Kulttuurijournalismia viihdeteollisuuden keskittymässä
Juuso Määttänen
Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaatilla on kaksi vaihtoehtoa, mihin ohjelmaan haluaa hakea opiskelemaan University of Southern Californian (USC) Annenbergin journalismin ja viestinnän laitoksessa. Tarjolla on Specialized Journalism -suuntaus ja Specialized Journalism (Arts and Culture) -linja. Suurin osa edeltävien vuosien stipendiaateista on tehnyt opintonsa Specialized Journalism -linjassa, mutta itse suoritan opintoni nimenomaan kulttuurijournalismiin keskittyvässä ohjelmassa, joten keskityn tässä blogikirjoituksessa siihen, millaista kulttuurijournalismin opinnot ovat toistaiseksi oman kokemukseni perusteella olleet Annenbergin laitoksella.
Minulle oli selvää, että haluan hakea Annenbergiin opiskelemaan nimenomaan kulttuurijournalismia. Olen kirjoittanut populaarikulttuurista suuren osan ammatillista uraani, ja viiden viime vuoden ajan olen suurimmaksi osaksi työskennellyt Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa. Työssäni olen keskittynyt erityisesti populaarimusiikkiin, elokuviin, televisiosarjoihin ja media-aiheisiin. Suomalaisissa yliopistoissa erillistä kulttuurijournalismin linjaa ei ole, joten vastaavia opintoja minulla ei ole entuudestaan takana. Tuntui myös selvältä, että Los Angeles viihdeteollisuuden pääkaupunkina (tai kuten osa losangelesilaista nykyisin sanoo, ainakin historiallisena sellaisena) oli paras mahdollinen paikka keskittyä tällaisiin opintoihin.
Vuoden aikana suoritettavat maisteriopinnot jakautuvat kolmeen lukukauteen: kesä-, syys- ja kevätlukukauteen. Seitsemän viikon mittaisen intensiivisen kesälukukauden aikana opintoja tehdään kaikkien muiden maisteriopiskelijoiden kanssa samoilla kursseilla, eikä varsinaisia kulttuurijournalismiin keskittyviä opintoja ole. Kesälukukauden tarkoitus onkin ensisijaisesti toimia kaikille maisteriopiskelijoille yhdenvertaisena perehdytyksenä tuleviin journalismin opintoihin.
Syyslukukaudella tilanne muuttuu huomattavasti. Ensinnäkin suoritan syksyn aikana kaksi erillistä kulttuurijournalismin kurssia. Niiden nimet (Arts Writing Practicum ja Arts Journalism: Storytelling and Production) antavat vain hyvin summittaisen käsityksen siitä, millaisista opinnoista todella on kyse. Kurssit – kuten lähes kaikki Annenbergin maisteriopinnoista – suoritetaan pienryhmissä. Molemmilla kursseilla meitä opiskelijoita on kymmenkunta, minkä on tarkoitus edistää tiivistä keskustelua luentojen aikana. Luentoja on kerran viikossa, molemmat maanantaisin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vietän maanantaini tiiviisti USC:n kampuksella perehtymällä kuuden tunnin ajan kulttuurijournalismin eri puoliin kurssitovereideni kanssa.
Käytännössä kurssien merkittävin ero on, että ensimmäisellä kurssilla keskitytään vahvasti kulttuurijournalismiin kuuluvien perustekstien (kritiikki, henkilöhaastattelu, reportaasi, muistokirjoitus) kirjoittamiseen. Työn alla on koko ajan yksi teksti, josta kirjoitetaan useampi eri versio kotitehtävinä, ja iso osa varsinaisista luennoista käytetään vuorotellen toisten tekstien läpikäymiseen ja editoimiseen. Toisella kurssilla itse luennot ovat ainakin toistaiseksi keskittyneet Los Angelesin historiaan ja kulttuurielämän hahmottamiseen, minkä lisäksi kotitehtävinä kirjoitetaan artikkeleita, jotka julkaistaan Annenberg Median kulttuurijournalismiin erikoistuneessa Ampersand-osiossa. Tämän lisäksi luennoilla on tehty tasaisesti vierailuja erityisesti Los Angelesin museoihin.
