Kuluneen lukuvuoden aikana olen kuullut oman osani taolaisista viisauksista. Yksi suosikeistani on: ”Hyvällä matkaajalla ei ole suunnitelmia, eikä hän aio saapua perille.”

Oletan, että matkaaja tarkoittaa tuossa ihmistä ylipäänsä, sellaista alati harhailevaa ja alati löytävää, ja että samaa voi soveltaa muuhunkin kuin matkustamiseen.

Kävin talvilomalla pienessä Muang Khuan kaupungissa Pohjois-Laosissa. Hostellissa tapasin nuoren saksalaisen reppureissaajan, joka haastoi minut keskusteluun siitä, miten voin nauttia opinnoista maassa, jossa ihmisiä – lakimiehiä, kirjakauppiaita, toimittajia ja aktivisteja – katoaa viranomaisten toimesta mustaan aukkoon.

Yritin vastailla, ettei Kiinan autoritaarinen johto ole yhtä kuin koko maa ja ettei kiinnostus historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan tarkoita poliittisen järjestelmän hyväksymistä. Sanoin, että moni asia riippuu kontekstista, missä puhuu.

Joimme Beerlaoa. Nuori reppureissaaja oli periaatteellinen ja kirkasotsainen. Minä taas tunsin itseni vanhaksi sedäksi, joka yrittää suhteellistaa asioita.

Sellaista tämä stipendiaattivuosi on ollut: opiskelemista ja asioiden laittamista mittasuhteisiin. On ollut suuri onni lukea kirjoja, istua luennoilla ja työstää ajatuksia. Nuorempana Tampereen yliopistossa se ei tuntunut aivan yhtä suurelta onnelta.

Olen vuoden aikana löytänyt uusia ystäviä ja kohdannut vanhoja ystäviä uusissa tilanteissa. Olen heidän kanssaan katsonut Kiinaa monesta eri kulmasta.

On ollut ihanaa olla myös ihan itsekseen. Joskus kun olen maannut 18. kerroksessa sijaitsevassa yksiössäni, olen sulkenut silmät ja kuunnellut, miten miljoonakaupungin äänet muuttuvat merenkohinaksi. Siinä sängyllä maatessa on tullut turvallinen olo, kuin makaisi tukevassa laivassa, joka on ylittämässä valtamerta.

On monia seikkoja, joita minun on täällä vaikea ymmärtää. Esimerkiksi: Miten kiinalaiset toimittajat kykenevät tekemään työnsä ja toimimaan vallan vahtikoirina?

Miksi osasta vuoden 1989 demokratialiikkeen kannattajista tulikin seuraavalla vuosikymmenellä status quon ylläpitäjiä?

Miten tämän yhden, sinänsä suuren maan sisällä voi olla niin valtava kirjo todellisuuksia?

Voi olla, että kun palaan Suomeen ja aikaa kuluu, näen joitain asioita tapahtuneen vasta sitten. Perille pääseminen on joka tapauksessa hankalaa – ja hyvä niin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kysymyksiä vailla vastausta - 06.06.2016
• Tapaus Mao - 10.05.2016
• Sen kerran kun petyin - 11.04.2016
• Akseli, Kake, Topi ja Tassu - 08.03.2016
• Helppohan tässä on huudella - 13.01.2016
• Big in China - 07.01.2016
• Neljäs tequila - 03.12.2015
• Postikortin sisällä - 28.10.2015
• Äkillisen synnytyksen äärellä - 21.09.2015