Stanfordin InnovaatioJournalismi-ohjelman alkupäivinä eräs kurssilaisille annettu tehtävä oli miettiä miten saada huomiota kiireiseltä toimistusjohtajalta hississä. ”Kuvittele, että sinulla on vain 20 sekuntia aikaa. Mitä voit sanoa, jotta johtaja muistaisi sinut kun myöhemmin pyydät haastattelua,” opettaja kysyi.

”Olemme nyt Yhdysvalloissa,” hän muistutti. ”Suomessa voit puhua siitä, miten kamala hissi on. Amerikassa on pakko olla ystävällinen ja positiivinen.”
Tämä ystävällisyys näkyy myös täällä New Yorkissa: paikalliset ihmiset ovat todella ystävällisia, joskin he vaikuttavat kiireisemmiltä kuin ihmiset aurinkoisessa Kaliforniassa.

Ehkä juuri siksi olin vähän yllättynyt viime kuussa kun viisi vierasta ihmistä (ja kaksi koiraa) piti kohteliaasti hissin ovea auki minulle ja kolmelle ystävälleni. Oli tiukka paikka, mutta matka ensimmäiseen kerrokseen oli lyhyt. Tällä kertaa kyytimme loppui kuitenkin eri tavalla kuin yleensä.

Teini-ikäinen poika hissin nurkassa uskalsi sanoa sen ensin: ”Ollaan jumissa.”

Niinpä: hissin ovi oli selvästi lukossa. Odotin, että paniikki pääsisi valloilleen, mutta kaikki olivat hyvin rauhallisia. Hissin hätäpuhelimen lähellä seissyt mies soitti ovimiehelle. Kohta uudet ”hissikaverini” ryhtyivät riisumaan talvitakkejaan. Koirat istuivat mukavasti lattialla.

Ja sitten vitsit alkoivat lentää. Nauru oli hyvä lääke, mutta viidentoista minuutin odottamisen jälkeen aloimme hermostua.

Sama mies soitti ovimiehelle hissin puhelimella. ”Haluaisin vain kysyä mitä on tapahtunut ihmisille, jotka olivat hississä,” hän vitsaili. Tällä kertaa emme saaneet vastausta. Silloin joku meistä muisti, että kun joku teknologia menee rikki, voi olla että toinen toimii. Heilutimme hissin katon valvontakameralle ja otimme kännyköitä käyttöön. Ne, joilla oli ”verkkoa puhelimessa” lähettivät tekstiviestejä. Muut ottivat kuvia Facebookiin myöhemmin laitettavaksi. Nuori nainen päivitti Twitter-statustaan älypuhelimella.

Toinen nainen sanoi surullisesti tekstiviestin lukemisen jälkeen: ”Natasha Richardson on kuollut.” Hänen ystävänsä oli tuntenut kuulun näyttelijän.

Nykyisin on yllättävän vaikea olla pois verkosta. Stanfordin InnovaatioJournalismi-ohjelmassa opimme miksi innovaatio on niin tärkeää toimittajan työn kannalta. Siksi, että innovaatio on niin keskeinen asia elämässämme.

Viidenkymmenen minuutin jälkeen talonmiehet vihdoinkin avasivat oven. Joskus Yhdysvalloissakin voi puhua kamalasta hissistä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ulkoista elämäsi New Yorkissa - 28.07.2009
• Innovators of the Valley - 16.02.2009