Aikani Oxfordissa on saanut minut vakuuttuneeksi, että britit eivät tuhlaa energiaa sen miettimiseen, mitä muut heistä ajattelevat. Imperiumi on ehkä kutistunut, mutta sen aikainen asennemaailma voi vielä hyvin.

En nyt mene lähemmin loputtomaan kriisiini paikallisen pankin kanssa, mutta jäin kyllä kieltämättä suu auki, kun virkailija ilmoitti täysin vakavissaan, että Britannian pankkijärjestelmä on maailman kehittynein, toimivin ja turvallisin. Miten aseeton ihminen onkaan totaalisen tietämättömyyden edessä!

Tänään opin arvovaltaisen lehden arvovaltaiselta kulttuurikriitikolta, että Britannian taide-elämä on ylivertaista verrattuna muuhun maailmaan. Voi olla, mutta voi olla niinkin, että maailmasta löytyy maita, joissa kyseenalaistettaisiin moinen väite.

Brittien asenteesta kertoo jotain sekin, että kun täällä puhutaan ”Euroopasta”, se ei sisällä Britanniaa. Eurooppa on jotain meren takana olevaa, vierasta, toisenlaista ja siellä asuu ”muita”. Euroopan unioniin liittyvä uutisointi näyttää keskittyvän Kreikan talouskriisiin ja euroalueen pulmiin. Muilta osin EU on joko merkityksetön tai korkeintaan häiritsevää byrokratiaa suoltava orgaani, josta yritetään olla välittämättä – ellei sitä sitten haukuta.

Yllätyin iloisesti, kun terveyskeskuslääkäri tiesi, että EU-kansalaiset ovat oikeutettuja samaan terveydenhuoltoon kuin britit. Hän tosin kysyi sen jälkeen, kohteliaasti tietenkin, että mahtaakohan Suomi kuulua EU:hun.

Briteiltä tuntuu jääneen huomaamatta, että maa ei ole enää Euroopan johtava valtio. Täkäläisiä ei turhaan vaivata informaatiolla Saksasta, puhumattakaan, että sen taloudellinen ja poliittinen mahti noteerattaisiin. On kerrassaan hämmästyttävää, miten vähälle huomiolle brittimedia onnistuu jättämään Euroopan ykkösmaan Saksan. Ranskasta ja Espanjasta nyt puhumattakaan.

Jos brittien itsetunto pitäisi kiteyttää kahteen sanaan, niin ne olisivat: Larry-kissa.

Larry-kissa asustelee (maailman kuuluisimmassa osoitteessa, jos briteiltä kysytään) pääministerin virka-asunnolla Downing Street 10:ssä. Larry ei ole pääministeri Cameronin perheen lemmikki, vaan se on rottakissa. Brittimediassa on kerrottu ilahtuneita tarinoita Larryn loistavista rotantappamistaidoista. Ketään ei tunnu hermostuttavan vähääkään se, että pääministerin virka-asunnon ympärillä kuhisee rottia.

Suomessa hälytettäisiin paikalle terveystarkastaja, desinfiointifirma, luultavasti pelastuslaitos ja pari muuta viranomaista ja tehtäisiin muutama poliittinen aloite kaupungin puhtaanapidon kehittämisestä. Sen jälkeen taivasteltaisiin loputtomasti, kuinka on mahdollista, että pääministerin asunnolla on rottia. Ja hyvin nopeasti alettaisiin pohtia, mitä ulkomaillakin asiasta ajatellaan.

Täkäläinen media pitää Larrya on paitsi reippaana myös söpönä. Onhan sillä sininen kaulapantakin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Allah, vapaus ja oikeudenmukaisuus - 19.05.2011
• Juhlintaa ja ruusuilla tanssimista - 04.05.2011
• Vaalitulosta selitellessä - 26.04.2011
• Akateeminen karkkikauppa tarjoaa just for you, my friend - 04.03.2011
• Vallankumouksellista ruuhkaa kävelykadulla - 25.02.2011
• Odottavan aika ei ole pitkä - 17.02.2011
• Puistossa voi selvitä hengissä – jos noudattaa ohjeita - 19.01.2011
• Kaipaan, en kaipaa, kaipaan - 13.01.2011
• Testaa, millainen toimittaja olet! - 30.11.2010
• Huononkin maun raja voi ylittyä - 08.11.2010
• Naulaa sivistyksen arkkuun? - 15.10.2010
• Ja kassalta mukaan vielä hedelmät - 28.09.2010
• Varo vaarallista murhaajaa Oxfordissa - 20.09.2010