Hymyily tarttuu

27.04.2022
In: Oxford
Avatar photo

Kirsi-Marja Takala

Kirsi-Marja Takala opiskelee lukuvuoden 2021-2022 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.

Tervehdi aamulenkillä vastaantulijoita. Huikkaa hyvät huomenet tyttöjen koulun rehtorille, joka on tervehtimässä oppilaita ja vanhempia joka aamu. Tervehdi tuttujen lasten vanhempia. Vaihda kahvilan kassahenkilön kanssa viikonloppukuulumiset, ja kuule normaalit ”sorry”-kommentit jonkun ohittaessa sinut liian läheltä. Tervehdi matkalla yliopiston aulahenkilökuntaa ja puutarhuria. Vastaanota hymyjä kulkiessasi yliopiston käytävillä. Kulje sinulle auki pidettävästä ovesta sisälle. Vastaa myöntävästi kollegasi kysymykseen siitä, voiko hän tuoda kahvia samalla, kun hakee itselleen. Vitsaile ruokailusalin henkilökunnan kanssa, ja moikkaa kaikille samaan aikaan kuntosalille tuleville. Huikkaa moikat aulahenkilökunnalle lähtiessäsi ja hakiessasi tytöt koulusta, vilkuta opettajille. Tervehdi jälleen oppilaiden vanhempia. Jää lasten kanssa puistoon muiden pyynnöstä ja keskustele kahden muun äidin kanssa luokan kuulumisista, kun lapset leikkivät. Kauppareissulla seuraa, kun edellä oleva pariskunta pysähtyy juttelemaan kodittoman kanssa. Juttele jälleen kaupassa kassahenkilön kanssa. Vaihda kuulumiset tyttöjen martial arts -ohjaajan kanssa, ja kotipihalla juttele naapurin kanssa, joka haluaa tytöt luokseen leffailtaan. Naapuri on tuonut leivonnaisia meille, palkaksi kissan hoitamisesta. Viestittele illalla lasten luokan WhatsApp-ryhmässä ja lupaa ottaa yksi luokan pojista seuraavana päivänä koulusta leikkimään meille. Normi päivä.

Tämä small talkin määrä! Eikä vaan small talkin, joka monesti saatetaan Suomessa tulkita myös pinnallisena, vaan ystävällisyyden määrä. Tuntemattomia tervehditään lenkkipolulla aina ja naapurin kanssa jutellaan aina. Kun ohitse pitää päästä tai on hieman ahdasta, sanotaan ”sorry”. Ovia ja portteja jäädään pitämään auki seuraavalle tulijalle. Hetkittäin oikein hämmästyy, kun iloisia tervehdyksiä kuuluu joka suunnasta ja kaikenikäisiltä. Tervehtiminen kuuluu kaikkien käytökseen, iästä riippumatta.

Jäin pohtimaan sitä, miksi se on Suomessa niin erilaista. Kassajonossa sitä ei todellakaan uskalla jäädä keskustelemaan kassahenkilön kanssa turhista, sillä takana seisovalla on kiire. Aamulenkillä takaisin moikkaa ehkä puolet. Jos jonkun kanssa törmää, kommentti on ”Oho”. Tuntemattomille ei hymyillä, outoahan se olisi.

Tiedättekö mitä? Tämä ”turhan” höpöttely tuntuu kivalta. Se pistää mummot, papat, kiukkuiset teinit ja kiireiset vanhemmat pysähtymään ja juttelemaan. Se saa tuntumaan siltä, että sinut huomataan ja sinulla on väliä. Se saa yksinasujat keskustelemaan ja luo tutustumiskynnyksestä matalamman. Ehkä avun pyytäminenkin tuntuu jotenkin helpommalta, kun jutustelu sujuu jo automaattisesti. Jos sinulle hymyillään, on aika vaikeaa olla hymyilemättä takaisin. Kannattaa kokeilla. Toivottavasti nämä pienet asiat tarttuvat meidän perheeseemme täältä, ja kun muutamme takaisin Suomeen, oxfordilainen ystävällisyys jää osaksi normaalia arkea.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment