Feikkisheikki ja likaisten temppujen osasto
jarmoraivio
Alkuvuoden puheenaihe Britanniassa on ollut News of the World -tabloidin puhelinkuunteluskandaali. Valioliigan pelaajakauppojen veroiseksi (ok, ainakin melkein) uutisaiheeksi tapaus nousi, kun pääministeri David Cameronin tiedotuspäällikkö Andy Coulson ilmoitti eroavansa skandaalin takia. Coulson oli aiemmin ollut News of the Worldin tai tuttavallisemmin NoWin päätoimittaja.
Skandaali alkaa itse asiassa lähestyä jo esikouluikää. Se alkoi vuonna 2005 prinssi Williamin polvesta. Tai tarkemmin sanottuna NoW:n julkaisemasta uutisesta, jonka mukaan prinssi William on loukannut polvensa.
Hovissa alettiin ihmetellä, sillä polvivamma oli vain muutaman ihmisen tiedossa. Lopulta Williamin avustajat päättelivät, että tieto oli voitu hankkia vain murtautumalla prinssin avustajan puhelinvastaajaan.
Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa. Oikeudessa News of the Worldin hoviasioita seuraava toimittaja Clive Goodman sekä lontoolainen yksityisetsivä Glenn Mulcaire saivat lyhyet vankeustuomiot Williamin avustajien kännykkävastaajiin murtautumisesta.
Päätoimittaja Coulson erosi, mutta korosti, että kyse oli vain yhdestä toimittajasta. Hän tai kukaan muukaan toimituksessa ei tiennyt, että Goodman hankki uutisia laittomilla keinoilla.
Selitys ei mennyt läpi.
Alkoi kiertää huhuja, joiden mukaan News of the Worldin johto tiesi puhelinkuuntelusta ja itse asiassa rohkaisi toimittajia käyttämään ”pimeitä taitoja” (dark arts) uutisjahdissa. Kyse ei ollut vain yhdestä tapauksesta, vaan toimituksellisesta vakiokäytännöstä. Satojen poliitikkojen, julkkisten ja urheilijoiden vastaajiin oli murtauduttu.
Skandaalia piti hengissä myös se, että julkisuuteen vuoti tietoja, joiden mukaan News of the World käytti Goodmanin tuomion jälkeen miljoonia puntia vastaajamurtoihin liittyvien oikeusjuttujen sopimiseen.
Vuosien huhumyllytyksen jälkeen News of the World ilmoitti tammikuussa 2011 hyllyttäneensä uutispäätoimittaja Ian Edmondsonin vastaajaskandaalista paljastuneiden uusien tietojen takia. Poliisi käynnisti uuden tutkinnan kuunteluväitteistä ja 21. tammikuuta Andy Coulson ilmoitti eroavansa, koska puhelinskandaalin jatkuva käsittely vaikeuttaa hänen työtään.
Tapaukseen liittyy useamman miljardin punnan kutkuttava lisämutka.
News of the World on osa Rupert Murdochin News Corporation -mediayhtiötä. Murdoch omistaa 39 prosenttia brittiläisestä BSkyB-satelliittitelevisioyhtiöstä, mutta haluaisi ostaa loputkin. Eikä ihme, Sky on perinteiseen lehtibisnekseen verrattuna oikea rahapaino, se teki viime vuoden kesä-joulukuussa lähes puoli miljardia puntaa voittoa.
Viranomaisten täytyy hyväksyä kauppa ja puhelinskandaali tuli Sky-ostoksen kannalta mahdollisimman hankalaan aikaan. Se on herättänyt laajaa keskustelua siitä, onko viisasta päästää Murdoch ja hänen likaisten temppujen lehtiyhtiönsä ostamaan Sky.
Toinenkin tapaus on nostattanut Britanniassa keskustelua siitä, mitä keinoja toimittajat saavat työssään käyttää. Liekö sattumaa, että siihenkin liittyy nimi Rupert Murdoch.
BSkyB-kaupasta päättäminen kuuluu hallituksessa elinkeinoministeri Vince Cablelle. Tai kuului, kunnes Cable kehui joulukuussa äänestäjätapaamisessa ”julistaneensa sodan” Rupert Murdochia vastaan. Cablen tavanneet äänestäjät olivat itse asiassa The Daily Telegraphin toimittajia, jotka nauhoittivat salaa ministerin uhokommentit. Seuraavana päivänä media-asiat siirrettiin Cablen ministeriöstä kulttuuriministerin alaisuuteen.
Cablen tapaus on herättänyt laimeaa keskustelua siitä, toimiko Telegraph oikein ujuttaessaan toimittajansa (ja vieläpä nuoren naistoimittajan!) väärän henkilöllisyyden turvin tapaamiseen, jossa parlamentaarikon on tarkoitus käydä kahdenkeskisiä keskusteluita kannattajiensa kanssa. Lehden kanta on, että asian yhteiskunnallinen merkittävyys oikeuttaa salavihkaiset tiedonhankintamenetelmät.
Suomalainen toimittajan työ tuntuu olevan aika kaukana brittiläisestä likaisten temppujen osastosta. Mutta itse asiassa suomalaisissa ja englantilaisissa journalistin ohjeissa puhutaan ”tavallisuudesta poikkeavista” tiedonhankintakeinoista lähes samoilla sanoilla: niitä voi käyttää, jos selvitettävä asia on ”yhteiskunnallisesti merkittävä”.
Yhteiskunnallista merkittävyyttä käytetään Britanniassa varsin räväköiden tiedonhankintamenetelmien puolustamiseen. Alan klassikko on News of the Worldin (taas!) toimittaja Mazher Mahmood, lempinimeltään Feikkisheikki (Fake sheikh).
Sheikin bravuurinumero on tyrkyttää julkisuuden henkilölle lahjuksia, jotta tämä tekisi jotakin laitonta tai vähintäänkin moraalitonta. Jos julkkis tarttuu tarjoukseen, Mahmood julkaisee uutisen asiasta.
Feikkisheikki ei siis enää vain tylsästi raportoi lahjusepäilyksistä, vaan käy itse tarkistamassa julkkiksen moraalin kestävyyden. Jos raha kelpaa, se on uutinen!
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Turvantukkimispaperit - 16.03.2011
- Frozen Britain - 23.12.2010
- Toimittaja, varo apinaa - 08.12.2010
- Osbornen ihana kirves - 25.10.2010