Ensimmäistä kurssia vetää muun muassa Los Angeles Timesissa kulttuuritoimittajana työskennellyt Paula Meija, toista puolestaan erittäin kokenut kulttuuritoimittaja, pitkän uran LA Timesissa tehnyt ja sittemmin Annenbergin kulttuurijournalismin linjan johtajaksi siirtynyt Oscar Garza. Professoreina molemmat ovat olleet erinomaisia: luennot (joilla myös käy säännöllisesti vierailevia luennoitsijoita niin kulttuurijournalismin kuin taidekentänkin puolelta) ovat hyvin kiinnostavia, pienryhmissä tehtävä tekstien työstäminen on tuntunut parhaimmillaan hyvin hyödylliseltä ja olen nauttinut siitä, miten paljon olen oppinut lisää Los Angelesista kaupunkina. Toki on todettava, että suurelta osin näillä kursseilla suoritettavat tehtävät vastaavat sitä samaa, mitä olen vuosien ajan tehnyt päivätyökseni Suomessa, mutta on virkistävää vaihteeksi paneutua viikkojen ajaksi yhden tekstin äärelle ja pohtia, miten siitä saisi vielä paremman.
Kevätlukukaudella edessä on vielä yksi kulttuurijournalismiin keskittyvä kurssi, jossa keskitytään vielä enemmän kritiikkien kirjoittamiseen. Tämä on kuitenkin vain yksi osa kulttuurijournalismin kokonaisuutta: Arts and Culture -linjan opiskelijoiden oletetaan suorittavan noin kymmenen opintopisteen verran opintoja USC:n taideaineiden laitoksilta. Valittavissa on kursseja muun muassa elokuvataiteen, musiikkitieteiden ja esittävien taiteiden laitoksilta. Aluksi voi vaikuttaa siltä, että valinnanvaraa on aivan loputtomasti, mutta käytännössä tilanne ei ole aivan tämä. Monille muiden laitosten kursseille on hyvin vaikea päästä, jos ei ole aineen pääaineopiskelija. Esimerkiksi itse en onnistunut syyslukukaudella pääsemään yhdellekään USC:n musiikkitieteiden laitoksen kurssille, joten päätin keskittyä niin sanotuissa sivuaineopinnoissani sen sijaan elokuvaan. USC:n elokuvataiteiden laitos on yksi Yhdysvaltojen arvostetuimmista, ja sen toimintaa ovat olleet rahoittamassa George Lucasin kaltaiset nimet.
Syksyllä suoritan elokuvataiteiden laitoksella käsikirjoittamiseen keskittyvän kurssin, joka on ollut ehdottomasti koko syyslukukauden kiinnostavin kokonaisuus. En ole koskaan aikaisemmin opiskellut käsikirjoittamista, joten kokeneen käsikirjoittajan ja ohjaajan Vincent Robertin vetämällä – niin ikään pienryhmätyöskentelynä toteutettavalla – kurssilla on oppinut jo parissa kuukaudessa todella paljon elokuvan kirjoittamisen maailmasta. Kurssin lopputyönä on tarkoitus kirjoittaa ensimmäinen kolmannes kokopitkästä feature-elokuvasta. Tuntuu monilla tavoin mielettömältä mahdollisuudelta edes päästä tekemään jotain tällaista täysin omasta päivätyöstäni poikkeavaa projektia osana opintojani. Kannustan ehdottomasti kaikkia Annenbergiin stipendiaatiksi hakevia tutkimaan näiden muiden laitosten kurssitarjontaa.
Yksi erikoisuus kulttuurijournalismin ohjelmassa on se, että se on osittain integroitu yhteen Annenbergin ruokajournalismin linjan kanssa. Käsittääkseni yhdistelmä on vielä varsin tuore, ja ruokajournalismin linja itsessään ei ole ollut laitoksella ainakaan erityisen pitkään, joten voi olla, että kombo hakee vielä muotoaan. Meille opiskelijoille tänä vuonna yhdistelmä näkyy niin, että kunkin kulttuurijournalismin linjan opiskelijan on suoritettava vuoden aikana yksi ruokajournalismiin erikoistunut kurssi. Päätin itse ottaa syksyllä suoritettavaksi Los Angelesin ruokajournalismiin keskittyvän kurssin, koska haluan vuoden aikana oppia Los Angelesista niin paljon kuin mahdollista. Kokeneen ruokatoimittajan Tien Nguyenin opettama kurssi on ollut yksi lukuvuoden hauskimmista kokemuksista ja tarjonnut itselleni näkemyksen aivan uuteen maailmaan, jota en ole koskaan aikaisemmin journalistina pohtinut.
