Kolme uutta tapaa kertoa tarina – tässä ovat mobiilijournalismin trendit juuri nyt
Panu Karhunen
Vierailin viime viikolla Irlannin Galwayssa, missä maan yleisradioyhtiö RTÉ järjesti mobiilijournalistien konferenssin MoJoConin.
Tapahtuma keräsi yhteen yli 500 mobiilijournalistia ympäri maailmaa. MoJoCon tarjosi mielenkiintoisen katsauksen siihen, mitkä ovat alan kuumimmat trendit juuri nyt ja mihin mediatalot maailmalla satsaavat. Poimin tähän kirjoitukseen kolme trendiä, jotka erityisesti kiinnostavat minua.
Mobiilijournalismi on viimeisen kymmenen vuoden aikana levinnyt ympäri maailmaa. Yleensä mobiilijournalistilla tarkoitetaan journalistia, joka hoitaa työskentelyn älypuhelimella. Työhön kuuluu usein videoiden kuvaamista ja editoimista, valokuvien ottamista, juttujen kirjoittamista ja sosiaalisen median päivittämistä. Monesti mobiilijournalisti työskentelee yksin.
Väljemmän määritelmän mukaan mobiilijournalismi tarkoittaa sitä, että journalisti on mahdollisimman mobiili. Vaikka journalisti kuvaisi ”oikealla” kameralla ja editoisi videonsa kannettavalla tietokoneella, kalusto on niin kevyt, että hän pystyy liikkumaan ketterästi paikasta toiseen.
1. VR- ja 360-videot hakevat muotoaan
Virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) ja 360 asteen videot ja kuvat ovat tehneet tuloaan pari vuotta. (Lisäys: Alalla keskustellaan siitä, mikä määritellään virtuaalitodellisuudeksi. Käytän tässä kirjoituksessa VR-videoita tutkineen Zillah Watsonin määritelmää. 360-videot ovat 360 asteen videoita, joita katsotaan älypuhelimen tai tietokoneen ruudulta. Virtuaalitodellisuudeksi video muuttuu, kun katsoja laittaa VR-lasit silmilleen. Tiukemman määritelmän mukaan aitoon VR-kokemukseen kuuluu lisäksi muun muassa liikkeentunnistusta ja muita interaktiivisia elementtejä.)
360-videoita ja -kuvia näkyy nyt runsaasti Facebookissa ja Youtubessa. Niiden katselu on kuitenkin usein kärsinyt lastentaudeista: kuva on rakeista, eivätkä videot toimi kaikilla laitteilla ja alustoilla.
New York Times on ollut yksi edelläkävijöistä. Alla olevalla 360-videolla seurataan Irakin joukkoja viime kesänä Fallujahissa:
360-videoiden kuvanlaatu paranee, kun kameratekniikka kehittyy. Konferenssissa esiteltiin uutta Insta360 Pro -kameraa, joka kuvaa 360-videota 8K-resoluutiolla. Hidastuksetkin onnistuvat, sillä kuvataajuudella 100 kuvaa sekunnissa kamera yltää 4K-resoluutioon.
Monelle toimitukselle esteeksi voi kuitenkin muodostua hinta: kun harrastelijatason 360-kameran saa nykyään parilla sadalla eurolla, Insta360 Pro maksaa lähes 4000 euroa.
Perinteisellä videolla on yhä yksi vahva valtti 360-videoon verrattuna. Kun katselen 360-videota, minulle tulee usein samanlainen infoähky kuin nettiä selatessa. Perinteisessä videossa kuvaaja on rajannut valmiiksi sen, mikä hänen mielestään kuvassa on olennaista.
Uskon, että 360-videoiden suosio hiipuu, kun VR-videot ja katselulaitteet yleistyvät. Vaikka myös VR-videota katsoessa infoähky saattaa iskeä, niiden viehätys perustuu elämykseen ja tilanteeseen sisälle pääsemiseen.
Ongelmana on ollut se, että kunnollisen VR-videon tekeminen vie paljon aikaa ja rahaa. Viime vuosina kumpaakaan ei ole perinteisissä mediataloissa juuri näkynyt.
