”Amerikkalaiset rakastavat sanoa, että selvästi amerikkalaiset asiat eivät ole amerikkalaisia ollenkaan.”

Olen kuluneen kevään aikana lukenut yhdellä University of Southern Californian journalismikursseistani runoilija-esseisti Hanif Abdurraqibin vuonna 2021 julkaistua esseekokoelmaa A Little Devil In America. Erinomainen teos on herättänyt paljon ajatuksia. Yhdessä esseistään Abdurraqib käsittelee amerikkalaisuuden kokemusta ja sitä, miten Yhdysvalloissa asuvilla on usein edelleen vakaa usko siihen, että maassa tapahtuvat pahat asiat eivät edusta oikeaa amerikkalaisuutta. Yllä oleva lainaus on vapaa suomennokseni tuosta Abdurraqibin esseestä.

Donald Trump piti puhetta edustajainhuoneelle. Katsoin suoraa lähetystä kotonani televisiosta.

Neljä vuotta sitten julkaistu kirja ja sen kyseinen essee tuntuu juuri nyt kenties vieläkin ajankohtaisemmalta kuin julkaisuhetkellään. Yhdysvalloissa tapahtuu tällä hetkellä liki päivittäin historiallisia käänteitä, joita seurataan toki myös Suomessa tiiviisti. Kansainvälisesti Yhdysvallat näyttää lähentyneen odottamattomalla tavalla Venäjän kanssa samalla, kun se on kohdellut entisiä läheisimpiä liittolaisiaan poikkeuksellisen kylmästi. Avointa kauppasotaa käydään parhaillaan niin Kanadan, Kiinan kuin Euroopan unioninkin kanssa. Kukaan ei osaa ennustaa, mitkä ovat Donald Trumpin seuraavat liikkeet neuvoteltaessa Ukrainan kohtalosta.

Meno on yhtä hurjaa – tai hurjempaakin – sisäpolitiikassa. Ehkä hurjinta on se, miten täysin odottamattomiin uutisiin jossain määrin tottuu, vaikkei pitäisi. Useampi ihminen on kysellyt minulta viime aikoina, miten poliittinen tilanne näkyy elämässä Los Angelesissa. Kysymykseen on ollut hieman vaikea vastata, koska konkreettisesti tilanne näkyy hyvin vähän mitenkään. Mielenosoituksia on ollut Los Angelesissa erityisesti Trumpin maahanmuuttopolitiikkaa vastaan, mutta nekään eivät ole olleet massiivisia, päivä- tai viikkokausia kestäviä tapahtumia. Ihmiset eivät ole sankoin joukoin kaduilla. Yliopistoni kampuksella ei näy protesteja.

Siksi olen tulkinnut, että kaikkein eniten tilanne näkyy tällä hetkellä turtumuksena, ahdistuksena ja varmasti pelkonakin. Arkielämässä näyttää siltä, että ihmiset yrittävät ennemminkin vältellä poliittisen tilanteen ajattelua, jos mahdollista. Monien huoli on suuri, mutta se ei konkretisoidu toistaiseksi näkyviksi teoiksi. Toki on hyvä muistaa, että myös Los Angelesissa on paljon Trumpia äänestäneitä. Heistä monet saattavat olla yhä tyytyväisiä, vaikka tuoreimmat kannatusmittaukset ovat jo alkaneet osoittaa, että tyytymättömyys Trumpiin ja erityisesti hänen neuvonantajaansa, maailman rikkaimpaan mieheen Elon Muskiin on kasvussa. Tyytymättömyyttä on erityisesti aiheuttanut inflaation kasvu ja pelko taantumasta, johon Yhdysvaltojen pelätään ajautuvan ennen kaikkea tuontitullien ja niihin liittyvän sekavuuden vuoksi. Toisaalta: amerikkalaisista edelleen lähes puolet on Trumpin puolella.

Ainut mielenosoitus, johon olen henkilökohtaisesti viimeisen kuukauden aikana törmännyt: Hollywood Boulevardilla vaadittiin Captain America -elokuvan boikotointia sen israelilaishahmon vuoksi.

Tuntuu, ettei ole liioittelua sanoa, että Yhdysvaltojen tulevaisuus demokraattisena valtiona on tällä hetkellä vakavasti uhattuna. Trumpin hallinto on toistamiseen osoittanut olevansa valmis toimenpiteisiin, joilla murennetaan maan demokraattista perustaa ja perustuslakia sekä sen lisäyksiä. Opposition suurin toivo on ollut tähän asti se, että liittovaltion tuomarit pystyvät pysäyttämään laittomiksi todetut päätökset.

