Koe Los Angelesin kansannousun ikoniset valokuvat 360-videolla
Hannu Kivimäki
Olin ehtinyt ottaa kymmenkunta askelta suojatien reunalta, kun takaani kuului pahaenteinen lasin räsähdys. Tuulenpuuska löi kasvoilleni, kun käännyin ja näin ohikulkijan nostamassa kevyeen kolmijalkaan ruuvattua 360°-kameraani autotieltä.
”Onko tämä sinun?” hän kysyi ystävällisesti ja ojensi särkyneen kameran minulle.
Vastasin kyllä ja mietin, että tyyppi varmaan ihmetteli, miksi olin jättänyt kameran yksikseen suojatien kulmaan keskellä Los Angelesin Koreatownia.
Olin matkalla piiloon kameralta.
Valitsin syksyllä professori Robert Hernandezin kurssin, jolla sukellettiin journalisteina virtuaalitodellisuuteen ja lisättyyn todellisuuteen. Kurssi oli sen verran innostava, että päätin ottaa hänen kevätkurssinsa, jolla jatkettiin samojen tekniikoiden käyttöä uusien aiheiden parissa. Teimme kevään aikana kaksi projektia, joista ensimmäisen Los Angeles Times julkaisi huhtikuussa. Myös julkisen palvelun televisiokanava KCET julkaisi juttumme.
Los Angelesin mellakoista, joita kutsumme jutussamme harkitusti kansannousuksi, tuli huhtikuun lopussa täyteen 30 vuotta. Kansannousun juurisyyt, rasismi, epäoikeudenmukaisuus ja poliisiväkivalta, ovat edelleen kivuliaan ajankohtaisia Yhdysvalloissa. Siksi päätimme kevätkurssillamme tarttua aiheeseen ja teimme ryhmissä neljä juttukokonaisuutta, jotka kaikki julkaistiin professori Hernandezin JOVRNALISM-projektin verkkosivuilla.
Omassa ryhmässäni haastattelimme neljää valokuvaajaa, jotka palasivat levottomuuksien tapahtumapaikoille kertomaan palkituista kuvistaan. Kuvaajista Hyungwon Kang ja Kirk McKoy voittivat työstään Pulitzerit.
Saimme käyttöömme heidän valokuviaan ja kävimme kuvaamassa 360°-kameralla paikat, missä kuvat oli otettu. Koostimme materiaalista 360°-videon ja loimme AR-portaalit Snapchatiin. Snapchatissä voi puhelinta käyttäen kävellä portaalista tapahtumapaikalle vaikka omassa olohuoneessa.
Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus eivät ole uusia juttuja journalismissa, mutta teknologiafirmojen, kuten Metan (ex-Facebookin), kova hypetys metaversumista lyö uutta painetta journalismin suuntaan. Kun käyttäjät siirtyvät kuluttamaan viihdettä metaversumissa headseteillä ja AR-laseilla, kysyntä laadukkaalle VR- ja AR-journalismille kasvaa.
Suomessa Yle ja monet suurimmista mediataloista ovat tehneet ensimmäisen aallon 360°-videokokeiluja ja virtuaalitodellisuusjournalismia jo viitisen vuotta sitten. Kokeilut ovat kuitenkin hiipuneet. VR-juttujen tekemiseen käytetty työpanos ei ollut suhteessa saatuun hyötyyn. Kokeiluilla oli kenties liian vähän katsojia eivätkä jutut ehkä tuoneet tarpeeksi uusia tilaajia. Lisäksi monien suomalaisten mediatalojen videoalustat eivät vieläkään taivu toistamaan 360°-videoita. Mainosrahat videoista karkaavat YouTubelle tai Vimeolle. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Viidessä vuodessa teknologia on harpannut ison loikan. Varsinkin 360°-videoiden tekeminen on huomattavasti nopeampaa kuin aiemmin. Monet kameravalmistajat ovat tuoneet markkinoille kameroita, jotka ”stitchaavat”, eli yhdistävät, eri linssien tallentamat videot automaattisesti yhdeksi siistiksi 360°-videoksi. Vielä vähän aikaa sitten yhdistämistyöhön tuhrautui tuhottomasti aikaa ja vaivaa.
Journalismissa 360°-videoiden teho on ennen kaikkea siinä, että katsojan voi viedä hyvin todentuntuisesti sellaiseen paikkaan, mihin hän ei normaalisti pääse. Paikkaa ja sen äänimaisemaa ei tarvitse kuvailla, vaan katsoja saa kokea paikan katsomalla vapaasti ympärilleen ja kuuntelemalla. Tämä ei tosin ole vielä aitoa virtuaalitodellisuutta, koska katsoja ei pysty itse vaikuttamaan tapahtumiin tai liikkumaan vapaasti. Katsoja on sidottu videolla seuraamaan tapahtumia yhdestä paikasta.
Itse yhdistimme projektissamme 360°-videoihin valokuvia, jotka hiljalleen sulautuvat katsojan näkemään maisemaan ja tuovat katsomiskokemukseen ripauksen lisättyä todellisuutta. AR-portaaleissa voi käyttää sormella liukukytkintä nähdäkseen joko nykymaiseman tai siihen lisätyn valokuvan.
Kun kuvaa 360°-videoita, kuvaajan täytyy aina piiloutua kameralta. Joskus se on pirullisen vaikeaa, kun läheltä ei löydy talonkulmaa tai sähkökaappia, jonka taakse luikkia. Välillä on voinut yrittää sulautua maisemaan, esimerkiksi bussipysäkille muiden ihmisten joukkoon. Paras vaihtoehto on kuitenkin paikka, jonne kaikennäkevä kamera ei näe.
Koreatownissa olin matkalla porttikongin kulman taakse, kun tuulenpuuska yllätti. Olin yksin liikkeellä, joten kamera jäi luonnonvoimien ja muiden ihmisten armoille. Onneksi kuvauspaikka oli projektin viimeinen, ja onneksi olin ottanut kattavan vakuutuksen stipendivuoteni ajaksi.
Kolme kiinnostavaa journalistista 360°-kokemusta:
- Reëducated
Laatulehti New Yorkerin virtuaalitodellisuusdokumentti. Kolme miestä kertoo kokemuksistaan Kiinan Xinjiangin alueen uudelleenkoulutusleireillä. Upeasti animoitu teos on synkkä ja vavisuttava. - Clouds Over Sidra
UNICEF:n minidokumentti kertoo 12-vuotiaan syyrialaisen Sidra-tytön tarinan pakolaisleiriltä. Clouds Over Sidra on vuodelta 2015, mutta edelleen vaikuttava kokemus. - Reflections of the L.A. Uprising – Revisiting the Photographs
Los Angeles Timesin julkaisema, JOVRNALISM-kevätkurssimme 360°-video Los Angelesin kansannousun ikonisista valokuvista. Jutun julkaisi myös julkisen palvelun tv-kanava KCET.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Mitä on Los Angeles? - 03.06.2022
- Mitä toimitukset voisivat oppia skeittareilta? - 04.04.2022
- Super Bowl – se oikea Amerikan kansallispäivä - 15.02.2022
- Nämä kuusi asiaa jäivät mieleen vuodesta 2021 Los Angelesissa - 14.01.2022
- Kaliforniassa koronapassi on kiinteä osa arkea - 16.12.2021
- Amerikkalaiset jutut uuvuttavat suomalaisen lukijan - 21.10.2021
- Yli vuoden odotus päättyi ja maisteriohjelma alkoi koronan jälkiaalloissa - 19.08.2021