Kaksi kuukautta Kuciakista – Miksi toimittajamurhien ei saa antaa painua unohduksiin?
Maaliskuun ensimmäisenä perjantaina Bratislavassa oli säätiedotuksen mukaan 5 astetta pakkasta, mutta ilma tuntui kolme kertaa kylmemmältä. Hiljainen kulkue purkautui päivän viimeisessä sinertävässä valossa aukiolle kaupungin keskustassa. Arvion mukaan paikalle oli kerääntynyt noin 25 000 ihmistä. Kaikki heistä olivat tulleet muistamaan edellisellä viikolla murhattua toimittajaa Jan Kuciakia ja hänen puolisoaan, arkeologi Martina Kusnirovaa. Monilla oli silmissään kyyneleitä.
Ensimmäinen protestimarssi oli niin kutsuttu hiljainen marssi, jonka päätehtävänä oli kunnioittaa murhatun nuorenparin muistoa.
He eivät surreet ainoastaan Kuciakin, vaan myös Slovakian puolesta. Maa oli paljastunut gangsterivaltioksi. Kuciak oli todennäköisesti pääsemässä lähelle niin suuria paljastuksia, että niiden ei haluttu tulevan päivänvaloon mistään hinnasta. Toimittajaahan ei tapeta valheiden, vaan totuuden takia. Mikä salaisuus on niin suuri, että joku on valmis tilaamaan nuoren pariskunnan murhan?
Nyt murhista on kulunut kaksi kuukautta, mutta syyllisiä tai syytä murhan takana ei ole vieläkään selvitetty. Tehtävä on vaikea, sillä epäiltyjä on useita: moni olisi voinut haluta nähdä veropetoksia ja mafiakytköksiä tutkivan journalistin kylmänä. Lisäksi Slovakian viranomaisia on epäilty kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta selvittää murhaa perinpohjaisesti. Samaa epäillään Maltalla: poliittinen haluttomuus tonkia toimittajamurhaa on johtanut siihen, että lokakuussa autopommi-iskussa surmatun journalistin Daphne Caruana Galizian murhan toteuttajat on kyllä otettu kiinni, mutta murhan tilaaja on vielä vapaalla jalalla.
Hiljainen Malta, äänekäs Slovakia
Vaikka Slovakian ja Maltan toimittajamurhissa on paljon samaa, yksi seikka erottaa niitä: kansalaisten reaktio. Maltalla risupallot pyörivät tyhjillä kaduilla murhan jälkeen. Oikeuden toteutumisen vaatiminen on jäänyt lähinnä kansainvälisten toimittajajärjestöjen ja europarlamentaarikkojen harteille.
Slovakiassa murhat taas sytyttivät kokonaisen korruptionvastaisen kansanliikkeen. Lähes viikoittain toistuvien, kymmeniä tuhansia mielenosoittajia keräävien protestimarssien motoksi on muodostunut ”haluamme elää kunnollisessa valtiossa”. Kuciakin työpaikan, verkkouutissivusto Aktuality.sk:n päätoimittajan Peter Bárdyn mukaan ensimmäistä kertaa sitten Slovakian synnyn ihmisillä on tunne, että he voivat itse vaikuttaa asioihin.
”Korruptio on meidän DNA:ssamme”, Bárdy sanoi. ”Jos kasvaa korruptoituneessa maassa, sitä alkaa pitää normaalina osana järjestelmää. Nyt olemme alkaneet toivoa, että voimme muuttaa asiaa. Se ei tapahtu ehkä juuri nyt, mutta kenties kahden vuoden päästä seuraavissa vaaleissa.”
Slovakian sisäministeri Robert Kalinak, pääministeri Robert Fico ja poliisiylijohtaja Tibor Gaspar ovat jo joutuneet eroamaan protestien seurauksena. Kriitikoiden mukaan vaikutus on lähinnä kosmeettinen. Korruption juuret ulottuvat vielä syvemmälle maassa, jossa poliisi, oikeusjärjestelmä, poliitikot ja bisnessektori taputtelevat toisiaan selkään. Tämä hyväveli-verkosto vaikeuttaa myös toimittajien kansalaisten hyväksi tekemää työtä.
Kuciakin työpaikka, verkkomedia Aktuality.sk käynnisti #AllforJan-kampanjan, jotta toimittajan murha ei unohtuisi.
”Ne eivät voi tappaa meitä kaikkia”
Yleensä toimittajat ovat saaneet rauhassa tutkia ja julkaista vallan väärinkäytöksiä Slovakiassa, Bárdy kertoi. Korruptoitunut järjestelmä on kuitenkin aiheuttanut sen, että toimittajien esiin kaivamia paljastuksia ei tutkita lööppiä pidemmälle. Pahimmassa tapauksessa hämäräbisneksiä paljastanutta toimittajaa lätkäistään kunnianloukkaussyytteellä, kuten vastikään kävi journalisti Lukas Milanille. Milan sai kolmen vuoden vankeusrangaistuksen paikallisen poliitikon ja bisnesmiehen maineen tahraamisesta, mutta kyseiseen henkilöön kohdistuneita lahjontaväitteitä ei tutkittu koskaan. Haastattelemani Milanin mukaan kyseisellä henkilöllä on läheisiä suhteita oikeuslaitokseen ja poliisiin.
Tällaiset verkostot herättävät kysymyksiä myös journalistien turvallisuudesta. Jos journalistilla ei ole takanaan toimivaa oikeusjärjestelmää ja poliisin tukea, hänestä tulee haavoittuvainen ja helppo kohde ”vaarallisille miehille”, kuten Bárdy asian ilmaisi.
Kuciakin murha on muuttanut myös Aktuality.sk:n toimintatapoja. Bárdyn mukaan koko uutishuone on muuttunut tutkivaksi toimitukseksi, sillä he haluavat jatkaa sitä työtä, mikä Kuciakilta jäi kesken. Bárdy kertoi pelkäävänsä kollegoidensa puolesta. Siksi he ovat alkaneet tehdä enemmän yhteistyötä muiden slovakialaisten ja kansainvälisten medioiden kanssa. Tietojen jakaminen on turvallisuuden hinta.
”Yhteistyö antaa meille korkeamman suojan, sillä ne eivät voi tappaa meitä kaikkia”, Bárdy sanoi.
”Jan murhattiin eikä mitään tapahtunut”
Slovakialaiset päätoimittajat syyttävät hallitusta ja entistä pääministeriä vihan ja halveksunnan ilmapiirin luomisesta vapaata mediaa kohtaan. Entinen pääministeri Fico on tunnetusti kutsunut toimittajia muun muassa ”prostituoiduiksi” ja ”likaisiksi käärmeiksi”. Samanlaista mediavihamielistä retoriikkaa voi kuulla nyt kaikkialla Euroopassa, ja se on huolestuttavaa.
Tapa, jolla maa kohtelee toimittajiaan ja lehdistönvapautta kertoo paljon siitä, kuinka terve maan demokraattinen järjestelmä on. Demokratiassa pitää sietää neljättä valtiomahtia, sitä räksyttävää rakkia, joka valvoo kansalaisten oikeuksien ja päättäjien velvollisuuksien toteutumista. Epäilyttävät rahavirrat, nimitykset ja suhteet pitää saattaa kansalaisten tietoon, jotta he osaavat tehdä päätöksiä maansa tulevaisuudesta parhailla mahdollisilla tiedoilla.
: Kuciakin kotitoimitus jatkaa tutkivan journalismin tekemistä pelosta huolimatta.
Tuntuu siltä, että niin päättäjät kuin kansalaisetkaan eivät ymmärrä journalismin merkitystä vapaan ja luotettavan yhteiskunnan rakennuspilarina. Itsenäinen media palvelee kansaa, ei hallitsijoita. Siksi slovakialaisten reaktio Kuciakin murhaan tuntuu niin tärkeältä. He ymmärsivät, mitä Kuciak yritti heidän puolestaan tehdä.
Slovakian ja Maltan toimittajamurhat eivät ole olankohautuksella ohitettavia yksittäistapauksia. Tällä hetkellä Slovakian ja Maltan esimerkit osoittavat, että toimittajan voi räjäyttää EU-maassa taivaan tuuliin ilman seurauksia. Ne osoittavat, että tiettyjen ihmisten ja heidän bisnestensä suojeleminen on tärkeämpää kuin journalistien ja kansalaisten oikeuksien turvaaminen. Pahimmassa tapauksessa tämä nitistämisilmiö ottaa tuulta alleen muissa Euroopan maissa, joissa myös painitaan korruption, järjestäytyneen rikollisuuden, populismin ja mediavihamielisyyden kanssa.
”Jos joku Unkarissa, Serbiassa tai Puolassa huomaa, että Jan murhattiin eikä mitään tapahtunut, sama saattaa tapahtua siellä”, Bárdy sanoi.
”Tässä ei ole kyse Aktualitystä tai Ján Kuciakista. Tässä on kyse vapaan journalismin tulevaisuudesta Euroopassa.”
Siksi murhattuja toimittajia ei saa unohtaa.
Jan Kuciakin ja Martina Kusnirovan muistoalttari Aktuality.sk:n toimituksen edessä.
