330 kilometrin matkan virtaava Thames on Ison-Britannian toiseksi pisin joki. Se saa alkunsa Cotswoldin ylängöltä, joka sijaitsee jotakuinkin Cornwallin ja Walesin liittymäkohdassa – jos nyt hyvin karkeasti saarivaltion karttaa haarukoidaan.

Oxford on Lontoon ohella yksi merkittävistä kaupungeista joen varrella. Yhtä lailla on mahdoton erottaa Oxfordia ja Thamesia toisistaan – niin tärkeä rooli joella on yliopistokaupungin kuvassa. Ihan kuin koettaisi ajatella suomalaisista sisämaapaikkakunnista vaikka Seinäjokea, Kajaania tai Saloa ilman niiden läpi virtaavia jokia.

Thames on Oxfordin seudulle jopa niin tärkeä, että se on saanut oman nimen. Jokea kutsutaan tällä pätkällä nimellä Isis, vaikka se siis muualla on Thames.

Oxfordin kohdalla Thames saa lisää voimaa siihen liittyvästä Cherwell-joesta. Lisäksi Thamesiin laskee tässä kohtaa myös Oxfordin kanava, joka rakennettiin teollisen vallankumouksen aikana 1700-luvun lopulla tavaran kuljetuksiin keskisen Englannin teollisuuspaikkakunnilta pääkaupunkiin.

Tosin nykyihmisen on vaikea ajatella tavaran kuljetusta proomuilla tätä kanavaa pitkin, leveyttä kun sillä on vaivaiset muutama metri. Yhtään urheilullisempi tyyppi hyppäisi sulun kohdalta kepeästi yli.

Sen sijaan on hupaisaa katsella niitä kymmeniä entisiä proomuja, jotka on muutettu kaupunkilaisten vapaa-ajan kodeiksi. Niiden laatu vaihtelee ihan kuin suomalaisten mökkien; tosi alkeellisesta eli ruosteisesta täysin varusteltuun ympärivuotiseen huvilaan. Useimpien asuntoproomujen kannelta löytyy keittiön yrttitarha, ja katolla kulkevat polkupyörät sekä polttopuuvarasto. Lisäksi jossain kulmalla nököttää luonnollisesti satelliittiantenni.

Joki sivu-uomineen on oxfordilaisille luonnon suoma olohuone. Joen rantoja pitkin kuljetaan pyörillä, lenkkeillen ja kävellen ympäri vuoden. Myös kalastus on suosittua joen ja kanavan varrella. Lisäksi joenrannan laitumia laiduntavat sulassa sovussa niin lihanaudat, hevoset ja ponit kuin lampaatkin.

Jos asuntolaivat ovat olennainen osa Thamesin maisemaa, yhtä olennainen rooli on soutajilla. Lähes jokaisella Oxfordin collegella on soutujoukkueet, jotka harjoittelevat erittäin määrätietoisesti kilpailuja varten. Harjoitukset pidetään aamuhämärässä ennen luentoja. Viikonloppuisin vuorot on jaettu yhtä tarkkaan, sillä harjoittelu tapahtuu käytännössä kahden sulun – Iffleyn ja Osneyn – välisellä reilun kahden kilometrin matkalla. Koska uomalla on leveyttä vain reilut 40 metriä, monta venekuntaa ei mahdu soutamaan yhtä aikaa.

Tänä syksynä aloittaneet kahdeksanhenkiset venekunnat ottavat toisistaan mittaa marraskuun lopulla pidettävässä regatassa. Ne joukkueet, jotka selviävät keskinäisestä mittelöstä voittajina, jatkavat entistä kovempaa harjoittelua kevään ja kesän kansallisiin koitoksiin – jopa kansainvälisille areenoille asti.

Thames on kokonaisuutena melkoisen leppeä vesiväylä. Lontoossakin, jossa se on laajimmillaan ennen muuttumista murtoveden täyttämäksi suistoksi, leveyttä on parisataa metriä. Jos sitä vertaa Euroopan suuriin jokiin Reiniin ja Tonavaan, puhutaan siis pienistä vesimassoista.

Mutta jos ajatellaan ilmastonmuutosta ja Pohjoisen napajäätikön sulamista, niin noin kahdeksan miljoonan asukkaan Lontoo on yksi niistä suurkaupungeista, jossa oikeasti varaudutaan vedenpinnan nousuun. Lontoon keskustasta on alle 50 kilometriä Pohjanmerelle – kutakuinkin sama matka kuin Helsingin kauppatorilta eteläiselle Salpausselälle. Vuoroveden vaihtelu on keväisin eli enimmillään noin 7 metriä.

Ongelmalliseksi asian tekee se, että Etelä-Englanti on erittäin alavaa. Joen syntypaikka Cotswoldin ylängöllä vastaa Salpausselän korkeuksia eli on noin 100 metriä merenpinnasta, mutta varsinkin joen alajuoksulla Suur-Lontoon alueella korkeuseroja on tuskin nimeksi.

Vuosisatojen saatossa Thames on harvoin näyttänyt voimaansa. Sen sijaan se toimi yli tuhannen vuoden ajan Englannin tärkeimpänä kulkuväylänä.

Thamesiin liittyy ainakin minun mielessäni jotain samaa kuin Mihail Solohovin klassikkoromaanin majesteettiseen Doniin tai Bedrich Smetanan sävelteoksen alati liikkuvaan Moldauhun, jota myös Vltavaksi kutsutaan. Joki on hiljainen voima – sen virtaus säilyy muuttumattomana, vaikka ihmissukupolvet sen varrella syntyvät, elävät elämänsä ja kuolevat.

Cherwell virtaa Oxfordin yliopistorakennusten kuten Magdalenen collegen vieritse.

Thames on nykyisin enemmän kaupungistuneen Englannin viheralue. Mutta sen varrelta löytyy myös yhä yhteislaitumia.

Soutujoukkueet ovat olennainen osa Oxfordia ja Thamesia.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Muutoksen tiellä ollaan, mutta vasta alussa - 20.06.2012
• Mallimaan pimeä puoli - 30.05.2012
• Laadukasta ulkomaan journalismia, vaan millä hinnalla? - 11.05.2012
• Vallankumous 2.0 Egyptin malliin - 13.02.2012
• Amerikkalaisen SOPA-sopan monet vaikutukset - 23.01.2012
• Tavaraa tuutin täydeltä – vaan mikä on aitoa ja tärkeää? - 09.12.2011
• Yliopistomaailman ihmeitä - 11.10.2011