Oxfordiin muutettuamme syksyllä 2008 huomasin, että naapurustossa ja brittituttavapiirissäni tuntui jokaisella olevan käsitys siitä, mikä koulu on hyvä ja minkä maine taas kyseenalainen.

Puhutaan siis peruskoulun ala-asteesta ja yläasteesta.Asia oli minulle hyvin ajankohtainen, sillä järjestelin koulupaikkoja silloin 8- ja 11-vuotiaille lapsilleni. Kummallekin löytyi lopulta koulupaikat valtion peruskouluista ja omasta koulupiiristä.

Meillä ilmeisesti kävi tuuri kouluvalinnoissa, sillä sekä poikani että me vanhempina olemme olleet hyvin tyytyväisiä tapaan, jolla lapset otettiin vastaan kouluun sekä annettuun opetukseen ja koulusta tulleeseen palautteeseen. 

Lehdistössä käytävästä laajasta ja pitkään kestäneestä debatista voi vetää sen johtopäätöksen, että britit eivät ole tyytyväisiä koulujärjestelmänsä toimivuuteen – kaikkea muuta. 

Lapsia testataan joka välissä ja luokka-asteella, jotta saadaan vertailtua suoritusta kansallisen opetussuunnitelman tavoitteisiin ja kunkin koulun luokan suhteellinen osaaminen. 

Koulujen tulokset ovat netissä kaikkien vertailtavissa. Vanhemmat muuttavat asumaan parhaiten rankattujen koulujen läheisyyteen ja koulupiireihin. 

Kouluvalintojen petaaminen voi alkaa jo lastentarhasta. Hoitopaikka suositun koulun yhteydessä toimivassa lastentarhassa avaa polun ala-asteelle ja sieltä yläasteelle. Koulupuvun kantaminen kolmivuotiaasta valmentaa lasta myöhemmälle koulu-uralle. 

Vastaavasti heikommin pärjäävien koulujen oppilaiksi valikoituu yhä enemmän vaikeammista kotitaustoista tulevia ja maahanmuuttajien lapsia, joilla voi alkuun olla vaikeuksia englanninkielisen opetuksen kanssa. 

Asuntojen hinnat seuraavat tätä lapsiperheiden muuttovirtaa – kumpaankin suuntaan. 

Ja luonnollisesti on vielä jako yksityiskoulujen ja valtion koulujen välillä. Yksityiskouluja käy brittilapsista vain seitsemän prosenttia. Opiskelupaikka Oxfordin ja Cambridgen kaltaisissa huippuyliopistoissa avautuu todennäköisimmin juuri kalliiden yksityiskoulujen kautta. Oxfordin yliopistossa opiskelijoista 47 prosenttia tulee yksityiskouluista, Cambridgessa 59 prosenttia. 

Lukuvuosi hyvämaineisessa Lontoon Westminster Schoolissa maksaa noin 20 000 puntaa. Oxbridgen ovet avautuivat kuitenkin joka toiselle Westminsteristä hakeneelle. 

Britit eivät keskimäärin ole tyytyväisiä epätasa-arvoa ja luokkayhteiskuntaa ylläpitävään järjestelmäänsä. The Guardian- lehti puolestaan arvosteli keväällä brittikoulujen musiikinopetuksen tasoa ”Miten kokonainen  sukupolvi voi vieroittua klassisesta musiikista?”, lehti kysyi. Vastakkaisena esimerkkinä nostettiin Suomen peruskoulujen musiikinopetuksen tulokset maailmankuuluine esapekkasalosineen. 

Suomen lasten pärjääminen kansainvälisessä Pisa-arvostelussa tunnetaan hyvin. Huomasin sen, kun Cherwellin yläasteen apulaisrehtori haastatteli poikaani hänen aloittaessaan koulunsa. 

Ainakin koulut Oxfordissa, The Cherwell School ja Wolvercote Primary School, ovat osanneet ottaa erittäin hyvin vastaan vieraasta kulttuurista ja kielialueelta tulleen perheemme. Mielestäni siinä olisi opittavaa myös Suomen kouluille.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• BBC - tasapuolisuudesta pakkomielle - 25.03.2009
• Brittimedialle talven tulo on uutinen ja yllätys - 10.02.2009
• Oxford on myös soutamista - 18.12.2008
• Stipendiblogi Oxfordista - 05.11.2008