Kirjoitan työssäni nykyisin enemmän ohjelmointikieliä kuin suomea. Ohjelmointi tuo juttujen ideointiin, tutkimiseen ja rakentamiseen keinoja, joista kaikkia ei aina tarvitse, mutta joita ilman ei enää halua olla.

Olen tällä hetkellä tutkivan journalismin kesäkurssilla Columbian yliopistossa New Yorkissa. Kyseessä ei ole koodauskurssi, mutta tutkivilla journalisteilla on tapana tiedostaa ohjelmoinnin merkitys sen verran hyvin, ettei omaa työnkuvaa tarvitse erityisesti perustella. Tutkivissa hankkeissa on todennäköisempää, että ongelmanratkaisussa tarvitaan kaikkia mahdollisia keinoja – myös koodia.

Esimerkiksi dataa voi olla niin paljon, ettei sitä voi edes ladata taulukkolaskentaohjelmaan. Joskus tietoa pitää jäsennellä tai visualisoida muotoihin, jotka olisivat pelkällä ihmistyöllä vaikeita tai mahdottomia tuottaa. Joskus asian selvittämiseksi pitää kehittää työkalu toimituksen käyttöön.

Käsitys koodin voimasta on levinnyt myös muihin journalismin lajeihin. Suomalaisissakin toimituksissa tiedetään, millaista dataan liittyvää osaamista on hyvä olla vaikkapa vaaleissa ja veropäivänä. Verkon erityispiirteet tunnistetaan niin, että juttu osataan ajatella muunakin kuin tekstinä ja kuvana.

Kun aloin opetella ja käyttää koodia toimittajana viisi vuotta sitten, tavoitteenani oli hankkia tällaisia taitoja. Samalla olen alkanut ymmärtää myös oppimista entistä paremmin.

Hell’s Kitchenin kaupunginosa New Yorkissa.

Liityin aikoinaan täällä New Yorkissa ohjelmoijien yhteisöön, jossa heti ensimmäisenä päivänä käytiin läpi muutama sosiaalinen sääntö: Älä esitä yllättynyttä, jos joku ei tiedä jotain. Älä tarkenna keskustelukumppaniasi merkityksettömällä ”no itse asiassa”-huomautuksella. Älä huutele neuvoja kuin auton takapenkiltä.

Nämä ovat pieniä asioita, joita moni voisi tehdä tajuamatta, että ne voivat lisätä toisten epävarmuutta. Kehittyminen on hyppäämistä epämukavuusalueelle ja takaisin. Säännöt oli luotu, jotta kukaan ei lakkaisi esittämästä yksinkertaisia kysymyksiä. Jollekin paras asiantuntija voi olla se, joka on vasta itse oppinut asian.

Uudelle ohjelmoijalle nettihausta tulee välitön osa ajattelua, jos se ei sitä ole jo entuudestaan ollut. Olen lukenut verkossa tuhansia artikkeleita, oppaita ja kommentteja, joiden pyrkimyksenä on saada minut lukijana omaksumaan jokin tekniikka.

Moni ohjelmoija kirjoittaa oivaltavasti ja viihdyttävästi – ja ihan vain rakkaudesta lajiin. Joskus pelkän lähdekoodin lukeminen antaa suoran yhteyden toisen yksilön ajatteluun.

Koodi on välitöntä tehoa ja ilmaisuvoimaa. Samalla sen opettelu avaa oven kulttuuriin, joka sopii hyvin riippumattomalle, uteliaalle toimittajalle.

Kun vain ensin uskaltaa astua epämukavuusalueelle.

PS. Nyt käynnissä olevalla tutkivalla kurssilla olemme sitoutuneet ”Vegas-sääntöihin” (”What happens in Vegas, stays in Vegas”).