Opiskelijoiden protestilakko ja luentosalin valtaus ovat Freie Universitätissä edenneet pisteeseen, jossa päärakennuksen käytävällä jo kuukauden verran leiriytyneet opiskelija-aktivistit näyttävät uupuneilta ja heidän leirinsä – no, elämää nähneeltä. Lentolehtisiä lojuu pitkin kokolattiamattoa, tiskivesi näyttää seisoneen saavissa useampia päiviä, tupakkapaikalla lojuu tyhjä kaljakori, ja kitaralla soitetaan mollivoittoista musiikkia. 

Luovuttamisen merkkejä ei vielä kuitenkaan näy, ei tosin myöskään merkkejä siitä, että opiskelijoiden vaatimuksiin koulutusjärjestelmän uudistamisesta vastattaisiin aivan lähiaikoina. Niin siitä huolimatta, että Itävallasta kymmeniin saksalaisiin yliopistoihin levinneiden opiskelijaprotestien outo piirre on, että lakolla ei oikeastaan ole vastapuolta. Niin yliopiston opetushenkilökunta kuin poliitikotkin tuntuvat olevan herttaisen yksimielisiä siitä, että nykyisenlainen yliopisto ei toimi. Kukaan ei vaan ole kertonut, mistä rahat koulutuksen parantamiseen otetaan. 

Yksimielisyys vallitsee siitä, että opetushenkilökuntaa on liian vähän, ja kursseilla on liikaa opiskelijoita. Monissa Saksan osavaltioissa on otettu viime vuosina käyttöön lukukausimaksut, mutta niitä ei ole käytetty opetuksen kohentamiseen. Opiskelijat siis maksavat siitä, että saavat omasta mielestään entistä huonomman koulutuksen. Yksi pääsyntipukeista on yleiseurooppalainen jako alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon, joka toteutettiin Saksassa monen mielestä liian nopeasti ja huonosti. 

Berliinin yliopistoissa lukukausimaksuja ei ainakaan vielä ole. Taloudellinen ahdinko näkyy siinä, että seminaareissa saattaa istua 60 ihmistä eivätkä kaikki välttämättä mahdu pöydän ääreen. Tiedekirjastojen resurssit ovat heikentyneet viime vuosina selvästi, kun budjetteja on karsittu. Rakennuksetkin ovat huonossa kunnossa. 

Ja nyt siis lakkoillaan. Sen huomaa, vaikka ei sattuisi päärakennuksen vallatussa osassa kävelemäänkään. Myös esimerkiksi politiikan tutkimuksen laitoksen rakennuksessa roikkuvat banderollit, ja lentolehtisiä jaetaan. Myös kaikissa muissa Berliinin yliopistoissa on vallattuja luentosaleja. Opetus jatkuu kuitenkin kuten ennenkin. 

Toisin oli 12 vuotta sitten, kun asuin Berliinissä edellisen kerran. Myös silloin Saksan yliopistoihin levisi viikkokausien lakkoaalto, ja silloin myös opetusta peruttiin. Meille Erasmus-opiskelijoille muutaman viikon luentotauko sopi oikein hyvin, ja marssimme kymmenientuhansien muiden opiskelijoiden kanssa Brandenburgin portilla paremman yliopiston puolesta. 

Se lakko ei ikävä kyllä johtanut parempaan yliopistoon, vaan tilanne näyttää runsaassa vuosikymmenessä vain heikentyneen. Kaikki puhuvat koulutuksesta, mutta mitään ei tapahdu. Saksalaiset eivät ole vielä toipuneet myöskään huonosta menestyksestään peruskoululaisten Pisa-tutkimuksessa. Suomalaisen koulujärjestelmän tuotetta melkein nolottaa, kun kuulee harva se viikko, että ”teillä Suomessahan on maailman parhaat koulut”.

http://www.bildungsstreik2009.de/

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Rouva D tahtoo takaisin Turkkiin - 18.06.2010
• Yhteinen euroarki ja oman elämänsä kreikkalaiset - 11.05.2010
• Terassille vaikka väkisin - 09.04.2010
• Punk ei koskaan kuole – paitsi jos naapuri valittaa - 02.03.2010
• Köyhä mutta seksikäs - 03.02.2010
• Katse eteenpäin - 07.01.2010
• Muurin murtumista odotellessa - 14.10.2009