Kel’ onni on, se onnen kätkeköön. Ei olisi pitänyt huudella koko valtakunnan nähden internetissä, kuinka hyvin UK:n terveydenhuoltojärjestelmä NHS palvelikaan. Kun puolitoista kuukautta myöhemmin yritin varata samaan vaivaan liittyvää lääkäriaikaa, vastaanottoaikoja ei ollutkaan saatavilla lainkaan. Ei siis yhden yhtä, mutta ”ehkä kannattaa soittaa loppuviikosta uudelleen”. Nyt alan paremmin ymmärtää, miksi EU:lle menevien rahojen käyttäminen NHS:ään oli brexit-sirkuksessa joitakuita vakuuttava argumentti.

Gazassa kansanmurhan aikana työskennelleiden terveydenhuollon ammattilaisten luennolla osa yleisöstä itki vuolaasti. Oxfordin yliopistokin sai tilaisuuden kolmelta puhujalta kovaa kritiikkiä.

Pikkuvaivoista huolimatta fellowshipin ensimmäinen lukukausi on kulunut mainioissa merkeissä. Kolmesta lukukaudesta ensimmäinen eli Michaelmas lähestyy tätä kirjoittaessani loppuaan, ja jäljellä on enää showcase eli nyt lähtevien projektien esittelytilaisuus. Yhden lukukauden väki eli yli puolet meistä on viime viikot kirjoittanut stressaantuneina projektejaan ja suunnitellut esityksiään. Kaksi lukukautta olevilla stressi on ollut huomattavasti hellempi, ja itselleni eli jengin ainoalle kolmen lukukauden tyypille ei oikeastaan olisi hirveästi väliä, vaikken olisi vielä projektiani aloittanutkaan. Suurin fellowshipiin liittyvä murheeni on nyt joutua hyvästelemään yli puolet porukasta, jonka ilmapiiriä ja asennetta instituutti on toistuvasti kehunut poikkeuksellisen hyväksi.

Olen saanut koko alkusyksyn kuulla (melkein) kaikilta, kuinka kateellisia he ovat, kun saan nautiskella Oxford-elämästä kokonaisen lukuvuoden. Kateus voisi tosin kulkea hyvin myös toiseen suuntaan: jotkut saavat fellowshipin ajalta täyttä palkkaa, osa palkan päälle vielä erillistä apurahaa, ja ainakin yhdelle työnantaja pulittaa palkan päälle matkat, asumisen ja muut vastaavat kulut. Tiedän joidenkin aiempien suomalaisten stipendiaattien saaneen työnantajiltaan taloudellista tukea, ja taannoin ohjelmaan on voinut jopa hakea aikuiskoulutustukea, joten moni suomalainen onkin ollut taloudellisesti varsin hyvässä asemassa. Omalla kohdallani sain työnantajalta onnitteluja ja opintovapaan (joista olen tietenkin kiitollinen!) eikä aikuiskoulutustuesta voinut edes haaveilla, joten esimerkiksi joululahjaostoksilla pennosia on pitänyt miettiä tarkkaan.

Syksyn ja alkutalven aikana Britanniassa on myrskynnyt useaan otteeseen, ja meidänkin takapihallamme on lennellyt tavaraa. Tässä kotikadullamme Darragh-myrskyssä kaatunut naapurin aita.

Rahahan on se, mikä tätä myöhäiskapitalistista maailmaa pyörittää. Käväisin eräänä aurinkoisena sunnuntaiaamupäivänä Uncomfortable Oxford -kävelykierroksella, jossa opas kävi läpi muun muassa joidenkin collegeiden varojen taustoja ja niin kutsuttua town and gown -vastakkainasettelua. Town viittaa tavallisiin oxfordilaisiin, kun taas gown on kaupungissa suhteettoman suurta valtaa käyttänyt (ja edelleen käyttävä) yliopistoväki: esimerkiksi monet Oxfordin keskustan kiinteistöt kuuluvat collegeille, jolloin myös niillä on valtaa määrittää, mihin niitä käytetään. Suurta kiistaa on käyty myös Oriel Collegen julkisivussa möllöttävästä Cecil Rhodesin patsaasta.

Ja kyllä itseänikin tavallisena oxfordilaisena kismittäisi, että monet upeat paikat aivan kaupungin ytimessä ovat collegeiden porttien sisäpuolella. Kiertäessäni ohjelman ulkopuolisilla luennoilla näen eri collegeiden tiluksia, ja varakkaimpien collegeiden alueet ovat erittäin mahtipontisia – esimerkiksi yhden pihassa käyskentelee peuralauma. Vanhojen rakennusten ylläpito on toki kallista, joten sikäli ulkopuolisten pääsymaksu on ymmärrettävä, mutta eksklusiivisuus tuskin rakentaa siltoja townin ja gownin välille.

Myräköiden lisäksi saimme lunta. Lämmityskattilamme pumppu hajosi marraskuussa, minkä takia olimme viikon ilman kunnon lämmitystä ja vesi piti lämmittää erikseen. Pumpun osa saapui onneksemme samana päivänä lumen ja pakkasen kanssa.

Hienoa on tosin se, että tarjolla on valtava määrä luentoja, joille voi marssia kuka tahansa. Itse käytän tätä mahdollisuutta erittäin paljon. Omassa ryhmässämme pidämme merkittävän osan ohjelmasta itse, ja vaikka keskustelut ovatkin antoisia, haluan nauttia huippuyliopiston tarjonnasta nimenomaan huippuasiantuntijoiden osaamisesta ammentamalla.

Hyvin pieni osa luennoista on tarjolla verkossa, mutta niitäkin on (tosin nyt joulutauon myötä luentoja on yleensäkin hyvin vähänlaisesti). Jos jotakuta Suomessa kiinnostaa kurkkia tarjontaa ja osallistua hybridi- tai etäluennoille, tarjontaa voi selata täältä. Jos yleisön kohdalla lukee Public, ei kun sekaan vain.

All Souls Collegen kirjastoon ei yleensä ole taviksilla asiaa, mutta yksi hyvin yliopiston tapahtumista kärryillä oleva fellow oli bongannut avoimien ovien päivän. Moni muukin käytti tilaisuutta hyväkseen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Brexit-harmia mutta myös ilonaiheita - 19.11.2024