”Hoidetaan kämppä Berliinistä, ne on halpoja siellä”, lauloi Samuli Putro pari vuotta sitten ilmestyneellä soololevyllään. Ja moni suomalainen taiteilija, opiskelija ja elämäntaiteilija on toteuttanut ajatuksen. Helsingin vuokratasoon tottuneelle Berliini voikin parhaimmillaan olla paratiisi. Vuokra-asuntoja on tarjolla paljon, ja ne ovat meikäläisittäin edullisia. 

Berliini on halpa myös muihin Saksan suurkaupunkeihin verrattuna. Mutta turistien ja tilapäisberliiniläisten onnen kääntöpuoli on tietysti se, että hintataso kertoo Berliinin köyhyydestä. Köyhyysriski on täällä Saksan suurimpia, ja palkkataso on selvästi pienempi kuin Saksan rikkaassa etelässä. Berliinin hallitsevan pormestarin Klaus Wowereitin muutaman vuoden takainen lausahdus ”Berlin ist arm aber sexy” (Berliini on köyhä mutta seksikäs) on jäänyt elämään – ja pitää paikkansa. 

Niiden, joilla on varaa valita, pitää myös olla hintatietoisia. Varsinkin kalustetuista asunnoista saatetaan pyytää kalliitakin vuokria. Muutin itse viime viikonloppuna ylihintaisesta ja hieman huonokuntoisesta kämpästä samanhintaiseen mutta paljon kivempaan ja remontoituun asuntoon. Asuinalue vaihtui Prenzlauer Bergistä naapurikaupunginosaan Mitteen. 

Asun nyt kadulla, joka päättyi lähes 30 vuoden ajan Berliinin muuriin. Meidän talomme sijaitsi vain parisataa metriä idän puolella, ja asukkaiden piti aina kotiin päästäkseen näyttää kulkulupa. Muuri kulki pitkin Bernauer Straßea, joka oli yksi dramaattisimpia kohtia jaetussa kaupungissa. Tällä puolella katua asuneet jäivät DDR:ään, toisella puolella katua asuneet olivat jo länsiberliiniläisiä Weddingin kaupunginosassa. Muurin ensimmäisinä päivinä useita ihmisiä kuoli, kun he hyppäsivät ikkunoistaan alas jalkakäytävälle, joka oli lännen puolella. Sittemmin Weddingiä kohti osoittavat  ikkunat toki muurattiin umpeen, ja muurin viereiset talot purettiin. 

Nykyisin Bernauer Straßea pitkin kulkee elintasoraja. Mitten saneeratuissa taloissa asuu pääasiassa hyvin toimeentulevaa luovaa luokkaa, Wedding on tilastojen perusteella yksi kaupungin köyhimmistä osista. Syksyllä erään weddingiläiskoulun rehtori herätti huomiota ilmoittamalla, että hänen koulussaan aloittaa ensi syksynä luokkia, joihin otetaan vain äidinkielenään saksaa puhuvia lapsia. Rehtorin julki lausuttu tavoite on tällä tavalla houkutella kouluunsa Mitten puolella asuvia oppilaita. 

Näkyvää köyhyyttä ei täällä pysty välttämään vain pari päivää kaupungissa viipyvä turistikaan. Helsingin ydinkeskustan muutaman romanikerjäläisen aiheuttama kuohunta saa oikeat mittasuhteet, eikä pääse unohtumaan, miten hyväosainen sitä onkaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Rouva D tahtoo takaisin Turkkiin - 18.06.2010
• Yhteinen euroarki ja oman elämänsä kreikkalaiset - 11.05.2010
• Terassille vaikka väkisin - 09.04.2010
• Punk ei koskaan kuole – paitsi jos naapuri valittaa - 02.03.2010
• Katse eteenpäin - 07.01.2010
• Hei me lakkoillaan - 03.12.2009
• Muurin murtumista odotellessa - 14.10.2009