Terveiset saksan tunnilta. Istun täällä pienessä tunkkaisessa luokassa Alexanderplatzin laidalla, tankkaan kielioppisääntöjä ja harjoittelen keskustelemista kurssitovereideni kanssa.

En alun perin aikonut mennä yksityiseen kielikouluun intensiivikurssille. Oletin, että saksa lähtisi luistamaan muutamassa viikossa samaan tapaan kuin kaukaisina opiskeluaikoina, jolloin vietin kesiä kielikursseilla ja kansainvälisissä vaihdoissa.

Kumma kyllä niin ei käynytkään. Opiskelin syksyllä saksaa yliopistolla, ja vaikka opettaja oli hyvä ja kurssi tehokas, huomasin pian, etten saisi käytön puutteessa ruostunutta kielitaitoani niin hyvään kuntoon kuin halusin. Johtuiko se siitä, etten opiskeluaikojen tapaan hillunut öitä diskoissa ja klubeissa tutustumassa paikallisiin poikiin – toisin sanoen en puhunut saksaa aamusta iltaan , vaan vietin vapaa-ajan läksyjä tehden tai suomalaisia tuttujani tavaten?

Onneksi Berliinissä asuva ystäväni Lotta löysi hyvän kielikoulun, ja aloitimme yhteiset teho-opinnot heti vuoden alussa.

Ai, että meillä on hauskaa. Nuori ja iloinen opettajamme Daniela on suloinen ja pieni ryhmämme täynnä toinen toistaan jännittävämpiä tyyppejä.

Meitä on seitsemän. Saanko esitellä kurssitoverini:

Kolmekymppinen Ekaterina on kotoisin Romaniasta, mutta hän on asunut pitkään Espanjassa. Kun kummastakaan maasta ei löytynyt töitä, Ekaterina tuli Berliiniin ja sai paikan au pairina. Hän hoitaa 2- ja 4-vuotiaita lapsia, ja perhe kustantaa hänelle kielikurssin. Hän on aina hyväntuulinen, vaikkei tiedä, mitä tekee pestin jälkeen.

Ekaterinan vieressä istuu kuuttakymmentä lähestyvä italialainen Michaela. Hän on tullut Berliiniin miehensä työn vuoksi. Michaela on psykoterapeutti, muttei voi työskennellä täällä, koska italialainen tutkinto ei kelpaa Saksassa. Hän käy kielikurssia päästäkseen täydentämään opintojaan. Michaelalla on viisas katse ja mahtava huumorintaju. Nauramme tikahtuaksemme hänen jutuilleen. Toivottavasti hän saa pian tutkintonsa täydennettyä ja avattua oman vastaanoton.

Sitten on 34-vuotias ranskalainen, aina tiptop-tyylikäs Vincent. Hän puhuu hyvää saksaa, mutta sitä on vaikea ymmärtää, koska ranskalaisittain lausuttuna saksa kuulostaa – ranskalta. Vincent on äärimmäisen tarkka kielioppisäännöistä ja kyselee opettajalta kysymästä päästyään mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia. Mutta kaikessa pedanttisuudessaan hän on charmikas.

Jelena on ryhmämme erikoisin persoona. Arvelisin hänen olevan viiden- ja kuudenkymmenen välillä. Jelena on kotoisin Pietarista, mutta hän on eronnut venäläisestä miehestään ja avioitunut berliiniläisen kanssa. Jelena on iso ja kovaääninen, ja pörröinen tukka saa hänet näyttämään peikkomuorilta. Hän puhuu taukoamatta, ja tajunnanvirta vie hänen ajatuksensa milloin minnekin. Taannoin tunnilla Jelena halusi lukea meille sadun pienestä peltohiirestä. Se oli niin liikuttava, että luettuaan tarinan loppuun hän purskahti itkuun.

Viime viikolla ryhmäämme liittyi uusi jäsen, israelilainen Yuval. Hän on vasta 23-vuotias ja haaveilee arkkitehtuuriopinnoista Berliinissä. Hän vaikutti aluksi tylyltä, mutta taisikin olla vain ujo. Nyt hän on rentoutunut ja päässyt mukaan hulvattomaan tunnelmaan. Kun opettaja kertoi ihailevansa Johnny Deppiä ja pyysi meitä kertomaan esimerkkejä henkilöistä, joista emme pidä (yritin epätoivoisesti keksiä jonkun tylsän näyttelijän tyyliin Tom Cruise), Yuval ilmoitti inhoavansa sydämensä pohjasta pääministeri Netanjahua.

Hännänhuippuna olemme tietysti Lotta ja minä, asialliset ja ahkerat suomalaiset.

Siinä se onkin: meidän pieni mutta värikäs ryhmämme. Naapuriluokissa nähtävästi ihmetellään äänekästä menoamme, sillä kun tunti viimeksi loppui ja kaikki purkautuivat ahtaalle käytävälle, törmäsin seinän takana istuvaan venäläiseen stipendiaattikollegaani Anastasiaan. ”Mille te nauratte koko ajan? Me vain teemme tehtäviä ja vastaamme opettajan kysymyksiin”, hän kysyi hämmästyneenä.

”Meillä on hauskaa, mutta sitä on vähän vaikea selittää”, sanoin ja kiiruhdin Lotan kanssa toimistoon ilmoittautumaan helmikuun jatkokurssille.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Jäähyväiset Berliinille - 15.07.2014
• Rakkain terveisin äiti - 02.06.2014
• Sähköposteja mustaan aukkoon - 02.05.2014
• Elämää Schönhauser Alleella - 31.03.2014
• Nuoren miehen painajainen - 03.03.2014
• Lukupiiri metrossa - 05.12.2013
• Äiti hyppäsi tuntemattomaan - 30.10.2013