Frohe Weihnachten

17.12.2015
In: Berlin
Avatar photo

Kira Gronow

Kira Gronow opiskeli lukuvuoden 2015 - 2016 Berliinin Freie Universitätissä.

Berliini on joulukaupunki, joten jouluihmisen on ihan pakko kirjoittaa vähän joulusta. Olen käynyt kuudella joulutorilla (se on aivan liian vähän) ja ihmettelemässä KaDeWe-tavaratalon vaaleanpunaista muovikuusta. Stollenit, lebkuchenit ja marsipaanimöykyt tulivat kauppoihin jo lokakuussa. Ah autuutta.

Mieleenpainuvin tapahtuma oli kuitenkin viime lauantaina. Olin tulossa illalla kotiin, kun huomasin läheisessä Samariter-kirkossa valot. Samariterkirche tunnetaan Berliinissä siitä, että se oli yksi DDR:n aikaisen opposition keskuksista.

Menin uteliaana sisälle kirkkoon – ja tempauduin mukaan kaikkien aikojen upeimpaan joulukonserttiin.

Kuoro oli loistava. Ohjelmistossa oli vuorotellen joululauluja, avemariaa, U2:ta ja afrikkalaisia kansanlauluja. Kuulostaa sillisalaatilta, mutta toimi kuin häkä. Kun vihreätukkainen sopraano esitti soolon, iho nousi kananlihalle. Välillä kirkkokansa sai yhtyä lauluun, laulunsanoja jaettiin ryppyisillä monisteilla. Kappaleiden lomassa kuoronjohtaja kertoi niin hauskoja välispiikkejä, että väki ulvoi naurusta. Välillä oli vakavaakin asiaa. Kolehti kerättiin Berliiniin saapuneille pakolaisille.

Kirkko oli ääriään myöten täynnä. Paikalla tuntui olevan koko Friedrichshainin kaupunginosa mummoista punkkareihin. Lapset leikkivät hippaa kirkon käytävällä suklaakakkupalat käsissään. Kesken konsertin saattoi käydä pihalla haukkaamassa bratwurstia ja juomassa kuumaa glühweinia. Ja sitten taas takaisin kirkkoon, kädessä toinen muki viiniä.

Kynttilät ja paperitähdet loistivat pimeässä illassa. Tunnelma oli rento, ihmiset hymyilivät tuntemattomille. Ja kun ohjelma päättyi, yleisö huusi ja vislasi ja vaati lisää. Ihan kuin olisi istunut rockkonsertissa.

Pökerryttävä kokemus. Tällaista on vain Berliinissä.

Ai niin. Näin joulun alla olen lueskellut kansallissosialistien virallisen naistenlehden NS-Frauen-Warten joulunumeroa vuodelta 1944. Se oli viimeinen joulu ennen sodan päättymistä, ja Saksan valtakunta alkoi lähestyä jo romahtamispistettä. Kaupoista sai tuskin mitään enää. Pommituksia oli jatkuvasti (tosin jouluyönä Berliiniä ei pommitettu, ja sitä berliiniläiset yhä muistelevat ihmeenä).

Mutta miltä näytti natsijoulu 1944? Melkein siltä kuin mikään ei olisi muuttunut. Frauen-Warten-lehdessä annetaan herkullisia ruokaohjeita (tekisi mieli kokeilla hunajatasku-pikkuleipiä), kerrotaan raidallisten sormikkaiden neulontaohjeet ja neuvotaan, miten viime hetken joululahjaksi voi askarrella seinäkalenterin tai kankaisen pehmopossun. Kannessa vaaleatukkaiset lapset koristelevat joulukuusta kimaltelevilla lasipalloilla.

Pökerryttävä kokemus tämäkin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment