Kevät heräsi tänä vuonna Berliinissä varhain. Viime vuoden stipendiblogeissa tähän aikaan puhalsivat vielä pakkaset ja yleensä täällä vielä huhtikuussa viistää jäätävä tuuli naamaa niin ettei ulos huvittaisi mennä ollenkaan.

Tänä vuonna on ollut toisin. Aurinko ei ehkä vielä lämmitä, mutta se muistuttaa jo mukavuudestaan. Ulkona lenkkeilevää ei enää tuijoteta kuin hullua.

Sään paraneminen uhkaa kuitenkin yhtä helmikuista Berliinin perinnettä. Kimaltelevista karhuistaan tunnetut Berliinin elokuvajuhlat (tuttavallisemmin Berlinale) alkoivat eilen ja täällä elokuvantekijöille esitettävä peruskysymys kuuluu: ”Miksi juuri tämän elokuvan lippuja
kannattaa jonottaa pakkasessa.”

Saksalaiset rakastavat jonottamista yhtä paljon kuin leimoja ja lomakkeita. Kärsivällinen seisoskelu kuuluu asiaan kuin asiaan, oli kyse sitten vierailusta museoon tai viranomaisissa asioimisesta. Saksaksi jonossa kuuluu odottaa, se tulee selväksi jo jonoa tarkoittavasta sanasta warteschlange.  Kaupassa jonottaminen on ohituslupineen ja kohteliaisuussääntöineen oma taitolajinsa ja odotushuoneissa odotetaan vuoroa ihan kunnolla eikä vain hetken ajan.

Berliinissä jonottaessaan alkaakin helposti epäillä, että on jotenkin tullut tupsahdettua kauas preussilaisen täsmällisyyden sydämestä ja jonnekin keskelle etelän huoletonta joutiolemista.

Jonojen rakastaminen tuntuu silti liittyvän myös täsmällisyyden ja järjestelmällisyyden ihanteisiin. Tai sitten se on vielä syvemmällä täkäläisen kulttuurin juurissa. En yhtään ihmettelisi jos saksalainen
analyyttisyyskin johtaisi juurensa jonottamiseen – jonossa kun on aikaa ajatella ja tehdä havaintoja.

Ja nyt on tulossa kaikkien berliiniläisten huipputilaisuus jonottaa. Berlinale-elokuvien liput myydään nimittäin aina kolme päivää ennen näytöstä, mikä tarkoittaa, että useampana eri päivänä elokuvaan haluavan on myös jonotettava lippuja joka päivä uudestaan. Ne, joita kiinnostavat vain muutamat isot nimet, voivat puolestaan jonottaa elokuvatähtien nimikirjoituksia Hyatt-hotellin takaovella.

Kokeilin itse Berlinalen useamman päivän lippujjonoja jo viime vuonna, ja yllätyin positiivisesti. Jonossa on jotain zeniläistä. Sen jälkeen kun on mielessään käynyt läpi festarin tarjonnan, päättänyt uudestaan mitä lippuja oikeastaan haluaa ja suunnitellut tulevien päivien (elokuvapainotteiset) aikataulut, on aikaa vihdoin hiljentyä. Seuraavana päivänä sen voi aloittaa jo jonon hänniltä alkaen.

Berliinin elokuvajuhlat huipentuvat ensi viikolla halpojen elokuvien viikonloppuun. Silloin jokainen berliiniläinen lähtee katsomaan, mitä maailman valkokankailla tänä vuonna tapahtuu. Ja jonot sen kun kasvavat.

Lämpötilankin on luvattu matelevan kohti nollaa tulevalla viikolla. Mikään ei näytä pysäyttävän traditiota.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Äpit, pädit ja lehdistön (t)uho - 12.08.2011
• Köyhä mutta seksikäs - 14.06.2011
• Pikku-Bursan turkkilaiset markkinat - 16.05.2011
• Vaaleja odotellessa - 12.04.2011
• Muurin viimeiset varjot - 11.03.2011
• Jos jouluna on lunta - 10.01.2011
• Kuinkas sitten kävikään - 07.12.2010