Berkeleyssä on tänä syksynä kiivailtu rahasta. Kulujensa kanssa painiva journalismikoulu aikoo ottaa käyttöön uuden maksun, joka nostaa tutkinnon hintaa 15 000 dollarilla eli noin 12 000 eurolla. Opiskelijat pitävät sitä katastrofaalisena, koska lukukausimaksu on kallis nykyisilläkin hinnoilla.

Journalismikoulu järjesti opiskelijoille ja henkilökunnalle yhteisen keskustelutilaisuuden lukukausimaksun korotusaikeista. Dekaani Edward Wasserman on harmaahiuksinen herra kuvan keskellä.

Yksi lukuvuosi Berkeleyn journalismikoulussa maksaa 12 600 euroa, jos on kotoisin Kaliforniasta tai asunut täällä vähintään vuoden. Oman osavaltion ulkopuolelta tuleville hinta on 24 600 euroa.

Koulutus on kaksivuotinen, joten tutkinnon hinnan saa kertomalla lukuvuosimaksun kahdella. Kotipaikasta riippuen summa on joko vähän yli 25 000 tai vähän alle 50 000 euroa.

Jos journalismikoulun esitys menee läpi, vuonna 2016 aloittavien opiskelijoiden tutkinto maksaa joko 37 000 tai 62 000 euroa.

xx

Tutkinnon listahinnan maksaa kuitenkin vain noin kolmannes opiskelijoista. Koulu voi myöntää taloudellista tukea opiskelijoille, jotka tulevat “sosiaalisesti haastavista” olosuhteista tai joita syystä tai toisesta pidetään erityisen lupaavina opiskelijoina.

On kiinnostavaa katsella nyt aloittanutta vuosikurssia ja miettiä, ketkä ovat ne viisi, joiden lukukausimaksut koulu maksaa kokonaan. Tai keitä kuuluu siihen porukkaan, joiden lukukausimaksuista koulu kuittaa kaksi kolmannesta. Entä ketkähän maksavat koko lystin itse?
Tänä vuonna opintonsa aloittaneiden keski-ikä on 27 vuotta. Vanhemmat ovat jo kustantaneet heille alemman korkeakoulututkinnon, joten suurin osa opiskelee omalla kustannuksellaan.

Lukukausimaksujen lisäksi on maksettava asuminen, syöminen ja muu eläminen. Alle 500 eurolla kuussa ei esimerkiksi Berkeleyssä saa edes jaettua makuuhuonetta.

Ei siis mitenkään yllätä, että seitsemällä amerikkalaisopiskelijalla kymmenestä on opintolainaa. Keskimääräinen velka on 23 000 euroa, ja tänä vuonna opintolainojen kokonaismäärä ohitti Yhdysvalloissa luottokorttivelat ensimmäistä kertaa.

xx

Lukukausimaksun korottamiseen liittyneessä keskustelutilaisuudessa suomalaiseen korvaan särähti dekaanin lupaus siitä, että “tähdet seulotaan ja heidän houkuttelemisekseen tehdään jatkossakin kaikki mahdollinen.”

Tähdet?

Ovat kuulemma sellaisia opiskelijoita, joilla on poikkeukselliset edellytykset menestyä. Heidät löydetään esseiden ja henkilökohtaisten haastatteluiden avulla.

En voinut olla miettimättä omaa, vuonna 1998 Jyväskylän yliopistossa journalismiopinnot aloittautta vuosikurssiani. Onneksi kukaan ei etukäteen seulonut potentiaalisia menestyjiä. En tiedä kumpi olisi ollut pahempaa: tulla nimetyksi sellaiseksi vai olla tulematta.
Järjestelmät ovat niin erilaiset, että suomalainen todellisuus kuulostaa täällä pähkähulluilta: niin tosiaan, meillä koulutus on kaikille ilmainen, ja lisäksi jokainen opiskelija saa opintorahaa, jonka pienuudesta aina valitetaan.

(Taustaksi tosin kerrottakoon, että monilla aloilla opiskelu on täälläkin käytännössä ilmaista, sillä esimerkiksi luonnontieteissä osa laitoksista saa niin paljon lahjoituksia ja yritysrahaa, että opiskelijoista kilpaillaan stipendien suuruudella.)

xx

Berkeleyssä journalismin maisteritutkinto on ns. ammatillinen tutkinto. Täällä ei voi jatkaa opintojaan tohtoriksi, eivätkä opettajat tee akateemista tutkimusta. Sen sijaan he harjoittavat journalistista ammattiaan. Se tarkoittaa, että opettajakunta todellakin tietää, mitä kentällä tapahtuu. Moni kouluttaa opiskelijoista itselleen kilpailijoita friikkumarkkinoille.

Parasta opettajissa on se, että he uskaltavat ja jaksavat innostua. Tiedän nyt, että suljinajasta, aukon suuruudesta ja valokuvan kompositiosta on mahdollista vetää luento, jolta poistuu samoissa fiiliksissä kuin lempibändin keikalta. Ja arvatkaa mitä! Innostus tarttuu!

Minulle henkilökohtaisesti huikeinta on, että multimediaa opettaa vähän yli nelikymppinen ihminen, joka ennen tätä uraa työskenteli 15 vuotta sanomalehden valokuvaajana. Hän ei syntynyt älypuhelin kädessään sometilien keskelle, mutta on siellä nyt.

Se on suurin piirtein toiveikkainta mitä saatan keksiä.
Ps. Kuvallisia kuulumisia Berkeleystä voi käydä katsomassa ja kommentoimassa Instagram-tililläni @elinamsalo.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Täytyy lähteä, jotta voi palata - 03.06.2015
• Kirja on toimittajabrändin peruskivi - 23.04.2015
• Mikä tekee opettajasta hyvän? - 11.03.2015
• Astronomiaa ja merigeologiaa, koska miksi ei - 23.01.2015
• Poliisi on (joidenkin) ystävä - 02.01.2015
• Amerikkalainen mediadieetti - 25.11.2014
• Tämä on alku - 23.09.2014