Harmaantuvat pandat

18.12.2017
In: Fudan
Avatar photo

Mikko Knuuttila

Mikko Knuuttila opiskelee lukuvuoden 2017–2018 Fudanissa, Shanghaissa kiinalaista yhteiskuntaa, historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.

Kiina vanhenee hurjaa vauhtia. Se näkyy kotikulmillanikin, sillä naapuruston aukiot muuttuvat iltaisin paikallisten mummojen tanssisaleiksi.

Kotini vieressä sijaitsevan Tongji-yliopiston metroaseman ympärillä on kolme pientä aukiota. Yhdellä niistä paikalliset vanhat rouvat tanssivat iltaisin viuhkatanssia perinteisen musiikin säestämänä. Toisella aukiolla musiikki on modernimpaa ja koreografiat samoin. Kolmannen aukion keskellä on sähköinen nuotio, ja tanssijat esittävät jotakin Kiinan läntisten provinssien kansantanssia sen ympärillä. Samalla kun rouvat tanssivat, heidän aviomiehensä kerääntyvät ulos lätkimään korttia tai pelaamaan mahjongia ja röpöttämään tupakkaa ketjussa. Pelirinkejä ja niiden ympärille kerääntyviä katsojia riittää.

Yhteensä tanssijoita ja pelaajia on iltaisin ulkona satoja, ja heidän määränsä erittäin todennäköisesti vain lisääntyy lähivuosina, sillä Kiinan väestö vanhenee hurjaa tahtia. Joidenkin arvioiden mukaan ikääntyneiden suhteellinen osuus väestöstä kasvaa Kiinassa nopeammin kuin missään muualla maailmassa.

Tällä hetkellä Kiinan asukkaista vain reilut 10 prosenttia on yli 65-vuotiaita, mutta tuon luvun ennustetaan kaksinkertaistuvan kymmenessä vuodessa. Hurjimpien arvioiden mukaan vuonna 2050 yli joka neljäs kiinalainen on yli 65-vuotias, ja jo vuonna 2029 Kiinassa on enemmän vanhuksia kuin lapsia.

Viuhkatanssia harjoittelevia vanhoja rouvia puiston kupeessa Hongkoun kaupunginosassa.

Yli 300 miljoonan vanhuksen joukko tulee olemaan melkoinen haaste Kiinan kansantaloudelle sen viime vuosikymmenien hurjasta kasvusta huolimatta, ja moni pelkää, että Kiina ehtii vanheta ennen kuin se ehtii rikastua. Kiinan julkinen eläkejärjestelmä ei ole kummoinen, ja lapset ovat perinteisesti elättäneet eläkeikäiset vanhempansa.

1980-luvulta lähes näihin päiviin harjoitettu yhden lapsen politiikka johtaa siihen, että yhdellä työssäkäyvällä aikuisella on elätettävänään vanhempansa ja lapsensa sekä joissain tapauksissa myös isovanhempansa. Siinä pitää jo paiskia hommia.

Olen tutkinut tätä aihepiiriä Kiinan demografiaa käsittelevän kurssin esseetäni varten ja vertaillut keinoja, joilla Kiina ja Suomi voivat lieventää väestön ikääntymisen aiheuttamia demografisia murheita. Jotkut konsteista ovat samoja, jotkut hyvin erilaisia.

Suomessa päätettiin muutama vuosi sitten nostaa eläkeikää. Tänä vuonna voimaan tulleen uudistuksen yksityiskohdat menivät minulta aikoinaan ohi, mutta esseetäni varten kävin elakeuudistus.fi-sivustolla, jolta löytyvään laskuriin syötin syntymävuoteni 1978. Nykyisten elinikäodotteiden mukaan tavoite-eläkeikäni on 69 vuotta, eli minun pitää roikkua mukana työelämässä vielä 30 vuotta. Täytyy siis syödä terveellisesti ja jaksaa käydä Zoomin aamutreeneissä.

Kiinassa asukkaiden keskimääräinen elinikä on noussut 1960-luvun alun reilusta 43 vuodesta lähes 76 vuoteen. Se on maalta hieno saavutus. Kiinan eläkelainsäädäntö ei ole kuitenkaan pysynyt perässä. Täällä miehet jäävät yhä eläkkeelle 60-vuotiaina ja naiset ammatista riippuen 55- tai 50-vuotiaina. Eläkkeellä olevat isovanhemmat muuttavat usein poikansa luokse hoitamaan lastenlastaan ja auttamaan kotitöissä. Aikaa jää myös harrastamiselle, kuten iltatansseille.