Digitaalisen journalismin professori Robert Hernandez Etelä-Kalifornian yliopistosta kannusti kuitenkin mediataloja kokeiluihin.
– Jos odotat, että VR:stä tulee valtavirtaa, tulet olemaan myöhässä. Sinun pitäisi aloittaa nyt, hän sanoi.
Vielä toistaiseksi suoria 360- ja VR-lähetyksiä ovat rajoittaneet paikoittain heikot nettiyhteydet. Tilanteen pitäisi parantua lähivuosina 5G-verkkojen myötä.
Kun taloudelliset ja tekniset ongelmat on ratkaistu, jäljelle jää se tärkein kysymys – sisältö. Millaisia tarinoita uutistoimituksen kannattaa virtuaalitodellisuuden keinoin tarjota? Millaisissa uutisissa virtuaalimaailmaan pääsemisellä on lisäarvoa?
Olisi hienoa sukeltaa suoraan uutistapahtumien keskipisteeseen. Kun Suomi vuonna 2022 pääsee jalkapallon MM-kisoihin Qatariin, ehkä näemme suoran VR-lähetyksen suihkulähdejuhlista Havis Amandalta.
2. Nykypäivän TV-studio mahtuu laukkuun
Irlannin yleisradioyhtiö RTÉ oli rakentanut konferenssihotellin kahvilan nurkkaan mobiilistudion. Jalustoilla seisoi kolme iPhonea, joiden kuvaa miksattiin iPadilla.
Suorien lähetysten määrä on räjähtänyt kasvuun viime vuosina. Ensin Meerkat ja Periscope tarjosivat helpon mahdollisuuden lähettää suoraa videokuvaa älypuhelimesta, sen jälkeen Facebook kaappasi liveherruuden itselleen.
Vaikka sisältö on suorissa lähetyksissäkin tärkeintä, mobiililivet kehittyvät myös teknisesti parempilaatuisiksi. Jo nyt suoran mobiililähetyksen päälle voi ajaa etukäteen kuvattuja videoita ja kuvia sekä grafiikkaa. Ohjausyksikkönä toimivaan iPadiin pystyy yhdistämään mobiiligimbaleita eli kuvanvakaajia, jolloin kameroiden suuntaa voi ohjata sovelluksen kautta. Johtoja ei tarvita, sillä kaikki hoituu langattomasti wifi-verkossa.
Kanadan kansallinen televisio- ja radioyhtiö CBC teki keväällä 90-minuuttisen suoran lähetyksen Facebookiin. Toimittaja Erin Collins kertoi konferenssissa, että The Road Ahead -nimisen lähetyksen tavoitteena oli selvittää, mihin Calgary on matkalla. Kanavan toimittajat ja kuvaajat liikkuivat ympäri kaupunkia. Suora lähetys tehtiin mobiililaitteilla:
Perinteisen TV-työn ammattilaiset saattavat ihmetellä, mitä uutta tässä kaikessa on. Suoria monikameralähetyksiä on tehty vuosikymmenien ajan.
Hyödyt ovat ilmeiset kevyessä tuotannossa. Mobiilistudio maksaa paljon vähemmän kuin perinteinen TV-studio. Lisäksi laitteet ja sovellukset ovat niin yksinkertaisia, että jopa vähänkin välkympi lapsi osaa niitä käyttää.
Tarvitsemme toki yhä ”kunnollisia” kameroita ja perinteistä studiotekniikkaa. Esimerkiksi urheilun tai suurempien TV-spektaakkeleiden kuvaamiseen mobiililaitteet eivät ainakaan vielä sovellu.
Älypuhelin on lisäksi surkea laite pimeässä ja kylmässä. Muistan, kuinka toissa talvena yritimme tehdä suoraa lähetystä Ilta-Sanomien Videotuomareiden kanssa jäähallin pihalla 16 asteen pakkasessa. Miehet kestivät, mutta iPhone hyytyi runsaan kymmenen minuutin kuluttua.
3. Snapchat tavoittaa nuoren yleisön
Mobiilijournalismi on intiimimpää kuin perinteinen TV-journalismi. Kännykällä kuvaamalla ja yksin työskentelemällä on mahdollista päästä lähemmäs kohdetta ja tarinaa. Snapchatin avulla voi ottaa vielä askeleen lähemmäs yleisöään.
