”Ohne Kultur sind unsere Ohren nur Brillenhalter”, julistaa mainostaulu kadunvarrella ja onnistuu tavoitteessaan. Silmälasipäisenä kulttuurin suurkuluttajana en voi kuin yhtyä kulttuuritapahtumille mainostilaa myyvän yrityksen harmitukseen. Todennäköisesti tulee viemään vielä kuukausia ennen kuin pääsen nauttimaan Wienin filharmonikkojen tai oopperan esityksistä. Siihen saakka korvieni pääsääntöinen tarkoitus on toden totta olla vain silmälasien pidikkeinä.

Kevät tekee tuloaan Wienin kaduille lockdownista huolimatta.

Wienissä, kuten monessa muussakin suurkaupungissa, on tällä hetkellä päällä ”täysi” lockdown. Apteekeissa ja ruokakaupoissa asioimista lukuun ottamatta täällä saa virallisten rajoitusten mukaan ainoastaan ulkoilla tai hakea ravintolasta noutoruokaa. Kangas- ja lappumaskit on täytynyt korvata tehokkaammilla kirurgisilla FFP2-maskeilla tammikuun viimeiseltä viikolta lähtien. Sulku kestää näillä näkymin ainakin helmikuun alkupuoliskolle. Kaltaiselleni ”maahanmuuttajalle” tilanne uuteen kotikaupunkiin tutustumiselle ei siis ole ollut missään määrin paras mahdollinen. Miltei jokainen tapaamani ihminen on harmitellut, kuinka en pääse heti kättelyssä nauttimaan paikallisesta kahvilakulttuurista. Uuden työkaverin kanssa sovimme nauttivamme lasilliset ”sitten joskus maaliskuussa”, jos ja kun baarit taas aukeavat.

”Ilman kulttuuria korvamme ovat vain silmälasien pidikkeet”, saksankielinen mainoskyltti julistaa.

Surkuhupaisasta alkuasetelmasta huolimatta olen nauttinut olostani Itävallassa jo varsin paljon. Oikeastaan olen ollut jopa tyytyväinen, sillä tilanne on mahdollistanut sen että olen saanut asettua uuteen kotikaupunkiini kaikessa rauhassa. Ei ole painetta ravata museosta, kahvilasta ja konsertista toiseen, jotta ”varmasti ehtii kokea kaiken ennen lähtöä”. Turististressin sijaan olen voinut kävellä ympäriinsä ilman selkeää päämäärää ja huomata, kuinka käytännöllisen kokoinen kaupunki Wien on. Paikasta toiseen pääsee helposti ilman julkisia, eikä vuokra-autollakaan tarvitse huristella kauas, jotta pääsee hiljentymään vuoristometsän keskelle. Kaupungilla törmää toistuvasti lapsiperheisiin ja kaiken kokoisiin koiriin. Klassisen keskieurooppalaisen kulttuurikaupungin ohella Wien on siis ennen kaikkea myös asuinkaupunki, mistä toki kertovat jo alueen kohtuullisina pysyneet vuokratkin.

Kevyet ”lappumaskit” eivät ole enää sallittuja kaupoissa ja julkisessa liikenteessä.

Olen ollut täällä nyt reilut kolme viikkoa. Vaikka tautitapausten määrä on täällä huomattavasti suurempi, ja sitä myötä rajoitukset myös tiukemmat kuin koti-Suomessa, olen välttynyt suuremmalta korona-ahdistukselta. Kiitos siitä kuuluu paitsi tälle näppärälle kaupungille myös opettavaiselle työlleni. Kansainvälisen lehdistöinstituutin (IPI) harjoittelijana olen ensimmäisten viikkojeni aikana päässyt perehtymään lehdistönvapaustilanteeseen muun muassa Zimbabwessa, Ugandassa, Intiassa, Egyptissä, Serbiassa ja Filippiineillä. Mikäli kyseisten maiden poliittisesta tilanteesta tietää tippaakaan, arvaa että median tilanne ei niissä ole erityisen hyvä. Suomalaiselle journalistiikan opiskelijalle sukellus toistuvien lehdistönvapausrikkomusten maailmaan on ollut silmiä avaava. On helppo olla kiitollinen omasta asemastaan ”suljetussa kulttuurikaupungissa” sen jälkeen, kun on kuullut, kuinka kansainvälisiä kollegoja kohdellaan. Esimerkiksi Egyptissä ja Zimbabwessa toimittajia passitetaan tuon tuosta vankiloihin, joissa koronavirukselta suojautuminen on miltei mahdotonta. Heinäkuussa toimittaja Mohamed Mounir kuoli saatuaan koronatartunnan tutkintavankeudessa Toran vankilassa Kairossa.

Vuoristomaisemat Wienin ulkopuolella rauhoittavat korona-arjen keskellä.

Vain aika näyttää, mitä tämä puolivuotinen tuo tullessaan, siispä en lupaile tuleville blogipostauksilleni mitään tiettyjä teemoja tai aiheita. Tarkoitus on kuitenkin käsitellä sekä wieniläisarkea että lehdistönvapauden tilaa maailmalla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Se kesä, joka piti kokea - 14.09.2021
• Hyvä journalismi on tiimityötä - 05.07.2021
• Maailmalla juhlittiin lehdistönvapautta, Wienissä lockdownin loppua - 05.05.2021
• Naiset, journalismi ja jatkuva pelon ilmapiiri - 30.03.2021