Nyt käsillä alkaa olla konkreettisia merkkejä, ettei tuomarien päätöksilläkään ole väliä. Maaliskuun puolivälissä yli 200 jengiläiseksi väitettyä venezuelalaista lähetettiin Yhdysvalloista vangittavaksi El Salvadoriin, vaikka liittovaltion tuomari oli antanut määräyksen pysäyttää venezuelalaisten karkotukset ja palauttaa karkotuslennot takaisin Yhdysvaltoihin. El Salvador on noussut maan nykyisen presidentin, ”maailman cooleimmaksi diktaattoriksi” itseään kutsuvan Nayib Bukelen johdolla maailman kärkeen vankien määrässä: Bukelen hallinto on vanginnut yli sadasosan koko maan väestöstä parantaakseen maan turvallisuustilannetta. Trumpin hallinto solmi El Salvadorin kanssa yhteistyösopimuksen siitä, että Yhdysvallat voi lähettää kiinniotettuja maahanmuuttajia ja vangittuja kansalaisiaan El Salvadorin vankiloihin.

Yhdysvaltalaisessa yliopistossa opiskelevana ulkomaan kansalaisena olen erityisellä huolella seurannut sitä, miten Trumpin hallinto haluaa mullistaa maan koulutusjärjestelmää ja miten edes viisumi tai green card eivät tällä hetkellä takaa turvaa maassaoloon. Ensinnäkin Trump haluaa lakkauttaa maan opetusministeriön. Sen lisäksi Trump on ottanut erityiseksi silmätikuksi niin sanotut ”woke-yliopistot”, joita syytetään muun muassa antisemitismistä, koska ne eivät ole väitetysti tehneet riittäviä toimenpiteitä kampuksillaan järjestettyjä Gaza-mielenosoituksia vastaan.

Suurimman kohun keskellä on ollut stipendiaattikollegani Rosa Kettumäen opinahjo Columbian yliopisto, jolta Trump on jo ilmoittanut leikkaavansa satojen miljoonien dollarin rahoituksen, jos se ei tee merkittäviä muutoksia toimintaansa. Maaliskuun lopussa yliopisto ilmoitti suostuvansa Trumpin hallinnon vaatimiin muutoksiin. Tätäkin suuremman uutishuomion on Yhdysvalloissa viimeisen viikon aikana saanut tapaus, jossa Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tulliviranomainen ICE pidätti Columbian yliopistossa viime vuonna Gaza-mielenosoituksia järjestämässä olleen opiskelijan Mahmoud Khalilin. Khalil vietiin heti pidätyksen jälkeen pois raskaana olevan vaimonsa luota ja kuljetettiin New Yorkista tuhansien kilometrien päähän Louisianaan odottamaan kohtaloaan.

Matkustin helmikuussa Meksikoon Tijuanaan. Pääsin rajan yli takaisin Yhdysvaltoihin ongelmitta.

Khalilla on Yhdysvalloissa pysyvään oleskeluun oikeuttava green card, mutta Trumpin hallinto on tehnyt selväksi aikovansa perua tämän oleskeluluvan. Khalilia ei syytetä rikoksista, vaan hänen karkotusaiettaan on perusteltu vanhalla, kylmän sodan aikaisella lakipykälällä, jonka mukaan Yhdysvalloista voidaan karkottaa maan ulkopolitiikan vastaisesti toimivat henkilöt. Juuri näin tällä hetkellä Trumpin hallinto toimii: kaivelee vanhoja lakipykäliä, jolla pyrkii oikeuttamaan poikkeukselliset tekonsa. Myös venezuelalaisten, jengirikollisiksi väitettyjen henkilöiden karkottaminen El Salvadoriin perusteltiin vuonna 1798 säädetyllä lailla sota-ajan oikeuksista. Sen mukaan Yhdysvalloilla on oikeus karkottaa sellaisen vihollisvaltion kansalaisia, jonka kanssa Yhdysvallat on sodassa. Yhdysvallat ei ole sodassa Venezuelan kanssa.

Columbian yliopisto on siis ollut suurimman huomion keskellä viime viikkoina, mutta monet muutkin yliopistot, oma USC:ni mukaan lukien, odottavat selvästi pelonsekaisin tuntein sitä, miten Trumpin hallinto aikoo kohdella niitä. Maaliskuussa hallinto julkaisi listan 60 yliopistosta, jotka eivät ole sen mukaan puuttuneet tarpeeksi tehokkaasti antisemitismiin kampuksella.

USC ei ole tällä listalla, mutta omasta kulttuurijournalismin linjastani vastaava professorini kertoi meille ennen kevätlukukauden lomaviikkoa, että myös USC:lla odotetaan, että yliopiston toimintaa tullaan jossain vaiheessa tarkastamaan paikan päälle. Jo nyt on nähtävissä, että USC monien muiden yliopistojen tavoin on alkanut muuttaa linjaansa vastaamaan uuden hallinnon näkemyksiä. Yliopiston erillinen osallisuuden ja moninaisuuden toimisto on lakkautettu ja yhdistetty muihin toimistoihin. Monet tiedekunnat ovat poistaneet sivuiltaan erilliset maininnat moninaisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta, eli Trumpin halveksimasta DEI-politiikasta. Maaliskuun lopussa USC ilmoitti merkittävistä säästötoimista, muun muassa päätöksestä jäädyttää kaikki uudet palkkaukset, koska se varautuu ”valtiollisen rahoituksen epävarmuuteen”.

