”Pörssihuuma nosti XXX:n Kiinan miljönäärilistalle.” Siinä tyypillinen otsikko talouslehti Forbesin Shanghain-toimiston verkkosivuilta viime kuukausilta. Forbes on tunnettu juuri rikkaimpien listoistaan, ja Kiina on tarjonnut tänä vuonna rutosti uutta mamteriaalia. Shanghain ja Shenzhenin pörssit ovat paisuneet lujaa ja samalla lihottaneet listattujen yhtiöiden omistajien lompakoita.

Huhtikuussa Forbes uutisoi, että Kiinan pörssihuuma on kasvattanut kiinalaismiljönäärien ja miljönääriperheiden määrin ennätysmäiseen 400:an. Vielä lokukuussa lehti laski miljönäärin määräksi 242. Ero on melkoinen.

Olen saanut seurata miljönäärijournalismia läheltä tänä kesänä. Yliopisto loppui toukokuun mukana, ja vietin kesäkuun arkipäivät yli-ikäisenä työharjoittelija Forbesin Shanghain toimistolla. Aiemmin keväällä tein osa-aikaisia avustustöitä minkä yliopistokiireiltä ennätin.

Työharjoittelu Forbesissa opetti tietysti paljon – Kiinan superrikkaista ja miljönäärijournalismista. Lisäksi oli kiintoisaa nähdä, kuinka kiinalaistoimisto pyörii: ruokatunti alkaa minuutilleen kello 12, ja työpäivätkin näyttivät loppuvan tasan kello viisi.

Aamuiset metromatkat toimistolle opettivat ihan muusta: Jouduin ensimmäistä kertaa todella ruuhkaisille linjoille. Alussa puskeminen, työntäminen ja ihmisjoukon mukana hissuttelu kiristi hermoja. Viimeisellä viikolla tunnelma oli toinen. Puskin ja työnsin muiden mukana, huojuin kylki kiinni hikisessä kyljessä kun metro kiihdytti ja jarrutti.

Lopetan Fudanin blogin Forbesin esimieheni Russell Flanneryn lyhyeen haastatteluun. Flannery muutti Kiinaan 1980-luvulla, ja sen jälkeen hän työskennellyt Forbesin lisäksi Wall Street Journalille ja Bloombergille. Forbesin Kiinan rikkaimpien listaa hän on koonnut yli kymmenen vuoden ajan.

Olet seurannut kiinalaisia miljonäärejä Forbesissa yli kymmenen vuoden ajan. Millainen on tyypillinen kiinalainen miljonääri? Kuinka he eroavat amerikkalaisista?

”Kiinalaismiljönäärit ovat nuorempia kuin amerikkalaiset superrikkaat. Lisäksi kiinalaismiljönäärit ovat useammin ansainneet omaisuutensa itse. Yrittäjät – jotka eivät ole perineet vanhempiaan – ovat luoneet miltei kaiken listallamme olevien miljonäärien omaisuudesta sen jälkeen kun Kiina aloitti talousuudistuksensa 1970- ja 1980-lukujen jälkeen.

Tyypillinen kiinalaismiljönääri omistaa palan pörssiyhtiötä ja tulee joko Pekingistä, Hongkongin pohjoispuolella olevasta Guandongin provinssista tai Jangtse-joen suiston alueelta.

Mitä miljonäärit kertovat Kiinasta?

Kiinalaismiljonäärien määrä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana nopeasti, ja se kertoo Kiinasta paljon. Maon vuosikymmenet olivat menetettyjen taloudellisten mahdollisuuksien aikaa, mutta sen jälkeen Kiina on varsin sujuvasti integroinut itsensä osaksi globaalia taloutta ja tullut yhdeksi sen varakkaimmista toimijoista. Samalla Kiina on myös ottanut käyttöön osin samoja malleja mitä Yhdysvallat käytti sotien jälkeen taloutensa vauhdittamiseksi – siis pääomamarkkinoiden ja pääomasijoittamisen kehittämistä.

Näiden miljonäärien kunnianhimo heijastaa myös koko Kiinan tahtoa menestyä. Lisäksi heidän varallisuutensa alleviivaa Kiinastta maailmalle viime vuosina virranneen rahan määrää. Toisaalta rikkaudet kielivät myös Kiinan epätasaisesta tulonjaosta ja sen tuomista haasteista.

Kiinaa pidetään maana, missä on paljon omalla työllään rikastuneita naisia. Onko näin?

”Meidän rikkaimpien listallamme ei oikeastaan ole yhtiöitä joita johtavat naiset. Sen sijaan on yhtiöitä, joita johtavat pariskunnat. Osassa näistä naisilla on johtava rooli, osassa vähäpätöisempi, osassa tasapolinen. Pekingiläinen kiinteistöalan firma Soho China on esimerkki firmasta, missä puolisot näyttävät jakavan vastuun tasan.

Monet Kiinan miljoonäreistä aloittivat perheyrityksessä samoista syistä kuin muuallakin: On järkevää kasata työvoimaa ja pääomia yhteen, ja työskenellä niiden kanssa joihin luottaa eniten.

Olet asunut Kiinassa 1980-luvulta lähtien ja työskennellyt Wall Street Journalille, Bloombergille ja Forbesille. Anna vinkki Kiinan talouden seuraamista aloittelevalle toimittajalle.

”Tämä on sama neuvo, joka annettiin Watergate-skandaalia seuranneille yhdysvaltalaistoimittajielle 1970-luvulla: Follow the money.”

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Selitä Kiinan rahoitusjärjestelmän erityispiirteet - 05.06.2015
• Uskonnoton mutta maailman kristityin? - 24.04.2015
• Viiden miljoonan opiskeluasunto - 27.03.2015
• Ilotulitteita aamukahvilla - 25.02.2015
• Shanghaista riisiviljelmille - 20.01.2015
• Toisin ajateltuja takkeja - 14.11.2014
• Mitä jos Kiina jatkoi löytöretkiään? - 10.10.2014