Kampuskaupunkini on ollut viime viikot kovin hiljainen. Opiskelijat jättäneet kaupungin lomiensa ajaksi, monet ravintolat sekä kaupat ovat sulkeneet ovensa ja kampus on ollut suorastaan aavemainen. Nyt paluu arkeen on alkanut. Opetus alkaa ensi viikolla, mutta monet opiskelijat tekevät taustatyötä kurssejaan varten jo nyt. Alkava lukukausi onkin erityisen stressaavaa aikaa etenkin keväällä valmistuville journalisteille.

 Samanaikaisesti pitää tehdä lopputyötä, etsiä oikeita töitä, haalia harjoittelupaikkoja. Kuten tunnettua on, journalismin liiketoimintamallit ovat koetuksella. Töitä ei ole tarjolla kuin harvoille – ja niistäkin maksetaan kovin kehnosti, jos lainkaan. 

Monet opiskelijat yrittävätkin keskittyä muiden kiireiden ohella varmistamaan edes jonkinlaista työtä valmistumisen jälkeen. Osa ottaa vastaan harjoittelupaikan jo lukuvuoden aikana siinä toivossa, että harjoittelu muuttuisi myöhemmin palkkatyöksi. Osa yrittää tehdä nimeään tunnetuksi tarjoamalla juttujaan eri julkaisuihin, kirjoittamalla blogia ja brändäämällä itseään siinä toivossa, että jokin julkaisu haluaisi palkata nousevan kyvyn. Monet osallistuvat erilaisiin journalistikilpailuihin voittaakseen palkinnoksi rahaa, jolla voisivat rahoittaa tulevaisuudessa työtään, mikäli mikään kustantaja ei ole halukas siitä maksamaan. 

Osa haluaa tai joutuu valitsemaan toisen tien. Yhä useampi journalisti on yksityisyrittäjä ja etsii siis rahoituksen projekteilleen mitä erilaisimmista lähteistä. Yhdysvalloissa onkin jaossa huomattavan paljon erilaisia apurahoja ja stipendejä journalismia varten. 

Miljonäärien nimiä kantavat säätiöt antavat tukeaan erilaisille voittoa tavoittelemattomille journalistiyhteisöille ja jopa julkisen palvelun tv- ja radio-yhtiöille. Lahjoitusten varassa tehdään journalismia paljon. Esimerkiksi julkisen palvelun radio NPR (National Public Radio) saa tuloistaan liki kolmanneksen sponsoreilta tai lahjoituksina. Muun muassa sellaiset firmat kuin McDonald’s ja Starbucks ovat tukeneet alaamme näkyvästi. 

Mutta rahaa tulee myös pieninä virtoina yksittäisille journalisteille. Kickstarterin (http://www.kickstarter.com/) kaltasissa palveluissa yhä useampi tutkiva journalisti tai dokumentin tekijä aloittaa projektinsa. Näissä palveluissa kerätään rahaa yksittäisille projekteille yksittäisiltä kansalaista. Ilmeisen moni myös onnistuu saamaan projekteilleen rahoitusta. Yhdysvaltain kaltaisessa maassa pienistä rahavirroista voikin kasvaa tarpeeksi suuri summa projektin toteuttamiseen. 

Mutta onko tämä journalismin tulevaisuus Suomessakin? Kuka haluaisi tukea journalismia?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ammattina moniosaaja - 26.04.2011
• Viimeinen mahdollisuus - 07.03.2011
• Pyhän juhlan krapula - 29.11.2010
• Uutisia Googlelta - 18.10.2010
• Ostoksilla kampuksella - 20.09.2010