Samaan aikaan monilla maassa laillisesti olevilla ulkomaalaisilla henkilöillä kasvaa huoli siitä, miten turvallisesti maassa aidosti voi olla – varsinkaan, jos aikoo poistua sieltä. Itse kävin helmikuussa viikonloppumatkalla Meksikossa, vaikka osa koulukavereistani kehotti minua miettimään, uskallanko todella enää poistua maasta ja luottaa siihen, että minut päästetään rajalla takaisin. Oma paluuni sujui ongelmitta, kuten toki valtaosalla Yhdysvaltoihin saapuvista edelleen sujuu. Silti tällä hetkellä kasvavissa määrin uutisissa näkyy tarinoita ihmisistä, jotka on pysäytetty rajalla vedoten esimerkiksi menneisiin, hyvin vähäpitoisiinkin rikoksiin tai jopa pelkästään nykyisen presidentin voimakkaaseen julkiseen arvosteluun.

USC on yksi lukuisista yliopistoista, jossa ollaan huolestuneita tulevaisuudesta.

Erityisen paljon mediahuomiota sai esimerkiksi Kanadasta Yhdysvaltoihin pyrkineen, uutta työviisumia hakeneen Jasmine Mooneyn tarina. Hänet pidätettiin San Diegon rajalla ja vangittiin kahdeksi viikoksi ilman mitään näkyvää syytä ennen kuin mediahuomio johti hänen vapauttamiseensa. Brownin yliopisto on jo antanut kansainvälisille opiskelijoilleen ohjeistuksen olla matkustamatta Yhdysvaltojen ulkopuolelle spring breakin aikana riippumatta heidän viisumistaan.

Näyttää siltä, että oppositiossa oleva demokraattipuolue on kaiken keskellä kädetön. Maaliskuussa se hyväksyi senaatin vähemmistöjohtajan Chuck Schumerin ja muutaman muun demokraatin äänillä yhdessä republikaanien kanssa talouspaketin, jossa muun muassa leikataan 13 miljardilla muista kuin puolustusmenoista ja myönnetään verohelpotuksia varakkaille. Miksi? Koska jos talouspakettia ei olisi hyväksytty, Yhdysvaltain hallinto olisi ajautunut sulkuun, joka olisi muun muassa Schumerin näkemyksestä ollut vielä pahempi tilanne. Se olisi vapauttanut Trumpin ja Muskin toteuttamaan poikkeustilassa politiikkaansa vielä vapaammin. Tilanne tuntuu suomalaisella logiikalla käsittämättömältä: mitään keinoa edes symboliseen vastustamiseen ei tunnu olevan.

The New York Timesin pitkässä haastattelussa demokraattijohtaja Schumer vakuutti edelleen uskovansa, että republikaanit alkavat tehdä demokraattien kanssa yhteistyötä ja neuvotella poliittisista päätöksistä, kun Trumpin suosio laskee tarpeeksi alas. Hän kertoi tarinaa, miten keskustelee republikaanisenaattoreiden kanssa rakentavia keskusteluita senaatin kuntosalilla. Oli vaikea olla pyörittelemättä silmiään. Toimittaja kysyi Schumerilta suoraan, voiko kuitenkin olla niin, että Yhdysvaltain oppositio alkaa olla tilanteessa, jossa se ei tajua olevansa päätymässä merkityksettömäksi ennen kuin on liian myöhäistä. Schumer kiisti jyrkästi tämän ajatuksen. ”Uskon, että se mitä teemme, toimii toistaiseksi”, hän sanoi.

Mieleen palaa Hanif Abdurraqibin kirja. Ajatus siitä, että amerikkalaiset haluavat ajatella kauheiden tapahtumien keskellä, etteivät kyseiset asiat ole amerikkalaisia, vaikka juuri ne ovat sellaisia. Voiko olla niin, että demokraattisen järjestelmän murentaminen ja uudenlaiseen autoritääriseen hallintoon siirtyminen on juuri sellainen amerikkalainen asia, jota ei haluta nähdä amerikkalaisena – sittenkään kun se tuijottaa suoraan silmiin?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kärsivällisyyttä ja kiinnostavia ihmisiä - 20.02.2025
• Yli 250 sateetonta päivää - 16.01.2025
• Syvällä Los Angelesin terveydenhuoltojärjestelmässä - 12.12.2024
• Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu seuraavaksi? - 18.11.2024
• Kulttuurijournalismia viihdeteollisuuden keskittymässä - 17.10.2024
• Uusi elämä, uudet sosiaaliset ympyrät - 18.09.2024
• Miksi muuttaa kaoottiseen Los Angelesiin? - 09.08.2024