Kotimaa kutsuu
Petter Lindberg
Se oli sitten siinä, stipendivuoteni Århusissa. Täytyy myöntää, että hieman haikealta tuntuu jättää Århus, kollegat, opetus, pyörätiet ja pullat, joita olen ahminut. Tosin vierailessani Aalborgissa pari viikkoa sitten havahduin siihen, että Suomi minua jo kaipaa.
Lähdin aamuvarhain junalla kohti Aalborgia, jonne saavuttuani suuntasin Alvar Aallon piirtämään taidemuseoon. Julkisivu on valkoinen, jykevä ja henkii pelkistettyä pohjoismaisuutta. Sisätila on valkoinen, avara ja Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia ja kalusteita täynnä. Tunsin kotoisan olon samalla kun ihastelin Andy Warholin ja muiden amerikkalaisten poptaiteilijoiden teoksia.
Taidemuseosta suuntasin kaupungille kohti seuraavaa näyttelyä. Utzon Center nojaa toisen pohjoismaisen arkkitehdin tuotannolle ja nimikkomuseossa Jørn Utzonin rakennuksia esiteltiin Sydneyn oopperataloa myöten. Tosin tässäkin yhteydessä mainittiin Aalto ja hänen vaikutuksensa.
Jo kaksi Suomi-mainintaa lyhyen ajan sisällä, mutta tämä oli vasta alkua todella merkilliselle päivälle. Seuraavassa kirpparissa tarjottiin uusia kirjoja pilkkahintaan, joukossa Henrik Brunin Suomeen sijoittuva Den finske patriot, joka oli näyttävästi esillä heti sisäänkäynnin jälkeen. Ostin tietysti tämän tanskalaisen dekkarin ja lähdin uudestaan kulkemaan kohti Aalborgin keskustaa.
Yhtäkkiä edessäni loisti tuttu kirkkaankeltainen suomalaispyörä. Jopon ilmestyminen katukuvaan tuntui jo hieman huvittavalta, ikään kuin kotimaallani olisi minulle jokin viesti. Kun sitten seuraavassa korttelissa Muumi iski silmille, en voinut muuta kuin hymyillä. Mumin Shop näytti tarjoavan rahanvälitys- ja liittymäpalveluita. Ihmeellistä!
Mutta jotta Suomi-päiväni olisi täydellinen, kohtalolla oli vielä yksi rasti tiedossa, paikka joka lopullisesti sinetöi Suomen kutsuhuudon. Tähän asti sää oli ollut suosiollinen, mutta pienet pisarat ennakoivat suurempaa sadetta ja kohta minun oli pakko hakea suojaa lähimmästä porttikongista.
Uskokaa tai älkää, mutta astuin suoraan muumiluolaan. Taidokkaasti joku oli ikuistanut Muumipeikon, Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen porttikongin seinään. Tämä tuntui jo miltei yliluonnolliselta. Ihastelin kuvia ja naureskelin itsekseni.
Kait tässä nyt on tultava kotiin, kun isänmaa kutsuu. Tak og farvel – kiitos ja näkemiin. Tulossa ollaan!
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Dannebrogen - lippujen lippu - 26.04.2021
- Finnebyen - pieni pala Suomea - 26.03.2021
- Kun tapasin Elviksen - 02.03.2021
- Laskiaispullan syvin olemus - 01.02.2021
- Sisua, Mette! - 08.01.2021
- Juutti vai juntti? - 01.12.2020
- Viisitoista valetta vuorokaudessa - 27.10.2020
- Miehemme Tanskassa - 05.10.2020
- FinnFellow ja Fellow Finn! - 08.09.2020