Ja kuten tässä kohtaa kuuluu sanoa: eikä tässä vielä kaikki. Kulttuurijournalismin opiskelijoilla on mahdollisuus käydä myös kaikkia muita Annenbergin tarjoamia valinnaisia journalismiopintoja siinä määrin kuin ne mahtuvat 34 opintopisteen mittaiseen maisteriopintojen kokonaisuuteen. Valinnanvaraa on liki loputtomasti: on urheilujournalismia, podcasteja, dokumentteja, viihdejournalismia, tutkivaa journalismia, johtamista, politiikan journalismia, ulkomaanjournalismia… Olo on kuin karkkikaupassa, ja lopulta vain pienen osan kursseista ehtii suorittaa. Itse päätin ottaa syyslukukaudella American Democracy in Crisis -nimisen kurssin, jossa keskitytään nimen mukaisesti Yhdysvaltojen poliittiseen tilanteeseen käsillä olevien presidentinvaalien alla. Tein tämän valinnan, koska olen kulttuuritoimittajan töiden lisäksi työskennellyt ulkomaantoimittajana ja kiinnostunut erityisesti nimenomaan Yhdysvalloista. Professori Alan Mittelstaedtin vetämä kurssi on avannut paljon uusia näkemyksiä Yhdysvaltojen poliittisesta tilanteesta.
Mainittavaa on myös se, että kaikki HS-säätiön stipendiaatteina opiskelevat kirjoittavat opintojensa aikana Master’s Thesis -nimisen lopputyön, jonka aiheen kulttuurijournalismin linjan opiskelijoilla oletetaan olevan jollain tavalla kulttuurimaailmaa sivuava. Lopputyö voi olla pitkä journalistinen artikkeli tai vaikkapa podcast-sarja.
Annenbergissä korostetaan hyvin paljon verkostoitumisen merkittävyyttä, ja sitä haluaisin itsekin korostaa näistä opinnoista. On täysin itsestä kiinni, kuinka paljon haluaa ottaa irti vuoden aikana opinnoista ja esimerkiksi kuinka paljon haluaa kurssien avulla oppia lisää Los Angelesista viihdeteollisuuden pyhättönä. Itse luennot ja kurssityöt antavat vain sysäyksen aihepiireihin, mutta jos itsellä on aikaa, halua ja intohimoa, on opinnoissa mahdollista toteuttaa hyvinkin kunnianhimoisia journalistisia hankkeita, pyrkiä haastattelemaan aivan läheltä löytyviä kulttuurimaailman merkkihenkilöitä ja päästä tätä kautta tutustumaan Los Angelesin kulttuurikenttään sillä tavalla, mikä ei todellakaan ole muualta käsin mahdollista. Toki Annenberg Mediaan kirjoittavana opiskelijana ei ole haastattelupyyntöjensä kanssa vastaavassa asemassa kuin esimerkiksi LA Timesin toimittaja, mutta sitkeydellä ja hyvällä ideoinnilla voi päästä tekemään todella vaikuttaviakin kokonaisuuksia. Itse olen yrittänyt ottaa mahdollisimman paljon irti Los Angelesin musiikkitarjonnasta muun muassa käymällä konserteissa niin paljon kuin pystyn.
Nyt kun syyslukukauden opintoni ovat puolivälissä (takana on juuri vajaan viikon mittainen syysloma), voin jo tässä vaiheessa sanoa, että syyslukukauden opinnot ovat ylittäneet omat odotukseni kiinnostavuuden osalta. Samalla niissä on käynyt hyvin selväksi se, että on lopulta opiskelijan itsensä vastuulla, kuinka paljon todella haluaa saada irti vuodesta Los Angelesissa. Vuosi voi tuntua pitkältä ajalta, mutta jo nyt alan hahmottaa, miten lyhyt se lopulta on. Jos halua kulttuurijournalismin opintoihin täällä on, kannattaa siis jo ennen Los Angelesiin tuloa miettiä, millaisiin aiheisiin haluaa keskittyä ja minkälaisia verkostoja täällä luoda.
Kuvat: Juuso Määttänen
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu seuraavaksi? - 18.11.2024
- Uusi elämä, uudet sosiaaliset ympyrät - 18.09.2024
- Miksi muuttaa kaoottiseen Los Angelesiin? - 09.08.2024