Jouluna ei tapahdu mitään
Kirsi Hakaniemi
Vietimme joulun Oxfordissa. Nopeasti vilahtaneen ensimmäisen lukukauden jälkeen oli ihana rauhoittua lomailemaan, mutta samalla mieli oli haikeana hyvästellessä ensimmäisiä kotiinsuuntaavia journalist fellowseja. Etukäteen meitä varoiteltiin useampaan otteeseen, että kaupungissa ei kerta kaikkiaan tapahdu joulun aikaan mitään. Sillä kun yliopisto ja colleget ovat sulkeneet ovensa ja opiskelijat lähteneet muualle joulunviettoon, on Oxford täysin kiinni ja hiljainen. Jännityksellä odotimme, kuinka kuollut kaupunki olisi joulun pyhinä.
Aurinkoisen aattoaamun ohjelmaamme kuului muun muassa pyöräilyä, suomalaisten jouluvieraiden turistikierrosta ja ranskalaisessa kahvilassa istuskelua. Iltapäivällä osa porukasta nautti perinteisestä poikakuorolaulusta Oxfordin suurimman ja kauneimman Christ Church collegen joulumessussa tuhannen muun kaupunkilaisen tavoin ja osa porukasta suuntasi pubiin. Illalla kannoimme syöttötuolin oman korttelimme kulmapubiin ja nautimme jouluaterian mutkattomassa tunnelmassa. Joululahjojakin jaettiin muutama, mutta englantilaiseen tapaan joulupukki vieraili tuomassa lahjat vasta joulupäivän yönä.
Britanniassa joulua juhlitaan joulupäivänä, joten aattona kaupat ja ravintolat ovat auki. Moni suunnistaakin aattoillaksi ystävien kanssa baariin. Vasta joulupäivänä vetäydytään perheen pariin. Me kävimme joululounaalla naapurikorttelin libanonilaisessa. Ravintola oli täynnä erilaisia seurueita, perheistä iäkkäämpiin ystäväporukoihin. Tunnelma oli hauska, ja erilaisista Meze-annoksista koottu jouluateria ikimuistettava. Joululahjoja jaettiin vielä kolmannen kerran joulupäivän iltana. Lapset saivat tutkia lahjoja rauhassa eikä suuresta määrästä tullut kerralla ähky. Tämä englantilainen lahjanjakosysteemi seuraa taatusti perheemme mukana Suomeen.
Lahjojen lisäksi saimme myös muita yllätyksiä, kun jouluaamun pesujen jälkeen vettä alkoi lotista yläkerran kylpyhuoneesta alakerran keittiöön. Onneksi vuokranvälitystoimisto oli jättänyt hätänumeroita korjausmiehille, joille ryhdyin heti soittelemaan. Tapaninpäivän aamuna saimmekin jo korjaajan paikalle. Ei muuta kuin tarkistus kylpyammeen alle, uudet silikonit reunoihin ja odottelemaan välipohjan ja seinän kuivumista ennen uuden maalipinnan laittoa. Etukäteen olin nähnyt jo kauhukuvat, kuinka joudumme vuokra-asunnostamme evakkoon heti uudenvuoden jälkeen, kun seiniä ruvetaan repimään auki ja kuivattamaan, mutta eihän se Englannissa niin mene. Korjausmies vain ihmetteli, mistä olimme kaivaneet hänen numeronsa. Vuokranvälitystoimisto ei ollut nimittäin viitsinyt kertoa hänelle, että hän ja muutama muu korjausmies olivat päivystysvuorossa joulun aikaan. Se ei meitä enää ihmetyttänyt, sillä sen verran olemme jo perillä englantilaisesta suurpiirteisyydestä.
Tapaninpäivän aamuun loppui myös Oxfordin ”jouluhiljaisuus”, kun Boxing Day:n alennusmyynnit starttasivat – osassa kaupoista jo aamukuudelta. Suomalaisiin pitkiin ja hiljaisiin pyhiin tottuneina emme oikein tavoittaneet Oxfordin ”kuollutta” tunnelmaa. Sen sijaan saimme nauttia rennosta ja mutkattomasta joulusta.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Take care, Oxford! - 07.07.2014
- Mitä tulen kaipaamaan - 28.04.2014
- Salsaa ja saksan kieltä - 07.03.2014
- Tämähän alkaa sujua - 31.01.2014
- Arki on arkea Oxfordissakin - 09.12.2013
- Alkusäädön jälkeen valmiina opintoihin - 23.10.2013
Asun Oxfordissa seitsemattta vuotta – tulin ensin opiskelemaan, ja sitten jain tanne duuniin, ja kaupunkia molemmilta puolilta nahneena huvittaa, miten irrallaan nuo kaksi maailmaa ovat. Kun college on kiinni, koko paikka yliopistolaisten mielissa katoaa jonnekin – kaupunkilaiset taas tuskin huomaavatkaan, etta yliopisto on lomalla, ja elama jatkuu kuten aina. Kavin Suomessa jouluna, ja lahikauppojen puute seka pitkat, hiljaiset pyhat vahan jo nain monen vuoden poissaolon jalkeen ahdistavat.
Tuo vesivahinko kuulostaa varsin tutulta – itsella hajosi putki kylpyhuoneesta heti toisena paivana muuton jalkeen, ja pahasti kastunutta mattoa ei olisi kuivattu, ellen olisi noin kuvaannollisesti polkenut jalkaa ja kiljunut letting agencyn toimistossa. Ajan mittaan brittilaisten rentouteen joko oppii niin, etta se on toinen luonto, tai lahtee sopeutumisvaikeuksien vuoksi pois, mielessa kauhutarinat marista seinista ja homeesta ikkunanpuitteissa.