”Vanhassa työssäni Wall Street Journalissa perusjournalismi oli aikoinaan tuottoisaa ja saatoimme rahoittaa myös tutkivaa journalismia. Verkko muutti kaiken ja osa lehdistä on lopettanut kokonaan tai vähentänyt väkeä. Mahdollisuudet tutkivaan journalismiin ovat aiempaa pienemmät”, ProPublican hallituksen puheenjohtaja ja perustaja Paul Steiger sanoo.

”Siksi on tärkeää, että osa tällaisesta työstä on voittoa tavoittelemattomien toimitusten vastuulla”, hän uskoo.

Osana World Press Instituten ohjelmaa Yhdysvalloissa tutustuimme useisiin tuoreisiin organisaatioihin, jotka tekevät kunnianhimoista journalismia pääosin säätiöiden ja muiden yksityisten lahjoittajien varojen turvin. Vuonna 2007 perustettu ProPublica on alallaan tunnetuimpia ja se on voittanut jutuillaan useita Pulizer-palkintoja.

Ja onhan se kallista, jos tutkivaa journalismia tekee kuten ProPublica tekee. Steiger kertoo esimerkiksi talouskriisiä käsitelleestä juttupaketista, johon toimitus irrotti kaksi toimittajaa 7 kuukauden tutkimustyöhön. Ensimmäisen jutun julkaisun jälkeen kaksikko jatkoi aiheen parissa vielä loppuvuoden ajan.

”Se maksoi meille noin 400 000 dollaria”, Steiger summaa.

ProPublicalla on yhteensä 40 toimittajaa ja viime vuonna toimitus julkaisi noin 50 isompaa artikkelia.

”En halunnut tehdä tästä ajatushautomoa jossa porukka kulkee tweed-takissa ja julkaisee jotain kerran vuodessa. Halusin korkean energiatason ja siksi julkaisemme verkossa myös nopeampaa uutistuotantoa joka pitää juttuvirran tasaisena.”

Pro Publican perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Paul Steiger

ProPublica on haalinut riveihinsä lukuisia nuoria lahjakkuuksia jotka hallitsevat erityisesti digitaaliset kanavat, datajournalismin ja sosiaalisen median käytön. Sillä on kuitenkin ollut muskeleita palkata myös kokeneita Pulizer-palkittuja journalisteja perinteisistä mediataloista. Steigerin mukaan ProPublican palkkahaitari yltää 50 000 dollarista vuodessa aina 250 000 dollariin. Ne ovat kilpailukykyisiä summia jopa New Yorkissa.

”Emme halua haaskata lahjoittajiemme rahoja, mutta emme hae niitä halvimpia toimittajia, vaan parhaita.”

Mistä rahat moiseen? ProPublican takana on Herbert ja Marion Sandlerin yksityisrahasto, joka päätti perustaa toimituksen ja lahjoittaa sille vuosittain 10 miljoonaa dollaria. Sen jälkeen ProPublica on saanut merkittäviä lahjoituksia myös useilta muilta säätiöiltä. Nykyisin se myy sivuilleen myös mainoksia. Juttupaketeista koottuja kirjoja ProPublica myy e-kirjoina, mutta nämä ovat vain pieniä puroja. Niinpä ProPublican toiminta on hyväntekeväisyyden varassa.

Juttunsa ProPublica julkaisee yhteistyökumppanien kautta, esimerkiksi New York Timesin, Washington Postin, Newsweekin ja Financial Timesin sivuilla, mutta myös monien televisiokanavien lähetyksissä. Ensijulkaisun jälkeen myös muut voivat julkaista ProPublican juttuja, sillä artikkelit on lisensoitu Creative Commons -lisenssillä joka edellyttää vain kirjoittajan nimen mainitsemista ja linkkaamista.

Onko lahjoitusten varassa eläminen sen riskialttiimpaa kuin mainonnalla ja tilausmyynnillä eläminenkään? Ehkä ei, jos lahjoittajia on tarpeeksi suuri joukko eikä rahoitus ole vain yhden tahon anteliaisuudesta kiinni. Mitä moimuotoisemmat rahoituskanavat, sen turvallisempaa. Siksi alan sisäisissä konferensseissa puhutaankin siitä, että voittoa tavoittelemattomien mediaorganisaatioiden pitäisi monipuolistaa rahoituslähteitään.

Tuoreen Pew-tutkimuskeskuksen raportin mukaan kolme neljäsosaa voittoa tavoittelemattomista medioista saa tukea säätiöiltä, ja useimmissa tapauksissa tuki muodostaa yli puolet organisaation koko tuloista. Kyselyyn vastanneista 93 nonprofit-organisaatiosta suuri osa kertoi rahaa tulleen viime vuonna enemmän, kuin sitä käytettiin, ja niillä on puskuria toimintaansa varten. Se ehkä selittää, miksi 81 prosenttia organisaatioista sanoi suhtautuvansa luottavaisesti siihen, että ne ovat taloudellisesti tukevalla pohjalla vielä viiden vuoden kuluttua.

Hyvin toisenlainen esimerkki on Texas Tribune, jonka toimituksessa vierailimme Austinissa. Perustajansa siemenrahan ja lahjoitusten lisäksi se on onnistunut luomaan toimivan liiketoimintamallin järjestämällä muun muassa sponsoroituja tapahtumia. Osavaltion politiikkaan erikoistunut Texas Tribune täydentää kaupallisen median tarjontaa. Tavoitteena on tukea kansalaisten yhteiskunnallista osallistumista tarjoamalla tietoa.

Texas Tribunen päätoimittaja Evan Smith

Texas Tribunen editor Emily Ramshaw.

Voittoa tavoittelemattomaksi organisaatioksi Texas Tribune tuntui hyvin kaupalliselta – sen aktiivisella tapahtumatoiminnalla ja sponsorihankinnalla myös kaupallinen toiminta voisi olla kannattavaa. Vuonna 2012 Texas Tribunen tulot olivat 4,6 miljoonaa dollaria, josta 760 000 tuli tapahtumista. Yrityssponsorit tuottivat 790 000 dollaria ja mainonta 63 000 dollaria.

Nonprofit-journalismia tekevät organisaatiot olivat ehdottomasti kiinnostavinta antia World Press Instituten USA-kierroksen ohjelmassa. Niissä kokeillaan uutta, uskotaan laatuun ja korkeisiin journalistisiin periaatteisiin, ollaan rohkeita ja innostuneita. En ole kuitenkaan lainkaan vakuuttunut siitä, onko kyse vain positiivisesta ilmiöstä. Kunnianhimoista journalismia ei sovi jättää vain näiden pienten, voittoa tavoittelemattomien toimitusten harteille. Samanlaista henkeä ja ennakkoluulottomuutta soisi löytyvän myös suurista, perinteisistä mediataloista. Sillä vaikka monet nonprofit-mediat tekevät arvokasta työtä paikkaamalla perinteisen median jättämiä aukkoja, niiden toimitukset ovat useimmiten hyvin pieniä. Vaikka jokainen juttu olisi silkkaa kultaa, niiden määrä jää väistämättä vaatimattomaksi.

Ja vaikka nonprofit-mediat olivat kiinnostavia vierailukohteita, niiden oppeja on vaikeaa soveltaa kotona. Saman totesivat kurssikaverini muun muassa Ghanasta ja Kolumbiasta. Meillä ei ole samanlaista hyväntekeväisyyden kulttuuria ja runsasta joukkoa varakkaita säätiöitä. Siksi meidän täytyy löytää sellaisia tapoja journalismin tekemiseen, jotka ovat kaupallisesti kannattavaa liiketoimintaa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Nuori ja vanha leijona - 17.09.2013