IPad-journalismin jäljillä
IPad saatiin vihdoin Suomeenkin. Olemme käyttäneet hittituotetta työkaluna USC:n journalismikurssilla kuluneen lukukauden ajan, joten tässä tulee omia kokemuksiani iPadin 3G-versiosta.
Ensimmäiset yhteiset viikot kuluivat hurmoksessa. Uusi, tyylikkään muotoinen kumppani kulki mukana kaikkialla ja sitä oli ihan pakko sormeilla aina tilaisuuden tullen – kotona, automatkalla, kurssilla.
Tuntui suorastaan vallankumoukselliselta, että käyttäjän ei tarvitse odottaa ”pitkällistä” tietokoneen käynnistymistä. Ohut ja kevyt tabletti luo nettiyhteydenkin hetkessä – nopeammin kuin älypuhelin. Voin tarkistaa kaiken netistä tässä ja nyt. Kaupassa voin herkistellä vastuullisena kuluttajana ja surffailla verkossa, mitä muut ovat tuumineet tuotteesta. Kotimatkalla voin tarkistaa tv-ohjelman tai elokuvien aikataulut.
Kotona lapset yrittävät riistää uuden ystäväni. Hankin iPadiin paitsi omia oppikirjoja, myös lasten aakkostehtäviä ja kirjoja, joiden lukemisesta nuorimmainen nauttii. Valikoima on tosin vielä aika pieni. Videoitakin on miellyttävä katsoa. Tosin Flashin puuttuminen aiheuttaa mutkia matkaan. Apple-uskovaiset tosin vakuuttavat, että Flash jää pian historiaan.
IPad on varsin metka kapine. Mutta jos älypuhelimella pääsee nettiin ja koko musiikkikokoelmasi on jo ajettu iPodille, ei hinnakas laite välttämättä ole tarpeellinen. Se on mielestäni nykyisellään vielä luksuskapine.
Median muutoksessa iPadista voi kuitenkin tulla yllättävänkin arkinen väline. Moni mediatalo tutkii sen ulottuvuuksia julkaisualustana. Nopeimmat ovat jo julkistaneet iPad-versionsa.
Esim. BBC:n iPad-sivut ovat verrattoman käyttäjäystävälliset. Sivut on taitettu yksinkertaisen laatikkomaisesti, ilman kiharaisia kikkailuja, toisin kuin nettisivut. Lukukokemus on erittäin helppo. IPadin näyttö on loistava valokuvien ja diaesitysten katselulle. Sen todistaa The Guardian -sanomalehden iPad-kuvajulkaisu.
IPadin avulla myös lukemisen rahastaminen näyttää onnistuvan selkeämmin. Siinäkin Apple on jo tekemässä itsestään korvaamatonta. Kuluttaja lataa Applen iTunesista lehden ilmaisen applikaation, jonka sisällä voi ostaa irtonumeroiden lukuoikeuksia.
Suomalaismediasta Suomen kuvalehti on jo iPadissa. Kokeilin lehden näytenumeroa, ja täytyy myöntää, että lukukokemus oli varsin miellyttävä. Tosin irtonumeron liki 8 euron hinta tuntuu turhan tyyriiltä.
USC:n kurssilla olemme käyttäneet iPadia työkaluna juttukeikoilla. Toimittajan työtä tukevat applikaatiot ovat erittäin yksinkertaisia, mutta verkkojutun niillä saa takuulla tehtyä. Muistiinpanot ja jutut kirjoitamme iPadin Pages-ohjelmalle, joka on simppeli versio Wordista. Käsittelemme kuvat Photogene-ohjelmalla – jälleen tikkuversio kuvankäsittelyohjelmasta ja lataamme ne kurssin blogisivuille.
Äänijuttujenkin teko oli yllättävän helppoa, vaikka paljon äänieditointiohjelmia käyttäneenä aluksi epäilinkin pikkuruista edit-ohjelmaa. Kurssilla teemme kaiken mahdollisen iPadilla, joten äänitin jopa haastattelut ja taustaäänet iPadin sisäisellä mikrofonilla. Haastateltavien äänen taso oli kohtuullisen hyvä, mutta taustaäänet suhisivat, koska äänen lähde oli kauempana. Radiomikillä taustaäänetkin olisivat onnistuneet.
Multitrack DAW -editointiohjelmalla perinteisen taustaääniä, haastatteluja ja toimittajan käsikirjoituksen sisältävän jutun editointi sujuu hyvin. Ohjelman nimen mukaisesti projektiin voi lisätä useita raitoja. Klippejä siirretään leikkaamalla ja kopioimalla raidoille. Äänen tasoja voi säädellä. Ohjelmalla ei voi kuitenkaan tehdä feidauksia, mikä vaikeuttaa monimuotoisempien, taustaääniä sisältävien juttujen editoimista.
Mutta iPad ei siis jätä pulaan, jos se on ainoa välineesi yllättävän skuupin äärellä – ellei akku lopu. Ja skuuppikeikkojen vanha viisaushan on, että paras työkalu on se, joka sattuu olemaan mukana.