Saksalainen yleisradioyhtiö RBB yrittää tavoittaa 14-19-vuotiaita nuoria Snapchat-kanavansa #hochkantin kautta.
– Me pääsemme todella lähelle seuraajiamme. Ihmiset snäppäävät meille takaisin jopa sängystä, kanavan toimittaja Eva Schulz sanoi.
Schulz kiersi presidentinvaalien alla Yhdysvaltoja ja kertoi vaalikamppailusta Snapchat-kanavalla. Schulzin mukaan Donald Trumpin kannattajat avautuivat hänelle tavalla, johon perinteisen TV-kuvausryhmän kanssa ei olisi pystynyt:
Norjan yleisradioyhtiö NRK on perustanut Supernytt-kanavan 8-12-vuotiaille lapsille. Kristin Granbon mukaan tavoitteena on tuoda persoonallisempi tyyli uutisiin sekä keskustella lapsia kiinnostavista aiheista.
Kaupallisen median edustajia tietysti kiinnostaa, onko Snapchatilla mahdollista tehdä rahaa. Kysymykseen ei saatu kunnollista vastausta.
Snapchat-toimittajat kuitenkin muistuttivat, että palvelun avulla he saavat seuraajiltaan videoita ja kuvia, joita he voivat käyttää muissa välineissä. Lapset lähettävät esimerkiksi NRK:lle videoita ja kuvia ympäri Norjaa. Viestejä tulee satoja päivässä.
Toiveena tietysti on, että nuoret siirtyisivät vartuttuaan median omille sivuille uutisia seuraamaan.
***
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Ainakin kehityksen tahti on niin hurjaa, että perässä on vaikea pysyä. Osa uusista keksinnöistä jää elämään ja kehittyy, osa kuolee tarpeettomina pois.
Kirjoitin aiemmin, että tarvitsemme yhä perinteistä televisiotekniikkaa. Sama pätee ammattilaisiin. Tarvitsemme jatkossakin valokuvaajia, videokuvaajia, editoijia, graafikoita ja toimittajia, jotka keskittyvät omiin vahvuuksiinsa.
Usein uutistapahtuman keskellä upeimman valokuvan on ottanut ammattivalokuvaaja, hienoimman videon on kuvannut ammattivideokuvaaja ja vaikuttavimman jutun on kirjoittanut ammattitoimittaja.
Kaikkien ei pidä tehdä tai osata kaikkea. Silti kaikkien olisi hyvä kehittää osaamistaan ja oppia uusia taitoja.
VR-keskustelun lomassa seinälle heijastettiin teksti, joka kiteytti kaikkein olennaisimman: ”A good story is a good story – regardless of media format or technology”.
Sisältö ratkaisee – ei tekniikka.
Kirjoittaja sai Viestintäalan tutkimussäätiön matka-apurahan konferenssikuluihin.
**
Kirjoitusta muokattu 11.5.2017: Täsmennetty VR:n määritelmää.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kännykkätoimittaja päihitti TV-kuvausryhmän – testi paljasti yhden puutteen mobiilijournalismissa - 14.07.2017
- Erikoinen kommentti ei ilmeisesti ollut vitsi – kenen ääni kuuluu brittimediassa? - 18.04.2017
- Kahden vesihanan pesuallas jaksaa kummastuttaa - syy erikoiseen järjestelmään löytyy brittitalojen ullakolta - 15.03.2017
- Elin viikon Facebook-kuplassani – heti ensimmäisenä aamuna ahdisti - 13.02.2017
- Lihakauppiaan erikoinen perintö elää yhä - TV-jalkapallo kielletty lauantaisin kello 14.45-17.15 - 20.01.2017
- Tällainen on päiväni Oxfordissa! Lue, miten syntyy sarjakuvatyylinen neliövideo - 14.12.2016
- Oxfordissa opiskellut eliitti johti Brexit-kapinaa - 28.11.2016
- Huutokauppa kielletty - ja muita erikoisuuksia 24-sivuisesta vuokrasopimuksesta - 17.10.2016