Helppohan tässä on huudella

13.01.2016
In: Fudan
Avatar photo

Antti Järvi

Antti Järvi opiskeli Fudanin yliopistossa lukuvuoden 2015 - 2016.

Syyslukukausi Fudanin yliopistossa on ohi, joten lienee pienen välitilinpäätöksen aika.

Aloitan syömisestä, joka on ollut yksi lempiharrastuksiani Shanghaissa kuvataiteen, kävelemisen ja satunnaisiin busseihin hyppäämisen ohessa. Kun muutin yksiööni syyskuun alussa, kuvittelin kokkaavani aina silloin tällöin. Ne aikeet karisivat nopeasti. Kotikadun ruokakojuista voi ostaa eurolla tai parilla paistettua riisiä, tofua, grillivartaita ja nuudelikeittoa. Joskus menen lähikuppilaan syömään chilissä marinoidut korvasienet ja lämpimän munakoisopadan. Koko kaupunki notkuu ruokaa ja uusia jännittäviä ruokalajeja.

Sitten opinnoista. Aiheiden kirjo on ollut suuri, sillä olen opiskellut väestötiedettä, kaupunkitutkimusta, elokuvatutkimusta, medikaaliantropologiaa ja kiinan kieltä. On ollut virkistävää huomata, miten vähän sitä lopulta tietää, mutta miten moneen asiaan voi kuitenkin hurahtaa. En etukäteen osannut arvata innostuvani esimerkiksi kirjoitusmerkkien piirtämisestä, gentrifikaatiosta Kiinan kaupungeissa tai miesten vaivoista Maon aikakaudella. Jännästi olin niin ikään unohtanut, millaista akateeminen kirjoittaminen ja argumentaatio on – se on vaikeaa.

Täällä on toki ollut myös ärtymyksen hetkiä, niin kuin vieraassa kulttuurissa kuuluukin. Samalla on ollut tervettä peilata omaa itseä ja omia oletuksia. Ehkä oudoimmalta on tuntunut Kiinan ydinperhekeskeisyys, joka tunkee vastaan kaikkialla, niin kaupungilla kuin luennoilla.

Kirjoitin viimeksi blogiin perhesuunnittelupolitiikasta ja Kiinan alhaisesta syntyvyydestä. Olen myös miettinyt, miksi kukaan ylipäänsä haluaa täällä lapsia.

Täkäläiseen perhe-elämään tuntuu liittyvän tolkuttomasti paineita: Pariskunnan pitää olla naimisissa ennen kuin hankkii lapsia. Sitten käydään läpi seulonnat ja äitiysvalmennuksen puheet siitä, että lapsen pitäisi olla suzhi eli laadukas, sillä lapsen vajavaisuudet tulevat kalliiksi perheelle ja yhteiskunnalle. Kaupungissa lapsi joutuu kasvamaan betonin keskellä ostoskeskuksissa. Ja aikuisena häneltä odotetaan samoja ydinperheasioita, hyvää ammattia, puolisoa ja omia lapsia. Lapsilla on myös velvollisuus huolehtia vanhemmistaan, mikä lienee tietysti yksi syy hankkia niitä. Tämä velvollisuus on kirjattu myös lakiin.

Mutta helppohan tässä on länsimaalaisena huudella. Olen etuoikeutettu, kun voin aikuisiällä uppoutua opintoihin ja olla alati ihmettelevä porsas. Vaikka tietämykseni Kiinasta on kasvanut valtavasti, opittavaa riittää ziljoonakertaisesti, joten tervehdin kevätlukukautta innolla.

Sitä ennen voi matkustaa ja syödä vähän munakoisoa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment