Bloggaaminen on jäänyt vähiin, koska on ollut vähän kiire koulussa. Yhden bloggaajan vajaus ei tietenkään ole harmittanut ketään muuta kuin minua itseäni, koska aiheita näillä kulmilla kyllä riittäisi. 

Vein roskat ja roskalaatikolla ollut kulkuri alkoi kertoa yksityiskohtia vastapäättyneestä vankilaelämästään. Olin myöhästyä koulusta. Herralla ei ollut varaa maksaa 1500 dollarin sakkoja ja joutui sitten kahdeksi viikoksi lusimaan. Harmi kyllä, Schwarzeneggerin oli pakko paikata osavaltion kassaa ja täyshoito valtion piikkiin loppui. Vankilavuorokausi maksoi miehen mukaan 750 dollaria vuorokaudessa, mikä on hallintopääkaupunki Sacramentossa todettu huonoksi sijoitukseksi. 

Rokkistaroja on tullut nähtyä. Ei tosin esiintymässä lavalla, koska on ollut vähän kiire koulussa. Ensin meinasi ajaa superkitaristi Tom Morello kylkeen pikatie 10:n liittymässä ja sitten ajoi avobemarilla ohitse kuohkeatukkainen laulaja Steven Tyler. Minä olin matkalla kouluun. Seuraavana päivänä en nähnyt tähtiä, vaikka perään ajoi samassa kohdassa kiinalainen nuorimies katumaasturilla. Hän yritti lähteä kotiinsa Zhengzhouhun ilmoittamatta vakuutusyhtiölleen neljännestä kolaristaan kahdessa vuodessa. Se riepoi, koska jouduin itse roikkumaan vakuutusyhtiöissä ja tekemässä uhkailupuheluita romurallikuskille, vaikka olisi pitänyt olla koulussa.

Koulumatka on ollut joskus hitaanlainen myös siksi, että olen joutunut muun muassa hankkimaan yhdelle viranomaiselle todistuksen toiselta viranomaiselta, joka todisti ettei minulle voi antaa todistusta. Yksi koulupäivä oli jäädä kokonaan väliin, koska sähkölasku oli pakko käydä maksamassa henkilökohtaisesti toisella puolella kaupunkia sijaitsevassa konttorissa. Toinen koulupäivä jäikin väliin, koska odotin kaapeliasentajaa, joka ei koskaan tullut. Ei tullut seuraavanakaan sovittuna aikana, eikä kolmantena. Sitten tuli kyllä karhukirje palveluista, joita ei koskaan asennettu, mutta sitä laskua en ole vieläkään maksanut. Selitän sitten oikeudessa, että en ehtinyt, kun olin koulussa. Eihän näillä kuitenkaan vankilaankaan minua ole varaa heittää. 

Kummastelin koululla miksi jalkakäytävä oli suljettu. Sitten tuli vastaan Steven Spielberg, jolla oli kiire paljastaa katuun upotettu tähtilaatta. En ehtinyt kuunnella puhetta, koska olin jo myöhässä koulusta eikä akateemisia vartteja täällä tunneta. En menettänyt varmasti mitään, koska omia seminaarejani vetävät omien alojensa spielbergit. Toisin kuin minulle käy elokuvissa, itku tulee heidän töistään viivellä. Tunneilla on hauskaa, vaikka avain niillä viihtymiseen on siinä, että osaa vääntää pinnistelemisen riemuksi. Professorien ruoska viuhuu, keskusteluun on osallistuttava jatkuvasti ja räävitöntä määrää kotiläksynä ollutta tekstiä on pystyttävä analysoimaan kuin läheisintä ihmissuhdettaan. Se itku tulee vasta esimerkiksi juuri nyt. Kahteen viikkoon en ole nähnyt päivänvaloa, koska olen istunut kirjoittamassa lopputehtäviä. Tai onhan sitä vähän näkynyt silloin, kun on siirtynyt kämpältä koululle. 

Kummastelin tänne tullessani sitä miksi suomalainen maisterintutkinto on amerikkalaisessa luokittelussa alempi korkeakoulututkinto. En ihmettele enää, koska tällä työmäärällä ei ole mitään tekemistä kotimaisen yliopiston työmäärän kanssa. Tai sitten vaan yritän lohduttautua perättömällä akateemisen tason suitsutuksella tässä yötä myöten pakertaessa. Vaihtoehto on sekin, että kymmenen vuotta työelämää on näivettänyt aivot. En ole ihan varma saanko kirjoitettua 20-sivuisen esseen aamuksi valmiiksi aiheesta “Maailma sotien keskellä”. Kouluun pitää lähteä taas viiden tunnin päästä. Ja siellä on taas hauskaa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Historian lehtiä käännellessä - 21.05.2010
• Edullisia pumppuhaulikkoja ulkoilmaihmisille - 03.05.2010
• Elokuvia elokuvakaupungissa - 05.03.2010
• Vakava lapsellisuus - 11.01.2010