Paikallinen kuntokeskus on pitänyt minut kunnossa viisi kuukautta mahtavan alhaisella 22 punnan opiskelijahintaisella kuukausimaksulla. Läpi talven olen käynyt pari kolme kertaa viikossa liikkumassa. Samalla olen pihistänyt omassa kaasu- ja vesimaksussa nauttimalla joka treenin päätteeksi pitkän ja kuuman suihkun, ”ilmaiseksi”.

Keskuksessa käyminen on tarjonnut tarkkailumahdollisuuden brittiläiseen (kuntoilu)kulttuuriin. Ensinnäkin alastomuus näyttää olevan tabu. Pukuhuoneessa on erillinen lukittava huone, johon jonotetaan vaihtamaan vaatteita piilossa muiden katseilta. Myös suihkussa käydään erillisissä lukittavissa kopeissa. Vaihtovaatteet saatetaan myös ottaa suihkuun mukaan, ja ne taiteillaan päälle höyryävässä kopissa. Rohkeimmat tulevat suihkukopista pyyhe ympärillään ja ujuttavat alusvaatteet päälleen visusti pyyhkeen suojassa. Suomalaista, joka vaihtaa vaatteensa omalla pukukaapillaan tekemättä siitä isompaa numeroa, varotaan katsomasta.

Suuri osa ei käytä pukuhuonetta ollenkaan vaan lampsii jumppatunnille tai punttisalille valmiiksi shortseihin ja t-paitaan pukeutuneena. Talvella näiden päällä on villakangastakki tai muu vastaava siisti takki. En sitten tiedä, onko villakangastakin tarkoitus tehdä asukokonaisuudesta siisti vai eikö useimmilla ole erikseen vapaa-ajan takkia? Jumppatunnin jälkeen takki vedetään hikisten vaatteiden päälle.

Eipä urheilutekstiileistä tai urheiluliikkeistä kyllä ole yhtä laajaa tarjontaakaan kuin Suomessa. Se selittää varmasti osaltaan sitä, että brittiläiset juoksevat talvellakin shortseissa! (Shortseissa juokseminen on huomio, josta mainitsin jo viime blogissani, ja joka jaksaa aina vain hämmästyttää minua).

Kaikki brittiläiset eivät myöskään näytä tuntevan käsitettä sisäkenkä. Lattiat – jopa venyttelypatjat – ovat kenkien mukana tulleita mutapaakkuja ja hiekkaa täynnä. Jumppatunneille ja kuntosalille tullaan samoilla lenkkitossuilla, joilla juostaan pitkin Oxfordin mutaisia kinttupolkuja.

Mutkattomuus urheiluvarustuksissa on toisaalta ihailtavaa. Väkisin tulee miettineeksi, ottaako suomalainen ihan liian tosissaan varustelun liikuntaharrastuksissaan. Onko meidät saatu uskomaan, että vain hankkimalla jokaiseen lajiin omat vaatteet voi olla uskottava? Jos britillä on yhdet urheilujalkineet, kuinka monet keskivertosuomalainen omistaakaan?

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Sakset ja juustohöylä vai rento tunnelma? - 27.06.2013
• Neljänkymmenenviiden vuoden kaipuu Manchesteriin - 03.06.2013
• Mihin minua tarvitaan? “Eihän Suomessa tapahdu mitään.” - 02.05.2013
• ”Älkää tulko tänne, täällä sataa!” - 05.04.2013
• Lumi on Britanniassa tunnekysymys - 28.01.2013
• Oxford - tarunhohtoinen kupla - 19.12.2012
• Jäteneuvojan kotikäynti - 06.11.2012
• Finnishing it up - 09.10.2012