Hei miten meni Kiinassa?
katriinapajari
Älä laita koko elämääsi sinne Facebookiin, sanoo meidän äiti aika usein. Yritän olla laittamatta – ja silti huomaan, että siellä se kuitenkin on. Selasin eilen stipendiaattivuoden statuksiani läpi ja mietin, miten tästä haikeudesta voi edes teoriassa toipua niin, että kolmen viikon kuluttua pystyisin kertomaan Suomessa napakalla päälauseella, et miten hei se Kiina.
Hyvinhän se, sanon. Ehkä lisään, että henkilökohtainen ajanlaskuni jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Shanghain. On niitäkin, jotka ymmärtää.
Tilapäivityksiä lukiessa viime syksy tuntuu valtavan kaukaiselta. Se, kun saavuttiin ja oltiin hukassa verrattuna siihen, miten kodilta Shanghai tuntuu nyt. Välissä yksitoista kuukautta – riippuu ihmisestä, onko se paljon vai vähän.
29. elokuuta 2012: Double happiness in Shanghai. Kaikki on erittäin hyvin juuri nyt ja näin.
22. syyskuuta 2012: Ostetiin Kiinan suurin pallogrilli. Oli baardit. Toiletti hajosi. Saatiin tietää, että ollaan pesty kuukausi pyykkiä huuhteluaineella.
25. syyskuuta 2012: Sujautin poliisisedälle vähän seteleitä pöydän alla ja fiuf, viisumi piteni.
26. lokakuuta 2012: Tänään on tapahtunut seuraavaa: Ovikello soi, sähköyhtiön perintämiesnainen on ovella. ”Joku lasku” on maksamatta. Nainen katsoo olohuoneessamme seisovaa sähköskootteria (jonka toimme yöllä hissillä lataukseen) ja pyörittää hiljaa päätään.
Menemme alas postilaatikolle. Jostain syystä nainen ottaa kukkapenkistä kepin ja alkaa murtautua naapurin postilaatikkoon. Keppi katkeaa, mutta etsimme penkistä vahvemman. Se on tarpeeksi kestävä, hän saa ujutettua naapurin postit ulos lukitusta laatikosta. Nainen osoittelee naapurin kirjenippua ja sanoo kiinaksi ehkä, että tältä sähkölasku näyttää.
Menemme takaisin ylös. Annan perintämummolle 180 rahaa ja hän poistuu juosten.
Mitä juuri tapahtui.
9. joulukuuta 2012: Ikinä en oo juhlinut Suomen itsenäisyyttä näin hartaasti. Neljännet juhlat just käynnissä! Mitäköhän ens viikosta tulee, Lucia-juhla ja adventti ja huh.
24. joulukuuta 2012: Onnellista joulua! Täydellinen kinkku, joka on suolattu 200:lla injektioruiskun pistoksella. Ei puutu mitään. Kiina on hyvä.
28. joulukuuta 2012: ”Get out of China”, sanoi mies taksijonossa. Tervetuloa Pekingiin!
6. tammikuuta 2013: Mies kävi parturissa. Vaikea sanoa, onko leikkaus onnistunut, koska lopuksi parturi teki hiuksiin kiharat.
23. tammikuuta 2013: Peruskeskiviikko. Pyydettiin just asiantuntijavieraaksi Kiinan telkkarin deittiohjelmaan.
25. helmikuuta 2013: Kevätlukukausi alkoi. En muistanut yhden proffan nimeä, joten pyysin apua opintosihteeriltä. Tarkoitat ehkä Jianxinia, sihteeri arvasi. “He is really handsome but way too old.”
6. maaliskuuta 2013: Näytin äitille Skypessä uusia juoksulenkkareita. ”Hienot! Onko aidot vai friikit?”
30. maaliskuuta 2013: Päivä alkoi 1800 metrissä Huangshanin ihmeellisellä auringonnousulla ja päättyi Guanlu- ja Nanping-pikkukylien kautta pilkkopimeään Xidiin, jossa hotellinomistaja ei suostunut ottamaan rahaa safkoista kuultuaan, että olemme Suomesta. ”Because I LOVE Finland.” (Noh, ei tää Kiinakaan hullumpi ole.)