En kuitenkaan vielä aio ilmoittaa läppäriäni, diginauhuriani ja kameraa nettihuutokauppaan myytäväksi. IPadillä työskentely on hyvää harjoitusta, mutta se tuntuu vielä näpertämiseltä. Kosketinnäppäimistön käyttö on vaivalloista ja ohjelmat ovat liian yksinkertaisia. Blogia kirjoittaessa tekstilaatikon selaus vaatii sormiherkkyyttä ja tekniikkaa, mikä ärsyttää kiireessä, kun teksti ”juuttuu” paikalleen. Työskentelen paljon viihtyisämmin kannettavan koneen monipuolisten ohjelmien parissa. Ja talletan yhä valokuvani ja videoni mieluummin kannettavalle koneelle ja ulkoiselle kovalevylle.
Mutta kahvilassa kindlekirjan selaus on mukavaa. Kokousten muistiinpanovälineenä ja supermobiilina netti-ikkunana iPad nousee myös uusiin ulottuvuuksiin. Näppärä, pikku vehje, joka varmasti vasta ottaa ensi askeleitaan.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Sairaalakierros Kaliforniassa - 05.05.2011
- Hyväntekijöiden radioaalloilla - 18.02.2011
- Hei, me blogataan! - 27.10.2010
- Journalismia Los Angelesissa - 31.08.2010
Kiitos Kirsi kattavasta kuvauksesta, varsinkin kokemuksista noista työntekoon tarkoitetuista applikaatioista, että äänijutun tekonkin periaatteessa syntyy.
Itse olen aika samoilla linjoilla kanssasi, vaikka ehdin kokeilla laitetta vain vajaan viikon, enkä ollenkaan noin monipuolisesti.
Minusta se on ennen kaikkea luksusesine, jolla kulutetaan modernia mediaa mukavasti ja tyylikkäästi. Mielelläni ottaisin, jos joku ilmaiseksi antaisi. Työntekoon se on, no, vähän lelu. Kaikenlaista periaatteessa voi tehdä jotenkin, mutta ei oikein mitään ihan kunnolla.
Tosin en ehtinyt tietenkään tottua, oppia enkä edes testata kaikkia ”kaarreominaisuuksia” kunnolla. Flashin takia minua myös vähän arveluttaa. Sekä myös Applen totaalisulkeutuneisuus, kun ei edes Bluetoothin kautta keskustele minkään kanssa eikä yhtään. Tulee ihan mieleen Microsoftin ”minä määrään”.
Flash varmaan vähenee vakioratkaisuna webbisivuilta sellaisissa ratkaisuissa, missä se on helppo korvata jollain muulla, mutta tiedot sen kuolemasta ovat pikkuisen ennenaikaisia. Lisäksi kilpailijan Android-vehje pyörittää Flashia kiltisti ja keskustelee PC-maailman kanssa.
Delliltä on tulossa sellainen ihme hybridi, joka yrittää olla sekä tabletti että läppäri.
Mutta tekniset erot tietenkään vielä kerro mitään siitä, mihin suuntaan mennään. VHS jyräsi aikoinaan betan, eikä kukaan vieläkään kai väitä, että kyse oli teknisestä paremmuudesta.
Hinta, käytettävyys, fiilis-efekti ja muodit muokkaavat nopeasti kehityksen suuntaa, nopeat syö hitaat ja markkiinoille varmaan jää kuitenkin varmaan variaatiota alun ryntäilynkin jälkeen.
Me nyt hommaamme noita Ulkopoliittiseen instituuttiin kokeiltavaksi, jotta osattaisiin ostaa joku tässä kohtapuoliin. Hyvin näyttää näin alustavasti verkkopalvelut ja julkaisut skaalautuvan näihin. Adobelta on tullut uusi kilkutin, joka (jos en ihan pieleen tajunnut) tekee taitetusta tiedostosta myös .info -tiedostoja eli kelpoisia noihin alustoihin. Se on jännä nähdä, kuka ensimmäisenä tarjoaa pienjulkaisijoille helpompia ja halvempia jukaisukanavia kuin omat appsit.
Kiitos, Leena, laajasta kommentista. Mielenkiintoista kuulla, että organisaatioissa tutustutaan myös jo tabletteihin tosimielessä.
Luksuskonseptista olen samaa mieltä. Itsekin pohdin, että en ihan heti aio ostaa iPadia, kun palautan yliopiston koneen ennen joululomaa. IPadiltahan huhutaan uutta versiota ensi kevääksi. Kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea uutta siihen on lisätty.
Mietin kolumnissani, että iPad helpottaa lehtien ansaintalogiikkaa tarjoamalla applikaatioalustoja, joiden kautta lehdet voivat tarjota maksullisia lehtiä. Mediamoguli Rupert Murdoch aikoo läväyttää kaikki lehtensä iPadiin.
Toisaalta pohdin, ennustaako iPad vapaan netin loppua. Kun esimerkiksi sanomalehdet lepäävät omalla suljetulla ”pilvellään”, josta niitä voi lukea iPadilla, lukija ei pysty kommentoimaan juttuja. Olemmeko siirtymässä netin sosiaalisesta mediasta iPadin maksullisten applikaatioiden kautta takaisin suljettuun, kontrolloituun mediamaailmaan?