FinnFellow ja Fellow Finn!
Petter Lindberg
Siitä on yli kolmekymmentä vuotta, kun viimeksi kävin Tanskan Århusissa. Muistikuvat saattavat pettää, mutta siihen aikaan Århus oli pieni satamakaupunki, jossa isän kanssa saatoimme tallustella kävelykadulla syöden paikallista jäätelöä samalla kun ihmettelimme leppoisaa menoa.
Silloin olin kahdentoista paikkeilla ja usein kyläkoulun rehtorin luvalla isäni matkassa rahtilaivalla, joka liikennöi Helsingin, Århusin ja Lyypekin välillä. Matkoja kertyi monia, ja voisi olettaa, että Århusista olisi piirtynyt selkeämpi muistikuva kuin tuo makea jäätelötuutti ja kävelykadun leppoisa tunnelma, joka kertoi jostain aivan toisesta maailmasta kuin 80-luvun alun Suomesta.
Kun loppukesästä 2020 saavun Århusin viettääkseni täällä stipendivuoden Constructive Instituten vieraana, on kaupunki muuttunut. Heti ensimmäisenä päivänä hankin polkupyörän ja poljen kaupunkia ristiin rastiin, siinä toivossa, että jotain tuosta lapsuuden lomakaupungista palautuisi mieleeni. Mutta turhaan. En tunnista katuja, enkä rakennuksia, ja tuo tutuksi tullut satamakin on muuttanut tuonnemmaksi jättäen tilaa modernille arkkitehtuurille.
Onko muistini pettänyt vai onko kaupunki todella läpikäynyt niin mittavan muutoksen, että se silmissäni on tyystin toinen kaupunki? Pohdin tuota kysymystä samalla kun osallistun kurssini johdantoviikkoon.
Ensimmäinen tapaaminen jännittää hieman, kun aamulla poljen yliopistolle. Vastassa on Constructive Instituten henkilökuntaa ja tulevat opiskelutoverini, jotka saksalaista Elleniä lukuun ottamatta ovat kaikki tanskalaisia. Istuudun sohvan nurkkaan ja kuuntelen Ulrikin tervehdyspuhetta, jossa hän painottaa rakentavan uutisjournalismin tärkeyttä.
Nyökkään ja maistelen tuota Fellow-sanaa, jota hän meistä opiskelijoista käyttää. Tuntuu hieman hassulta, mutta samalla juhlavalta olla Fellow näiden tanskalaisten joukossa.
Sitten seuraa esittelykierros. Ulrik osoittaa minua sormella ja pyytää minua aloittamaan.
Silloin minulle juolahtaa, että kaikella saattaakin olla merkitys, tai että jokin merkillinen yhtymäkohta yhdistää tämän hetken ja lapsuuteni laivamatkat. Kerron uusille ystävilleni, kuinka lapsena reissasin ja kuinka nyt olen tässä.
Nyt olen Fellow Finn, mutta tuolloin laivamatkani kulkeutuivat FinnFellowilla.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kotimaa kutsuu - 31.05.2021
- Dannebrogen - lippujen lippu - 26.04.2021
- Finnebyen - pieni pala Suomea - 26.03.2021
- Kun tapasin Elviksen - 02.03.2021
- Laskiaispullan syvin olemus - 01.02.2021
- Sisua, Mette! - 08.01.2021
- Juutti vai juntti? - 01.12.2020
- Viisitoista valetta vuorokaudessa - 27.10.2020
- Miehemme Tanskassa - 05.10.2020