Viime tapaamisesta oli vuosia.
Täti puhui vain venäjää ja tarvitsi apua arjen asioiden hoitamisessa. Niinpä hän pyysi veljenpoikaa tilaamaan korjaajan, kun televisio yllättäen pimeni. Siinä oli jo saippuaoopperoihin ihastuneelle tädille harmia kyllikseen, mutta lisäksi häntä alkoi ottaa sydämestä. Kaminer tilasi hänelle myös lääkärin. Pahaksi onneksi hän unohti mainita, että molemmat tulisivat käymään samana päivänä.
Kun ovikello soi sovittuna päivänä, täti riensi avaamaan. Ovella seisoi mies työkalupakin kanssa. Täti oletti hänen olevan lääkäri, riisui saman tien yläruumiinsa paljaaksi ja kävi sängylle makaamaan. Mies katsoi häntä hämmästyneenä, mutta meni sitten tv:n luo ja alkoi tutkia sitä.
”Haluaako lääkäri katsoa televisiota?” täti mietti ihmeissään ja odotteli sängyllä, että pääsisi pian tutkittavaksi. Kun mies jatkoi tv:n kopelointia ja kaivoi laukustaan toinen toistaan hurjemman näköisiä välineitä, tätiä alkoi pelottaa. Tämä ei voinut olla normaali lääkäri. Kun ”lääkäri” vielä iski iloisesti silmää tädille, se oli viimeinen pisara. Täti hyppäsi sängyltä ja syöksyi ulos ovesta. Ihmiset katsoivat kummissaan, kun hän juoksi puolialastomana pitkin Schönhauser Alleeta. Kaksi raitiovaunua ajoi kolarin.
”Soita heti poliisille. Kotonani on hulluksi tullut lääkäri”, täti puuskutti päästyään turvaan veljenpojan ovelle. Kaminer tajusi sillä hetkellä unohtaneensa mainita tv-korjaajan tulosta. No, sitä oli turha alkaa enää selittää kiihtyneelle tädille.
Mahtoiko tädin tarina olla totta? Samantekevää. Se kuvaa hyvin elämää Schönhauser Alleella. U-Bahnhofin ympäristössä asuu värikästä väkeä. Ihmisiä tulee ja menee, U2 ja raitiovaunut kolistelevat tasaiseen tahtiin. Tunnelma on rento ja suvaitsevainen.
Joten jollette ole vielä tutustunut Wladimir Kamineriin (ja hänen tätiinsä), suosittelen lämpimästi. Teoksista ainakin Schönhauser Allee on suomennettu. Jos puolestaan olette tulossa Berliiniin, varautukaa matkaan Kaminerin Ich bin kein Berliner –matkaoppaalla. Tai eihän se tietenkään ole matkaopas, vaan… Turha selittää. Lukekaa itse.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Jäähyväiset Berliinille - 15.07.2014
- Rakkain terveisin äiti - 02.06.2014
- Sähköposteja mustaan aukkoon - 02.05.2014
- Nuoren miehen painajainen - 03.03.2014
- Hullunhauska saksan tunti - 20.01.2014
- Lukupiiri metrossa - 05.12.2013
- Äiti hyppäsi tuntemattomaan - 30.10.2013