Suomessa alhaista syntyvyyttä on paikannut koko ajan kasvanut maahanmuutto. Ilman maahanmuuttajia Suomen väkiluku ei juuri kasvaisi. Ulkomaalaisten ilmestyminen katukuvaan ja työmarkkinoille on herättänyt kovasti vastustusta ja tunteikasta poliittista keskustelua, mutta Suomella sentään on mahdollisuus halutessaan muuttaa väestörakennettaan merkittävästi maahanmuuttoa lisäämällä. Kiinassa tätä mahdollisuutta ei ole. Jos Kiina kohottaa maahanmuuttajien osuuden väestöstään Suomen tasolle (6,6 prosenttiin), sen pitäisi löytää jostain 91 miljoonaa ihmistä muuttamaan Kiinaan.

Yksi vaihtoehto Kiinalle olisi siirtyä syntyvyyttä säännöstelevästä politiikasta lastentekoon kannustavaanpolitiikkaan. Yhden lapsen politiikasta luovuttiin toissa vuonna. Seuraava askel voisi olla suomalaisen mallin kopioiminen. Vanhempainvapaan lisääminen, päivähoidon tekeminen maksuttomaksi, lapsilisät, neuvolat ja äitiyspakkaukset tulevat tosin hyvin kalliiksi yhteiskunnalle, mutta osin niiden avulla Suomen hedelmällisyys on nykyisin Kiinaa suurempi (1,71 lasta naista kohti, Kiinassa 1,57, luvut vuodelta 2015).

Kiinalla ei ole kuitenkaan varaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Täällä yhteiskunnan tukiverkko on yhä harva ja epäreilu. Maaseudun asukkaat eivät nauti läheskään samanlaisista eduista kuin kaupunkilaiset. Kaupungeissa eläminen puolestaan kallistuu koko ajan. Shanghaissa asuntojen hinnat ovat jo Helsingin tasolla, vaikka asukkaiden keskimääräinen tulotaso on alle neljännes Suomen vastaavasta. Esimerkiksi yläkerrassani olevassa kaksiossa asuu perhe, johon kuuluvat äidin, isän ja tyttären lisäksi miehen vanhemmat. Hanki siinä sitten lisää lapsia.

Korttirinki asuinalueeni Tongji Xin Cunin portilla.

Kiinassa tarvittaisiin myös suurta asennemuutosta. Vaikka Mao tapasi sanoa, että ”naiset kannattelevat puolta taivaasta”, Kiinassa naisen asema on paljon kehnompi kuin Pohjoismaissa. Naisten odotetaan hoitavan kotityöt ja lapset, kun taas miehet pitävät käsissään yhteiskunnan johtotehtävät. Kiinassa suuret päätökset tekee kommunistisen puolueen politbyroon pysyvä komitea. Sen seitsenhenkiseen johtoon ei kuulu ainuttakaan naista. Koko 25-henkiseen politbyroohon kuuluu vain yksi naisjäsen.

Asennemuutosta ei kuitenkaan ole näköpiirissä, vaan ennemminkin anttirinnemäistä patistusta synnytystalkoisiin. Kiinan mediassa käytetään ahkerasti termiä shengnu (ylijäämänainen), jollaiseksi luetaan yli 27-vuotiaat naimattomat naiset. Kyse on hallituksen kannustamasta kampanjasta, jolla yritetään painostaa nuoret naiset keskittymään perheen perustamiseen uran luomisen sijaan.

Ainoiden lastensa tulevaisuudesta (ja omastaan) huolestuneet vanhemmat ovat innolla lähteneet mukaan kampanjaan, ja kiinalaiset koulutetut naiset tuntevat kovia paineita sukunsa taholta. Kiinalaiset mieheteivät tutkimusten mukaan halua itseään pitemmälle kouluttautunutta vaimoa, ja naistohtoreiden asema deittimarkkinoilla on kehno.

Kiinassa ilman puolisoa jäävät kaikkien surkeimmassa sosiaalisessa asemassa olevat miehet ja fiksuimmat naiset. ”Väestön laadusta” huolestunut kommunistinen puolue haluaa rodunjalostuksen nimissä A-luokan naisten hankkivan sallitut kaksi lasta. Nykyaikana painostus ei kuitenkaan tehoa samalla tavalla kuin 1950-luvulla: Kiinan päättäjien kannattaisi ryhtyä miettimään parempia keinoja demografisen tilanteen helpottamiseen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment