Kirjoitan tätä Kaliforniassa historiallisen vaalipäivän yönä – vaalipäivän, jonka kukaan ei uskonut päättyvän Donald Trumpin voittoon. Amerikan Brexit, jytky, demokratian irvikuva, shokki.

Seurasin mutapainivaalien eriskummallista loppunäytöstä USC Annenbergin vaalivalvojaisissa Wallis Annenberg Hallissa noin tuhannen muun opiskelijan kanssa. Tarjolla oli ilmaista pitsaa ja popcornia ja paneelikeskusteluissa asiantuntijoita kertomassa, mitä tuleman piti. Ihmiset olivat karnevaalitunnelmissa, mutta silti pohjavire oli omituisen hermostunut. Ensimmäistä kertaa äänestämässä käynyt kurssikaveri kertoi pelkäävänsä lopputulosta, ja toinen puuskahti olevansa niin ahdistunut, että voi pahoin.

Epätieteellisen aplodeihin perustuvan arvion perusteella yleisö oli muutamaa varovaista Trumpin kannattajaa lukuun ottamatta Hillary Clintonin puolella.

Sitten Trumpin punainen vyöry alkoi edetä Yhdysvaltojen kartalla ja todellisuus paljastua.

– Envoiuskoatätä, envoiuskoatätä, envoiuskoatätä, hoki vieressäni istunut latinotaustainen nuori nainen rystyset valkoisina.

– Herrajumala, mitä oikein tapahtuu, joku huusi toisella puolen salia, kun Trump onnistui voittamaan taas yhden osavaltion äänet itselleen.

On tavallaan ällistyttävää, että Trumpin voitto yllätti kaikki. Sama on koettu Euroopassa muutama kuukausi sitten Brexitin toteuduttua ja Suomessa vuonna 2011, kun perussuomalaiset läväyttivät jytkynsä pöytään. Kansan syvien rivien protestit eivät näemmä nouse yleiseen tietoisuuteen ennen kuin on tosi kyseessä.

Aina on aikaa selfielle. Etenkin, jos on juuri käynyt äänestämässä kaikkien aikojen mieleenpainuvimmissa vaaleissa.

Täällä Trumpin voiton on jälkiviisaana julistettu olevan vihaisten valkoisten miesten vastaisku. Pahoinvoivat, taloudellisesta toimeentulostaan huolestuneet äänestäjät toivottivat poliittisen eliitin ulkopuolelta tulleen pelastajansa tervetulleeksi. Trump on luvannut tuoda heidän työpaikkansa takaisin ulkomailta, suitsia maahanmuuttoa ja hoitaa kotimaan asiat kuntoon.

Esiin on vedetty myös rotukortti. Trumpin voiton epäillään olevan ”whitelash” eli valkoinen vastaisku Obaman ajalle ja monikulttuurisuuden ihannoinnille. Se taas ei lupaa hyvää Amerikalle, joka jo nyt painii vakavien roturistiriitojen kanssa. Kytevät ongelmat ovat nousseet taas pintaan poliisiampumisten takia.

Katse täytyy kääntää myös Clintoniin. Meriiteiltään kaikkien aikojen pätevin ehdokas ei onnistunut voittamaan puolelleen tarvittavaa määrää äänestäjiä. Annenbergin panelistit totesivat Trumpin olleen ainoa republikaani, jota vastaan Clintonilla oli edes joitain mahdollisuuksia. Jos vastassa olisi ollut varteenotettavampi republikaaniehdokas, Clinton olisi nujerrettu täysin.

Vaaleissa äänestäneet saavat Yhdysvalloissa rintaansa tarran, jota he kantavat vaalipäivän ajan merkkinä siitä, että ovat täyttäneet velvollisuutensa.

Henkilökohtaisesti ilta oli monessa mielessä hankala. Politiikan toimittajana sitä haluaisi uskoa demokratiaan ja ihmisten kykyyn tehdä järkeviä päätöksiä. Tuo usko horjui – taas. Kansanvaltaan kuitenkin kuuluu, että kansan tahto voittaa, tuntui se sitten itseään valveutuneina pitävistä tahoista kuinka järjettömältä tahansa. Kaikkien aikojen vaaliyllätys taas muistutti siitä, miten toimittaja elää uutisista. Olipa epämukavaa olla keskellä mullistavaa uutistapahtumaa ilman kykyä muuttaa sitä journalismiksi. Toimittajastipendi estää töiden tekemisen. Onneksi on stipendiblogi.

Optimistit ovat jo ennättäneet kertomaan, ettei Trumpin Yhdysvallat todennäköisesti ole niin paha paikka kuin hänen vaalien aikaiset puheensa ovat antaneet ymmärtää. Siispä huoli pois; vaalilupaukset ovat vaalilupauksia, ja republikaanien koneisto yrittänee hillitä pahimpia ylilyöntejä. Todellista Trumplandiaa hirvittävämpää on kuitenkin se, että amerikkalaiset äänestivät presidentiksi tämän ihmisen juuri hänen puheidensa perusteella. Se, jos mikä, on pelottavaa.

Kun huomenna aamu valkenee, maailmankaikkeus lienee edelleen olemassa, vaikkei olekaan entisensä.

Vaalipäivänä sadat vapaaehtoiset kokoontuivat Hillary Clintonin kampanjatoimistoon Santa Monicaan ja soittivat puheluita ympäri maan saadakseen ihmiset äänestämään. Aherrus ei riittänyt.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Verkostoitumisen taidosta ja suomalaisesta itsetunnosta - 04.04.2017
• Viisi asiaa, jotka paljastavat, että olet asunut Kaliforniassa yli puoli vuotta - 28.02.2017
• Tältä näyttää Trumpin Yhdysvallat - 31.01.2017
• Se aika vuodesta - 02.01.2017
• Valeuutisia ja vihapuhetta Trumplandiassa - 29.11.2016
• Trumpin ja median epäpyhä liitto - 31.10.2016
• Pihalla - 30.08.2016