Vuosi vaihtuu toiseen, ja sen myötä aikani IPI:llä ja Wienissä on tullut päätökseensä. Ennen lähtöäni ehdin vielä tutustua kaupungin kauniisiin joulutoreihin, jotka toivat valoa kaupunkiin vuoden pimeimpänä aikana. Nämä puoli vuotta ovat olleet minulle todella opettavaisia ja palkitsevia. Olen saanut nähdä, millaista työtä voittoa tavoittelemattomassa järjestössä tehdään, ja ymmärrän paremmin, kuinka merkittävää tuo työ on niin ihmisille, jotka sitä tekevät, kuin niille, joita työ auttaa.

Wienin joulutorit vetivät puoleensa niin turisteja kuin paikallisia.

Samalla on ollut silmiä avaavaa huomata, että monissa maissa niin järjestöjen kuin lehdistön työstä on tullut yhä haastavampaa ja vaarallisempaa. Erilaisia lakeja käytetään yhä enemmän sananvapauden rajoittamiseen, ja usein niiden kohteena ovat ulkomaalaiset toimijat tai organisaatiot sekä mediat, jotka saavat rahoitusta ulkomailta.

Esimerkiksi ulkomaalaisiin toimijoihin kohdistuvat lait (foreign agent laws) vaihtelevat maittain, mutta niillä on selkeitä yhtäläisyyksiä. Näiden lakien tarkoituksena on usein leimata järjestöt ja media vihollisiksi. Tämän varjolla näiden toimintaa rajataan, valtiolle annetaan aseet häiritä niiden toimintaa, toimijoita pakotetaan rekisteröitymään ulkomaalaisiksi ”agenteiksi” tai toiminta estetään kokonaan.  Tällaisia lakeja on käytössä monissa maissa kuten Georgiassa, Unkarissa ja Kirgisiassa.

Lähin ja yksi ensimmäisistä esimerkeistä tästä laista löytyy Suomen itänaapurista Venäjältä, jossa laki astui voimaan 2012 ja laajeni vuonna 2022. Käytännössä tämä laki velvoittaa ulkomaista rahoitusta saavat organisaatiot rekisteröitymään ”ulkomaalaisiksi agenteiksi”. Rekisteröityminen asettaa järjestöille raskaat raportointivaatimukset ja vaikeuttaa niiden toimintaa.

Syksyn aikana olen myös seurannut Venezuelan tilannetta, jossa valtion käytössä on samankaltaisia keinoja. Nicolás Maduro julisti itsensä voittajaksi heinäkuun presidentinvaaleissa, minkä jälkeen lehdistön, kansalaisjärjestöjen ja sananvapauden tila on heikentynyt entisestään. Elokuussa Venezuelan kansalliskokous hyväksyi lain, joka tunnetaan ”anti-NGO-lakina” (non government organization). Myös tämä laki vaatii ulkomailta rahoitusta saavia järjestöjä rekisteröitymään. Laki varoittaa, että järjestöt, jotka edistävät ”fasismia, suvaitsemattomuutta tai vihaa rodullisista, etnisistä, uskonnollisista, poliittisista, sosiaalisista, ideologisista tai sukupuolisista syistä” eivät saa rekisteröityä maahan.

Näiden lainsäädännöllisten haasteiden lisäksi monet järjestöt kamppailevat rahoituksen ja resurssien puutteen kanssa. Oikeistopopulismin suosion nousu monissa maissa on herättänyt huolta järjestöjen piirissä, ei vain sen arvomaailman vuoksi, vaan myös rahoituksellisten seurausten takia. Aamu, jolloin seurasimme Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksia, oli tästä syystä monella tapaa synkkä.

Haluan kiittää sydämellisesti IPI:ä, kollegoitani ja Helsingin Sanomain Säätiötä tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Työskentely IPI:llä on opettanut minulle valtavasti paitsi sananvapauden tärkeydestä myös siitä, millainen vaikutus sitoutuneilla ja intohimoisilla ihmisillä voi olla haastavissa olosuhteissa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Lehtialan historiaa – vai sittenkin nykypäivää? - 09.12.2024
• Kokemuksien Keski-Eurooppa - 02.12.2024
• Hyvä paha sosiaalinen media - 28.10.2024
• Rajoja ylittävän tutkivan journalismin äärellä Ateenassa - 30.09.2024
• Lehdistönvapaustyötä, kielikommelluksia ja kuumuutta Wienissä - 13.08.2024