Lokakuun 7. päivän jälkeen Israel-Gaza-sodassa on kuollut enemmän toimittajia kuin useimpina vuosina yhteensä.

Lehdistönvapausjärjestöt, liitot ja mediajulkaisut pyörittelevät hieman eri lukuja. Palestiinan journalistiliiton mukaan kuolleita toimittajia ja mediatyöläisiä on ainakin 112, Toimittajat ilman rajoja -järjestö ja Committee to Protect Journalists ovat laskeneet 80. IPIn verkkosivuille päivittyvä seuranta päättyi marraskuussa, kun luku oli 50. Todellinen luku on epäilemättä suurempi, sillä valtavasti siviilejä, toimittajia heidän joukossaan, on raportoidusti kadoksissa raunioiden alla.

Gazassa kuolleiden toimittajien tarkkaa lukumäärää on mahdoton sanoa monestakin syystä: laskutavat vaihtelevat järjestöittäin, tietoa on hyvin vähän, ja sen vahvistaminen on vaikeaa tai mahdotonta, toimittajia kuolee jatkuvasti lisää ja tietoliikennekatkokset Gazassa vaikeuttavat vähäisenkin tiedon keräämistä.

Oli luku mikä tahansa, jokainen siihen sisältyvä kuolema on liikaa, tarpeeton ja tragedia. Kyseessä on korkein koskaan dokumentoitu määrä tapettuja toimittajia näin lyhyessä ajassa. Valtaosa kuolleista on palestiinalaisia, mutta laskuissa on mukana myös Libanonissa ja Israelissa kuolleita journalisteja.

Toimittajien joukkomurha Gazassa on niin ennennäkemätön, ettei tapettujen toimittajien seurannan tavanomaiset laskutavat enää toimi. Kansainvälisen lehdistöinstituutin määritelmän mukaan kuolleeksi toimittajaksi lasketaan journalistit ja journalistiseen työhön osallistuvat mediatyöntekijät, jotka ovat tapettu varmistetusti tai suurella todennäköisyydellä työnsä takia tai jotka ovat kuolleet työskennellessään riippumatta siitä, oliko kyseessä heihin suoraan kohdennettu hyökkäys vai ei.

Jos toimittaja ei omasta halustaan ole evakuoitunut riskialueelta ja kuolee vapaapäivänään siviileihin kohdistuneessa iskussa, häntä ei todennäköisesti lasketa, mutta jos toimittaja on jäänyt vaaralliselle alueelle työnsä takia ja kuolee siellä, hänet lasketaan. Tätä ohjenuoraa noudattaen esimerkiksi Ukrainan sodan siviilipommituksissa kuolleita toimittajia ei tyypillisesti ole laskettu. Gazassa tilanne on toinen, koska mahdollisuutta siirtyä turvaan ei ole, eikä sota-alueelle jääminen ole valinta vaan pakko.

Ukrainalaiset tutkivat journalistit kertoivat sota-ajan uutistyöstä Investigative Journalism for EU -konferenssissa lokakuussa Brysselissä.

Tuntuu hyvin kylmältä ja kliiniseltä määritellä, kuka lasketaan toimittajaksi ja yrittää selvittää, missä olosuhteissa he kuolivat. Määrittelykriteereistä joustaminen on Gazan kohdalla ollut tarpeen, mutta se herättää myös kysymyksen siitä, missä määrin kuolleiden toimittajien lukumäärä on verrattavissa aiempiin vuosiin tai konflikteihin.

Useimmat lehdistönvapausjärjestöt pyrkivät listaamaan kaikki Gazassa kuolleet toimittajat kuolinolosuhteista riippumatta. Myöhemmin voidaan parhaan mukaan eritellä, kuka kuoli missäkin ja miksi, mutta ensin on tärkeä saada edes alustavaa tietoa. Osa Gazassa kuolleista toimittajista on todistetusti ollut hyökkäyksen kohteena, mutta valtaosa on kuollut asuinrakennusten tai leirien pommituksissa. En usko, että yhdenkään toimittajan Gazassa on ollut mahdollista viimeisen 100 päivän aikana pitää yhtään vapaapäivää.

On uskomatonta, kuinka nopeasti katastrofiin turtuu. Sodan ensimmäisellä viikolla haukoin henkeä, kun uutisvirta kertoi kuolleita toimittajia olevan seitsemän. Seitsemän kuollutta parissa päivässä! Ennenkuulumatonta. Puolitoista kuukautta myöhemmin luku oli lähes kymmenkertainen, ja mieliala toimistolla oli lähinnä lamaantunut. Julkaisimme kannanottoja, jotka peräänkuuluttivat toimittajien turvallisuuden takaamista sekä päivittyvää seurantasivua loukkaantuneista ja kuolleista toimittajista, mutta riittämättömyyden tunne oli jatkuvasti läsnä.

Tiedämme, ettemme tee tarpeeksi ja tiedämme myös sen, että rahoituksen ja työntekijöiden määrän pysyessä samana emme pysty tekemään enempää.

To do -listan sijaan keräsimme pitäis pitäis pitäis -listaa. Suunnittelimme, millaista resurssilistausta lehdistöinstituutti voisi tarjota kriisialueiden toimittajille ja kriisejä kauempaa seuraaville toimittajille. Työkalupakki loppuunpalamisesta, toissijaisesta traumasta ja kriisiuupumuksesta jäi tekemättä, sillä tiedon etsinnän sijaan sain näistä tuntemuksista omakohtaista kokemusta. Lepäsin ja toivuin työuupumuksesta hetken kotona, ja palatessani siirryin muihin tehtäviin. Sittemmin sivuilta poistettua Gazassa kuolleiden toimittajien seurantasivua ei enää päivitetty, koska ei ollut tekijää.

Palstatilan vähyys, jota Palestiina on saanut suomalaisessa mediassa on häpeällistä. Palestiinalaiset toimittajat Gazassa maksavat hengellään dokumentoidessaan joukkomurhaansa länsimaiselle yleisölle. Kansainvälisen yhteisön reaktio siviilien kärsimykseen ja kuolemaan on ollut laajasti välinpitämätön tai vähintäänkin myöhässä. Miksi ette ole raivoissanne?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Työmatkan mittainen pikakurssi Puolan mediaan - 07.12.2023
• Jengiväkivaltaa suurempi uhka on taloudellinen turvattomuus - 01.12.2023
• Lehdistönvapaus on uhattuna myös lähellä - 22.08.2023