Keskustelu alkoi rönttöisistä housuista. Lapseni tuore skeittiramppituttavuus oli tehnyt havainnon, jonka mukaan lapseni on usein scoottaamassa samat, kulahtaneet collegehousut jalassaan. Siitä hän teki johtopäätöksen: ”Oletteko köyhiä? Oletteko laittomia maahanmuuttajia?”

”Ei, kyllä me ollaan laillisia. Mä vaan tykkään näistä housuista, kun näissä on vetoketjutaskut. Pysyy kännykkä taskussa”, vastasi poikani.

Scoottaus jatkui sulassa sovussa, kehkeytyi ystävyydeksikin. Itse jäin silti miettimään keskustelua. Kuinka paljon 11-vuotiaan on pitänyt kuulla puhetta maahanmuuttajista, että hänelle tulee tuollainen kysymys mieleen? Aika paljon, luulisin. Eikä ihme, että on kuullut, sillä maahanmuuttokeskustelua käydään täällä kiivaasti.

Aluksi keskustelu vaikuttaa yksisilmäiseltä. Iltapäivälehdet huutavat maahanmuutto-ongelmaa, polkupyöräkauppias alkaa valittaa maahanmuutosta kesken pyöränlamppujen valinnan (minulle, maahanmuuttajalle!) ja kyselytutkimuksen mukaan peräti 69 prosenttia briteistä haluaa vähentää maahanmuuttoa. Lisäksi vaalit lähestyvät ja maahanmuuttovastainen Ukip on kasvattanut suosiotaan niin paljon, että muutkin puoluet ovat koventaneet maahanmuuttolinjauksiaan, etteivät menettäisi äänestäjiä Ukipille.

Maahanmuuttajien määrä onkin kasvanut Britanniassa voimakkaasti. Maahan- ja maastamuutto on ollut osa Britannian historiaa aina, mutta varsinainen massamaahanmuutto alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun Britanniassa vallitsi työvoimapula ja tänne houkuteltiin työntekijöitä niin Euroopasta kuin entisistä siirtomaistakin. 2000-luvulla maahanmuuttajien määrä kasvoi hypähdysmäisesti, kun EU laajeni ja brittityömarkkinat avautuivat uusien jäsenmaiden kansalaisille. Niinpä maahanmuuttajien määrä on yli kaksinkertaistunut kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Vuonna 1993 työikäisiä maahanmuuttajia oli 2,9 miljoonaa, nyt meitä on jo yli kuusi miljoonaa.

Monen britin mielestä tämä on liikaa. Pelot ja argumentit ovat pitkälti samat kuin suomalaisessakin maahanmuuttokeskustelussa. Vievätkö ne meiltä työpaikat? Tekevätkö ne töitä niin halvalla, että muidenkaan palkat eivät nouse? Käyttävätkö ne väärin meidän sosiaaliturvaamme?

Toisaalta jotkut poliitikot muistuttavat, että teollisuustuotanto pysähtyisi ilman maahanmuuttajien työpanosta. Terveydenhuollonkin työntekijöistä neljännes on maahanmuuttajia. Kuka hoitaisi vanhukset, jos heitä ei olisi?

Täällä Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan brittiläisten mielipiteet maahanmuutosta ovat kuitenkin paljon vivahteikkaampia kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Samalla tutkimus paljastaa, että osa mielipiteistä perustuu varsin huteraan tietoon maahanmuutosta.

Kun tutkimuksessa kysyttiin, keitä britit ajattelevat, kun puhuvat maahanmuuttajista, suurin osa vastasi ajattelevansa ensisijaisesti turvapaikanhakijoita ja vasta viimeiseksi opiskelijoita. Ehkä tämän takia pyöräkauppias päästeli minulle varsin vapautuneesti maahanmuuttomielipiteistään, vaikka olin juuri kertonut muuttaneeni tänne Suomesta. Olin valkoihoinen pohjoiseurooppalainen, en siis hänen mielestään maahanmuuttaja. Tosiasiassa suurin osa maahanmuuttajista on opiskelijoita, turvapaikanhakijat ovat maahanmuuttajista pieni vähemmistö.

Samaan aikaan kun poliitikot miettivät, miten maahanmuuttoa voisi rajoittaa, Britannia – tai ainakin Oxford – näyttäytyy uusille asukkailleen ystävällisenä ja avoimena. Lähes jokainen, jonka kanssa olen keskustellut, on toivottanut meidät lämpimästi tervetulleeksi. Lapseni koulu järjestää päivittäistä englanti toisena kielenä opetusta, mistä olen erityisen kiitollinen. Koulun ilmoittautumislomakkeissa ja lääkäriin rekisteröidyttäessä kysytään etnistä taustaa ja kerrotaan heti, että kysymme tätä vain siksi, että voisimme varmistaa tasa-arvon toteutumisen.

Olen nyt täyttänyt tuollaisen lomakkeen kuudesti ja rastittanut kunkin perheenjäsenen kohdalta sopivan vaihtoehdon. Meitä on kahta sorttia: ”any other white” ja ”any other mixed”. Tuon lomakkeen täyttäessäni ajattelen aina kahta asiaa. Ensin sitä, kuinka hienoa on saada asua kaupungissa, jossa asuu ihmisiä kaikkialta maailmasta. Sitten sitä, kuinka hyvää minulle tekee joutua rastittamaan vaihtoehto, jonka mukaan olen ”joku muu, mikä?” Se antaa kalvakan häivähdyksen siitä, miltä ulkopuolisuus tuntuu.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Koraani kännykkääsi, ole hyvä - 16.06.2015
• 9 vinkkiä Oxfordiin lähtijöille - 07.05.2015
• Nalle ja niukka nyökkäys - 18.03.2015
• Kauhistuneet kirurgit - 04.02.2015
• Unelmakoulu - 29.12.2014
• Hidasta oppia - 01.12.2014