Kokemuksia Oxfordiin muutosta

12.11.2021
In: Oxford
Avatar photo

Kirsi-Marja Takala

Kirsi-Marja Takala opiskelee lukuvuoden 2021-2022 Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa.

Kun sain syksyllä 2020 tietää, että minulle on myönnetty Helsingin Sanomain Säätiön stipendi Oxfordin yliopistoon, käynnistyi prosessi, joka oli pitkä ja hankala. Nimittäin muutto perheen kanssa Oxfordiin. Siispä jaan tässä kokemuksiani, ja toivottavasti pystyn tarjoamaan apua tuleville stipendiaateille, jotka jäljessäni suuntaavat Oxfordiin. Vuosi täällä on nimittäin upea kokemus.

Minulla on kaksi alakouluikäistä tytärtä, joten pohdittavakseni tuli tyttöjen koulupaikka. Oxfordissa koulupaikkojen jako tehdään samoin kuin Suomessa eli koulupaikka määräytyy osoitteen mukaisesti. Selvittelinkin ensimmäisenä hyviä kouluja, ja sen myötä aluetta, johon voisimme muuttaa. Opiskelupaikallani Reuters Institutella on yhteyshenkilö, Fellowship Officer, jonka työnä on auttaa meitä stipendiaatteja. Sain häneltä suositukset pariin kouluun, joiden ympäriltä päätin aloittaa asunnon etsimisen. Koska olen stipendiaatti, ei yliopiston asuntoa ollut mahdollista saada ja toisaalta minun täytyi etsiä perheystävällistä ja turvallista asuntoa ja asuinaluetta. Aloinkin käyttää Zoopla-nimistä internetsivustoa asunnon haussa. Joulukuussa 2020 olin pöyristynyt vuokrahinnoista, nyt marraskuussa 2021 olen jo tottunut todellisuuteen. Se hyvä puoli aikaisesta asuntohausta oli, että ymmärsin vuokrahintojen tason, ja aloitin heti säästämään rahaa vuotta varten. Koronavuosi toi mukanaan asuntokauppaan videoesittelyt, joten mielenkiintoisista asunnoista sain aina WhatsAppiin yksityisesittelyn. Todellisuudessa asunnon etsiminen oli vaikeaa, ja useamman kerran emme saaneet vuokra-asuntoa eri syistä: liian lyhyt vuokra-aika, lapsia mukana, emme päässeet paikan päälle. Lopulta kesäkuussa 2021 sain vuokravälitysfirmalta viestin, että vuokranantaja oli päättänyt valita meidät. Saimme siis Summertownin kaupunginosasta asunnon, jossa on kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja työhuone. Asunto on isomman talon alakerta, ja meillä on naapurit sekä yläpuolella että piharakennuksessa. Vuokra on huimat 2500 puntaa kuussa, ja olisi luultavasti enemmän, ellei asunto olisi isomman tien varrella. Huonekaluja ei ollut.

Viihdymme uudessa kodissamme sekä Oxfordissa erinomaisesti.

Vuokrasopimuksen tekeminen vei yli kuukauden, ja jouduimme sitoutumaan vuoden mittaiseen vuokrasopimukseen. Ennen kuin sopimus vahvistui, jouduimme lähettämään kuuden kuukauden tiliotteet ja palkkakuitit todistaaksemme varallisuutemme, kopiot kaikkien passeista, tiedot viisumeista sekä maksamaan vuokran takausmaksun. Myös työpaikoillemme soitettiin ja varmistettiin tietojen paikkansapitävyys. Ongelmia tuli varallisuuden todistamisesta, sillä vaikka pystyimme todistamaan, että meillä oli tilillä rahaa, rahan olisi pitänyt sijaita Britannian pankkitilillä. Raha-asioiden kanssa tuskasteltiinkin useamman viikon ajan, kunnes mystisesti englanninkielinen todistus pankkitilin saldosta yhtäkkiä riittikin.

Kun vuokrasopimuksessa oli vihdoin nimet alla elokuussa (koko projektiin meni yli kuukausi), pystyin ottamaan yhteyttä lasten kouluun. Koulupaikkoja haettiin Oxfordin kaupungin kautta, ja sain toivoa kolmea eri kouluvaihtoehtoa. Tein anomuksen kaupungille, mutta samaan aikaan viestittelin ykkösvaihtoehtoni kanssa. Kesälomien takia päätös koulupaikasta kesti, ja tytöt pääsivät lopulta aloittamaan koulun Oxfordissa syyskuun puolivälissä, kaksi viikkoa muita myöhemmin. Onnekseni sain heidät haluamaani St. Philip and St. James’ Church of England Primary School -nimiseen kouluun. Olemme kouluun erittäin tyytyväisiä, ja se sijaitsee meidän lähellämme. Vanhempi tyttäreni on viidennellä, ja nuorempi tyttäreni kolmannella luokalla. Koulupäivät ovat aina klo 8.50–15.05, ja tytöillemme tehdään joka päivä eväät kouluun. Koulupukuja tässä koulussa ei käytetä, lukuun ottamatta liikuntatunteja, joissa on yhteinen asu.

Viisumeiden haku käynnistyi heinäkuussa, ja olin etukäteen pohtinut paljon hakuprosessia, koska siitä ei ollut varsinaisesti infoa missään. Reuters Instituten ohjeiden mukaan hain Tier 5 -viisumia itselleni, ja sen jälkeen muille perheenjäsenille viisumeita omaan viisumiini vedoten. Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessa jo mainitsin, maksoivat viisumit terveyskuluineen meille yli 4000 euroa. Prosessi oli epäselvä ja hyvin aikaa vievä. Passi lähetettiin Berliiniin, ja sitä ennen piti Helsingissä käydä kuvauksessa ja antamassa sormenjäljet.

Ennen muuttoa myimme asuntomme ja automme, hankimme huonekaluille varaston, selvitimme uudet vakuutukset, hankimme uudet pankkitilit vuokran maksua varten ja teimme kaikkea muuta pientä. Syyskuun ensimmäisenä päivänä saavuimme viimein Oxfordiin. Täällä hankimme ensi töiksemme uudet puhelinliittymät, haimme pakolliset asuintodistuskorttimme ja tutustuimme kävellen kaupunkiin. Viihdymme uudessa kodissamme sekä Oxfordissa erinomaisesti.

Lopuksi haluaisin kiittää aikaisempia stipendiaatteja, Jaakko Lyytistä ja Aura Lindbergiä, jotka auttoivat minua sekä haku- että muuttovaiheessa. Minua auttoi myös Lontoossa asuva Saara Nurmo, joka kävi jopa Oxfordissa katsomassa yhtä asuntoa. Esimieheni Sami Tenkanen puolestaan vastaili kesälomallansa minua koskeviin kysymyksiin ja täten mahdollisti asunnon saamisen. Kaikki apu oli tarpeen, ja olen kiitollinen siitä! Siispä rohkaisen tulevia stipendiaatteja ottamaan yhteyttä minuun, jos jotenkin voin olla avuksi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment