Koronapäiväkirja – Puolitiehen jäänyt unelma
Minna Heikura
Kiinasta alkunsa saanut koronavirus on levinnyt joka puolelle maailmaa, ja kaikki seuraavat herkeämättä tilanteen kehittymistä. Käyn tässä blogipostauksessa läpi muutamia itselleni merkittäviä, koronavirukseen liittyviä päivämääriä ja matkaa Itävallasta takaisin Suomeen.
18. helmikuuta: Julkaisemme Kansainvälisen lehdistöinstituutin verkkosivuilla kirjoittamani lausunnon, jossa instituutti kehottaa Kiinaa antamaan tietoa kahden kadonneen kansalaisjournalistin olinpaikasta ja kunnosta. Chen Qiushi ja Fang Bing olivat raportoineet Kiinan Wuhanista, koronavirusepidemian keskiöstä.
Chen Quishi, 34-vuotias ihmisoikeusjuristi oli raportoinut sosiaaliseen mediaan esimerkiksi sairaaloiden tilanteesta suljetussa Wuhanissa. Viimeisen kerran hänestä on kuultu 6. helmikuuta, sen jälkeen hän katosi. Quishin ystävän YouTubeen lataamalla videolla kerrotaan, että Quishi olisi viety pakkokaranteeniin 14 päiväksi, jonka on arveltu olevan viruksen itämisaika.
47-vuotias liikemies Fang Bing sai laajasti huomiota sosiaaliseen mediaan lataamallaan videolla, jossa näkyi kahdeksan ruumista pakattuna minibussiin sairaalan ulkopuolella Wuhanissa. Videon julkaisemisen jälkeen Bing vangittiin. Kuulustelujen jälkeen hän pääsi vapaaksi. Bing kuitenkin vangittiin uudelleen 9. päivä helmikuuta sen jälkeen, kun hän oli jakanut YouTube-kanavallaan videon, jossa oli sanat “kaikki ihmiset kapinoikaa – antakaa valta hallitukselta takaisin kansalle“ (engl. all people revolt – hand the power of the government back to the people). Sen jälkeen sosiaalisen median tili hiljeni ja Bing katosi.
10. maaliskuuta: Iltapäivällä lehdistöinstituutissa saamme viestin toimituksemme päälliköltä. Itävallan hallituksen linjauksen mukaisesti meillä on halutessamme mahdollisuus tehdä tulevina päivinä työt etänä. Muutama päättää tulla seuraavina päivinä edelleen toimitukseen, suurin osa siirtyy etätöihin. Itävalta kieltää ihmisten pääsyn maahan Italiasta, ellei heillä ole lääkärintodistusta. Italiasta palaavien itävaltalaisten pitää asettua omaehtoiseen karanteeniin kahdeksi viikoksi. Italiassa pääministeri on edellisenä päivänä ilmoittanut koko maata koskevasta karanteenista ja liikkumisen rajoittamisesta.
11. maaliskuuta: Päätän uskaltaa vielä kuntosalille. Koronavirus ei näy siellä mitenkään. Ihmiset ovat tavalliseen tapaan treenaamassa. Myös kadulla ja metrossa näyttäisi liikkuvan entiseen tapaan ihmisiä.
12. maaliskuuta: Hamstraaminen Wienissä on alkanut. Illalla omia ruokaostoksia tehdessäni saan nähdä kuinka lähikaupan pasta- ja säilykehyllyt ovat tyhjentyneet. Ihmiset ostavat suuria määriä ruokaa. Italiasta kuulemieni kokemusten perusteella luotan, että kaupoissa on ruokaa vielä tulevinakin päivinä ja viikkoina, joten päätän selvitä pienillä ostoksilla. Pohjois-Italiassa töissä ollut kihlattuni pääsee palaamaan Suomeen. Koen suurta helpotusta.
14.-15. maaliskuuta: Lauantaiaamuna käyn nopeasti hakemassa lähikaupasta muutaman ostoksen ja lähileipomosta leipää. Uskon, että selviän ilman uusia ruokaostoksia 1-2 viikkoa. Itävalta ilmoittaa uusista rajoituksista. Ravintolat määrätään suljettavaksi tiistaista eteenpäin. Yli viiden ihmisen kokoontumiset eivät ole sallittuja. Liittokansleri Sebastian Kurz antaa kolme pätevää syytä kotoa poistumiselle: siirtyminen töihin, joita ei voi lykätä, välttämättömien ruokaostosten tekeminen ja muiden auttaminen. Ulkoilla kuitenkin voi, kunhan tekee sen yksin tai samassa taloudessa asuvien kanssa. Lentotoiminta ajetaan alas. Sunnuntaina huomaan, että lähiravintola on jo sulkenut ovensa.
16. maaliskuuta: Wienin keskustassa sijaitsevan Kansainvälisen lehdistöinstituutin toimitus suljetaan virallisesti ja loputkin työntekijöistä siirtyvät etätöihin. Meillä suomalaisilla harjoittelijoilla on käytännössä kolme mahdollisuutta: keskeyttää harjoittelu ja palata Suomeen, keskeyttää harjoittelu ja mahdollisesti jatkaa se myöhemmin loppuun tai jatkaa harjoittelua etänä työskennellen joko Wienissä tai Suomessa. Suomen hallitus ilmoittaa, että maan rajojen sulkemisen valmistelu aloitetaan pikaisella aikataululla. Matkustajaliikenne Suomeen keskeytetään niin nopeasti kuin mahdollista lukuun ottamatta suomalaisten paluuta. Suomalaisia matkailijoita suositellaan palaamaan Suomeen välittömästi. Pitkin hampain päätän varata lennot ja palata Suomeen. Se tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta. Viimeinen mahdollinen lentopäivä Suomeen näyttäisi olevan keskiviikko. Käyn illalla kävelyllä. Katson ohi meneviä ratikoita. Ne ovat normaalia selvästi hiljaisemmat. Muutamia matkustajia on kuitenkin kyydissä.
17. maaliskuuta: Annan lyhyen haastattelun tilanteesta Itävallassa Yle Kajaanin toimitukselle. Jään jälkeenpäin miettimään, muistinko sanoa, että Itävallassa kaikki välttämättömiä palveluja, kuten kauppoja ja apteekkeja, lukuun ottamatta on jo kiinni. Suomen ulkoministeriöstä lähetetään tekstiviesti, jossa kerrotaan, että Wienin lentokenttä saattaa sulkeutua lähiaikoina: ”Ota tämä huomioon, jos olet vielä Itävallassa ja haluat poistua maasta.” Suunnittelen palaavani Wieniin keväällä, jos se suinkin on mahdollista ja järkevää.
18. maaliskuuta: Matkalla lentokentälle taksikuski päivittelee kaupungin tyhjyyttä. Tämä on hänen ainoa työajonsa tänään lentokentälle. Huomenna työt loppuvat tältä osin toistaiseksi kokonaan. Taksikuski aivastaa. Allergia, hän selittää ja pyytää anteeksi. Katson kaihoten taksin ikkunasta vehreää Wieniä. Kevät on tullut tänne aivan varkain. Nurmi on jo vihreää, pensaiden silmut ovat avautumassa ja niiden keltaiset kukat kukkivat jo. Täydessä kukassa olevien puiden arvelen olevan kirsikkapuita. Lehtiä niissä ei vielä näy. Taksikuskin mukaan luonto herää tavallisesti maalis-huhtikuun vaiheilla. Nyt kaikki on pari viikkoa etuajassa. Talvi on ollut Wienissä tavallista lämpimämpi eikä lunta ollut. Kevät on useiden tapaamieni ihmisten mukaan parasta aikaa Wienissä. Aurinko paistaa, ilma lämpenee, kaupungin puistot puhkeavat loistoonsa ja kaupungin eloa voi seurata katujen varsien ravintoloissa Aperol Spritziä juoden. Kesä taas on kuulemani mukaan liian kuuma. Minä en pääse kokemaan Wienin kevättä. Kovasti odottamani vuodenaika on juuri saapunut kaupunkiin, mutta minun täytyy poistua. Joudun lähtemään Wienistä yli kolme kuukautta suunniteltua aikaisemmin. Ehdin elää unelmaani täällä alle puoliväliin asti. Annan itselleni luvan tuntea surua ja haikeutta.
