Kun tapasin Elviksen
Petter Lindberg
Vuoden vaihteessa Tanska käpertyi kuoreensa. Ravintolat, elokuvateatterit, museot ja konserttisalit sulkivat ovensa ja jättivät ammottavan kulttuurinälän. Kulttuuritoimittaja ei kuitenkaan lannistunut vaan kapusi pyörän selkään ja lähti tutkimusmatkalle Århusin lähiseuduille.
Tänä talvena minusta on sukeutunut innokas tutkimusmatkailija, joka opintojen lomassa polkee Århusia ristiin rastiin, kartoittaen lähialueiden elämää ja asutusta.
Edellytykset urbaanille seikkailulle ovat Tanskassa otolliset. Pyöräteiden verkosto on kattava, sää usein suotuisa, ja tasaisin välein seikkailija huomaa tulleensa paikkaan, jossa paikalliselta leipurilta saa eväät ostettua.
Århus on Tanskan toiseksi suurin kaupunki, mutta siltä ei aina tunnu, kun pienen polkemisen jälkeen löytää itsensä peltomaiseman keskeltä, jossa sokerijuurikkaat kasvavat tai hevoset laiduntavat. Hevosia täällä riittää, sekä lehmiä, sikoja ja myös hieman harvinaisempia otuksia.
Eläimien runsas tarjonta on yllättänyt ja riemastuttanut, kuten tuo pulska ja karvainen possu, joka yllättäen tuli vastaan, kun hetken mielijohteesta päätin valita vaihtoehdoista tuon kapeamman tien. Sillan alla ja omassa karsinassaan asui merkillinen otus, joka ensi näkemältä muistutti sian ja lampaan risteytystä. Koskaan en ollut tavannut näin karvaista possua, joten hyppäsin pyörän selästä aikomuksena tutustua tähän merkilliseen hahmoon hieman lähemmin.
Kiekuratukallaan ja olemuksellaan isokokoinen possu toi mielen Elviksen. Puhuttelin possua sillä nimellä, mutta tähtimaneereillaan Elvis ei piitannut minusta pätkääkään. Elvis röhnötteli ja teki merkillisiä spurtteja, kunnes hän päätti kääntää isokokoisen takamuksensa kohti minua, merkiksi sille, että kuninkaan audienssi tältä osin on päättynyt. Siinä sitten seisoin hieman ällistyneenä, kunnes poistuin hiljaa niin kuin rahvaan kuuluu kohdatessaan kingin.
Mutta Elviksen kohtaaminen ei suinkaan ole ollut ainoa mieleenpainuva luontokokemus. Pyöräretkilläni olen tutustut lukemattomiin hevosiin, kanoihin, lampaisiin, lehmiin ja yhteen uhmakkaasti pälyilevään sonniin. Ja mahtuu mukaan myös yksi ihanan lempeä alpakka, jonka aion salakuljettaa Suomeen, kun opinnot juhannuksena päättyvät.
Mutta sitä ennen aion tehdä lisätutkimuksia. Itse asiassa sää juuri nyt on mitä mainioin ja ehkä tuolla Århusin liepeillä minua jo odottaa muita Elviksen kaltaisia ihania luontokappaleita. Tästä heti pyörän selkään ja kohti seuraavaa seikkailua!
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kotimaa kutsuu - 31.05.2021
- Dannebrogen - lippujen lippu - 26.04.2021
- Finnebyen - pieni pala Suomea - 26.03.2021
- Laskiaispullan syvin olemus - 01.02.2021
- Sisua, Mette! - 08.01.2021
- Juutti vai juntti? - 01.12.2020
- Viisitoista valetta vuorokaudessa - 27.10.2020
- Miehemme Tanskassa - 05.10.2020
- FinnFellow ja Fellow Finn! - 08.09.2020