17. huhtikuuta 2013: Tilasin just ehkä pitsan kiinaksi. Jotain saapuu kuulemma klo 18.27.
22. toukokuuta 2013: Kiinantaito on kehittynyt rupattelen taksikuskin kanssa -tasolle.
”Mitä teet Kiinassa?” Opiskelen Fudanissa.
”Ahahahaha. Etkä! Olet opettajana siellä.” Ei, kyllä minä opiskelen, vaikka olenkin 29-vuotias.
”Näytät 39-vuotiaalta!” No niin. Ehkä suomalaiset näyttää vanhemmilta.
”Miksei sinulla ole hienoa suomalaista valkoista ihoa! Olet samanvärinen kuin kiinalaiset! Onko miestä?” No mies on.
”No se on hyvä.”
Onko hyvä tämä. Onko kielitaidosta mitään todellista hyötyä.
27. toukokuuta 2013: Tajusin tossa jokin aika sitten, että kohta vuoteen ei ole ollut kiire. Tietty on ollut superisti tekemistä ja tiukkoja kouluaikatauluja, mutta kaikki kiireet on ollut itseaiheutettuja viimetippaanjättöjä.
Että aina on kuitenkin aikaa ajatella ja luuhata. Että puhelimen muistissa on ehkä 20 nimeä, ja aina kun se soi, se on kiva asia. Että kun kadulla törmää tuttuun, siitä ilahtuu niin paljon, että siitä puhuu vielä huomennakin. Että käveltäiskö tänään tota katua, kun ei olla ennen menty sinne. Että oiskos dinneri tänään luennon jälkeen, ja aina kaikille käy.
Kahden kuukauden päästä tää ajanlasku päättyy. Vaikka varmasti vielä nähdään sen jälkeenkin, Shanghai ja me, niin kaikki tiedetään, ettei se enää koskaan tule olemaan ihan samanlaista kuin nyt.
29. toukokuuta 2013: Opittiin kiinantunnilla klassikko: Hui Lai Lee.
Mutta mitä sitten kävikään ilmi! Toisin kuin luultiin, Hui Lai Lee ei olekaan maailman laiskimman kiinalaisen nimi, vaan tarkoittaa ihan leimisti, et kotona ollaan.
31. toukokuuta 2013: Sen lisäksi, että jo kertaalleen korjatussa sängyssämme on 13 jalkaa, lisäksi tarvitaan 8 kirjaa tukemaan notkahtanutta pohjaa.
9. kesäkuuta 2013: Viimeinen luento Fudanissa, stipendivuotta jäljellä sata sivua. Pitää kirjoittaa hitaasti.
15. kesäkuuta 2013: Mein lähikauppa on täynnä kaikenmaailman maistiaisia, mutta en oo vuoden aikana nähny kertaakaan, että kukaan maistais mitään. Mut tää onkin ruokaskandaalien maa, jossa perunatkin myydään yksittäispakattuina.
27. kesäkuuta 2013: Oli taas sellainen hetki just tästä elämästä, kun jouduin juoksumatto-onnettomuuteen. Matto pysähtyi kesken täyden vauhdin, lensin päin konetta ja löin pääni. Kiinalaispoika nauroi kämmenen takana. Enkö missään ole turvassa.
1.heinäkuuta 2013: Meillä on käynyt Shanghaissa kaikkiaan 34 Suomivierasta. Vipoja viedään – myös vieraiden suhteen. Kiitos kaikki että tulitte.
3. heinäkuuta 2013: En arvannut, että ero jostain maasta vois tehdä näin kipeää.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Fudanin rumat tytöt - 15.05.2013
- Verkosto-Verkosto-Guanxi - 16.04.2013
- Sen piti olla aivan tavallinen päivä - 18.03.2013
- Käy päälle, käärme! (ei pelota yhtään) - 04.01.2013
- Parasta ennen - 13.11.2012
- Yksi kuollut ei ole paljon - 04.10.2012
- Hyvä elämä, parempi tulevaisuus - 18.09.2012