Lentokentällä on rauhallista. Ainut jono on Finnairin lennon lähtöselvitykseen, joka tosin onkin harvoja avoinna olevia lähtöselvityspisteitä. Katson ympärilleni ja näyttää siltä, että olen ainoa, joka käyttää matkatavaroiden siirtämiseen lentokentältä löytyviä kärryjä. Kosken niihin ainoastaan sormikkaat käsissäni. Puheensorinasta päätellen koneeseen on suomalaisten lisäksi nousemassa useita venäläisiä. Monilla jonossa on hengityssuojain. Usein toistuva kuulutus kehottaa ihmisiä pysymään turvallisuussyistä kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Muutamat noudattavat kehotusta, valtaosa ei. Kun olen tehnyt lähtöselvityksen, lähden kävelemään kohti lähtöporttia. Matkalla näen keskeneräisen korjaustyön jälkiä. Menen portin läpi ja luulen, että kävelen edelleen remontissa olevalla alueella, kunnes tajuan, että käytävän molemmilla puolilla onkin suljettuja ja pimeitä liikkeitä. Sisäänkäynnin liikkeisiin estävät ovet, joiden läpi voi nähdä myymälään. Taululta näen, että tänään kentältä lähtee vielä useita lentoja. Viimeisenä näyttäisi olevan lento Moskovaan puolen yön aikaan. Turvatarkastuksessa vain osa pisteistä on auki, mutta jonoa ei ole siltikään. Pääsen läpi nopeasti ja jatkan matkaani edelleen kohti lähtöporttia. Tyhjässä ravintolassa soi musiikki. Tarjoilijat eivät tarjoile. Ainoastaan lehtikioski on auki. Juuri lentokentällä sen tuntee ja aistii voimakkaasti. Pysähtyneisyyden.
Vessassa kuulen jonkun kuivaavan käsiään puhaltimessa. Mietin, onkohan se järkevää. Pesen kädet saippualla kolme kertaa ja kuivaan ne paperiin. Atoopikolle lisääntynyt käsien pesu tietää myös entisestään lisääntyvää rasvaamista. Koneeseen nousu alkaa etuajassa ja lentokin lähtee etuajassa. Koneessa on useita tyhjiä paikkoja. Lentohenkilökunnalla on hengityssuojaimet ja kertakäyttöiset kumihanskat. He ovat ystävällisiä ja hyväntuulisia. Matkustajille tarjotaan keksi ja vesipullo. Pohdin, joutuukohan lentohenkilökunta pian lomautetuksi. Myös Suomessa lentokentällä on rauhallista, mutta Wienin lentokentän pysähtyneisyys ja aavemaisuus loistavat poissaolollaan. Ravintolat ovat edelleen auki. Pieni ryhmä juo pyöreän pöydän äärellä olutta. Täällä matkatavaroiden kuljettamiseen tarkoitettuja kärryjä käyttää lisäkseni useampi ihminen. Tulen terminaalin puolelle ja huomaan, että siellä liikkuu runsaasti ihmisiä.
19. maaliskuuta: Rakennan itselleni työpisteen pienelle pöydälle ikkunan ääreen. Jatkan harjoittelua Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa etänä Suomessa. Seuraavat kaksi viikkoa olen omaehtoisessa karanteenissa. Käynnistän tietokoneen ja juon aamukahvia. En löydä uutisia, joissa kerrottaisiin kiinalaisten kansalaisjournalistien Chen Qiushin ja Fang Bingin löytyneen. Sen sijaan Kiinassa on kadonnut heidän jälkeensä kolmas kansalaisjournalisti. Qiushin Twitter-tilillä, jota on hänen katoamisensa jälkeen kerrottu hallinnoivan miehen ystävät, pyydetään apua. Qiushi on ollut kadoksissa 41 päivää.
Kansainvälinen lehdistöinstituutti on julkaissut verkkosivun, johon se kerää koronavirukseen liittyviä, toimittajiin kohdistuvia rikkomuksia ja valtioiden toimia lehdistönvapauden heikentämiseksi.
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Journalismin merkitys on tärkeämpää kuin koskaan, mutta talousahdinko varjostaa median tulevaisuutta - 02.07.2020
- Koronavirus tuo vaarallisen lisähaasteen toimittajille lehdistön vapautta polkevissa maissa - 02.06.2020
- Ulkomaanharjoittelua Suomesta käsin – työtä lehdistönvapauden puolesta tehdään nyt etänä - 04.05.2020
- Toimittajan työ ilman internettiä ja sosiaalista mediaa on suunnistamista pilkkopimeässä - 10.03.2020
- Koirankakkaa ja oopperaa Wienin historiallisilla kaduilla - 03.02.2020