Viime viikojen yllättävin tilastotieto: Britanniassa lopetetaan joka viikko 29 pubia.

Ensi vilkaisulla ei vaikuta siltä, että paikallinen pubikulttuuri olisi kriisissä. Päinvastoin, meno näyttää juuri siltä kuin tv-sarjoissa: Kaupunkilaisilla on korkeintaan kolmen korttelin päässä kotoa eloisa lähipubi, jonne eri-ikäiset, eritaustaiset ihmiset kokoontuvat työpäivän jälkeen parille rentouttavalle. (Omani on kyllä eloisa mutta yllättävän kaukana, noin puolen kilometrin päässä kotiovesta.) Entäs sitten maaseutu! Siellä ajellessa on vaikea löytää niin pientä kylää, etteikö sen keskuksena nököttäisi ikivanha tunnelmallinen maalaispubi, jonka takkatulen loimussa paikalliset lämmittelevät, syövät sunday roastinsa, juovat olutta ja juoruavat. 

Todellisuudessa takan ääressä tyhjennetään entistä vähemmän tuoppeja, ja yhä useampi pubi muutetaan liiketilaksi tai asunnoiksi. Vuodesta 1980 lähtien Britanniassa on suljettu 21 000 pubia, joista puolet vuoden 2006 jälkeen. Viimeksi viime viikolla paikallinen sanomalehti uutisoi pubin sulkemisesta Oxfordin keskustassa. Paikallinen tuttava reagoi uutiseen niin kuin protokollaan kuuluu: ”Onpa harmi, paikassa oli erityisen kiinnostava olutvalikoima. Tosin taisin käydä siellä viimeksi viisi vuotta sitten.”

Tuore tutkimus listaa pubikadon syiksi muun muassa alkoholin kireän verotuksen, tupakkalain, taantuman ja supermarkettien edulliset hinnat, jotka houkuttelevat juomaan kapakan sijaan kotona. Ja sitten on muutos ihmisten käyttäytymisessä: Mitä enemmän elämäntyylit pirstaloituvat, sitä vähäisempi on lähipubin merkitys koko yhteisön kohtauspaikkana. Kaiken lisäksi kansakunta ei naukkaile olutta enää samaan tahtiin kuin ennen. Brittien pubeissa juomien pintien määrä väheni vuosien 2003 ja 2013 välillä käsittämättömät 54 prosenttia – asia, jota on välillä vaikea uskoa, kun etsii istumapaikkaa täpötäydessä pubissa arki-iltana kello viisi.

Rappiosta syytetään usein suuria pubiketjuja. Kriitikkojen mukaan ne riistävät pubien yrittäjiä ja muuttavat omistamansa paikat mitäänsanomattomiksi juottoloiksi, joissa on suppea olutvalikoima ja huono ruokalista. Kuka nyt sellaisessa viihtyisi? Kriitikoiden mielestä ketjut ovat kaiken lisäksi enemmän kiinteistö- kuin pubibisneksessä ja ovat seurauksista välittämättä valmiita myymään vaikka kylän ainoan pubin liiketilaksi, kunhan hinta on kohdallaan. Jos pubi on pikku kylän ainoa julkinen kokoontumispaikka, sen kuolema vaikuttaa muuhunkin kuin kaljanjuontiin.

Tietenkin pubien puolesta taistellaan. Tuore valonpilkahdus on into, jolla Britanniassa perustetaan uusia panimoja. Niitä on maassa yli 1200, asukaslukuun suhteutettuna eniten maailmassa, ja määrä kasvoi kymmenen prosenttia sekä vuonna 2013 että 2014. Ilmiöstä iloitsee varsinkin isojen kaupunkien trendikäs, hyvätuloinen väki, joka on myös Britanniassa innostunut oluthifistelemään. Uudet panimot tuovat markkinoille lisää paikallisia oluita, ja moni niistä myös perustaa oman pubin, joissa usein panostetaan oluen lisäksi hyvään ruokaan ja viihtyisyyteen.

1970-luvulla olut- ja pubikulttuurin edistämiseksi perustettu CAMRA (Campaign for Real Ale) puolestaan lobbaa parhaillaan lakia, joka estäisi pubirakennusten käyttötarkoituksen muuttamisen ilman ennakkoilmoitusta. Näin ihmisille jäisi aikaa toimia lakkautusuhan alla olevan lähipubinsa puolesta. Paikalliset ovat toisinaan onnistuneet pelastamaan vaarassa olleen kantapaikkansa, jota on alettu pyörittää talkoovoimin.

Pubiyrittäjäksi ryhtymisen ja poliitikkojen lobbaamisen lisäksi on vielä yksi keino pelastaa kuppila: käyttää pubin palveluja jo ennen kuin se on kuolemanvaarassa. Pintillä tai lounaalla käyminen auttaa enemmän kuin pelkkä lämmin ajatus siitä, että lähikorttelissa on hyvä pubi, jonne olisi teoriassa mahdollisuus poiketa. Ehkä britit saisivat tällä keinolla pelastettua 55 000 vielä jäljellä olevaa pubiaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Oxfordin taivaan alla - 28.05.2015
• Brändi kunnossa - 23.04.2015
• 10 + 1 Oxford-vinkkiä niille, jotka eivät ole kiinnostuneita collegeista ja Morsesta - 30.03.2015
• Vice News ja siniset silmät, eli mistä Oxfordin luennoilla puhutaan - 26.02.2015
• Korkea aika koodata - 30.12.2014
• Pardon ja kuusi muuta kuolemansyntiä - 27.11.2014
• Kilpaillaanko? - 27.10.2014