Lumimyrsky lamautti metropolin
Lumimyrskyn lähestyessä koko New York huokaisee – osa helpotuksesta, osa turhautumisesta. Missä määrin kummasta, on vaikea sanoa. Ehkä 50-50.
Lumi tarkoittaa, ettei kotoa pääse pois. Bussit pysähtyy, koulut ja julkiset rakennukset suljetaan, kuntosalikin menee kiinni. Junat kulkevat sunnuntaiaikataululla jos kulkevat. Maailman kiireisin, nopealiikkeisin ja suorituskeskeisin kaupunki hidastuu lähes pysähdyksiin. Suomalainen naureskelee, mutta kolmen miljoonan työmatkalaisen vieminen pienelle Manhattanin saarelle johtaisi vaaratilanteisiin ja kaaokseen. ”Stay safe & Keep warm!”
Liikenne hiljenee, jopa NY:n kuuluisat keltaiset taksit jäävät kadunvarteen keräämään kinoksia. Vain sisukas pääsee kulkemaan.
Illalla ennen myrskyn alkua istun huoneessani ikkuna auki ja kylmä, kostea ilma virtaa sisään. On jo myöhä, mutta naapurista kuuluu Disney-lauluja. Lasten ei tarvitse mennä ajoissa nukkumaan. Koko kortteli tuntuu hetken olevan helpottunut – luvassa on arjesta irrotettu päivä, cheat day, snowday. Silloin saa luvalla nukkua vähän pidempään, eikä tarvitse huolehtia aamu-ruuhkista, lounaseväistä ja ylityötunneista. Paikallisuutisten kakkosjuttuna netissä on ”52 sarjaa, joita katsoa Netflixistä myrskypäivänä.” Ykkösenä on liikennetietoja.
Tämän NYPD:n sankarin luo ajaa vuorotelle jokainen alueen partioauto, jotka hän luutii puhtaiksi enimmistä lumista. Sillä aikaa poliisipartio käy hakemassa kahvit ja donitsit. Välillä autoja tulee tienlaitaan jonoksi asti. (Kuvat 9.2. lumipäivältä)
Yhdysvalloissa siirryttiin kesäaikaan viime viikonloppuna ja maanantaina sosiaalinen media juhli ”kansallista päiväunipäivää.” National Nap Day irvailee ajanvaihtoa seuraavan maanantain unenpöpperölle. Ehkä lumipäivä sopikin tähän kohtaan erinomaisen hyvin monelle työn raskaan raatajalle.
Helmikuun lumipäivänä metrojunat kulkivat harvakseltaan, tänään eivät maanpinnan yläpuolisilla asemilla lainkaan. Silti toiveikkaimmat ja epätoivoisimmat odottavat töihin pääsyä. MTA:n työntekijöillä on aseenaan vain lapiot. (Kuvat 9.2. lumipäivältä)
Toisaalta luonnosta vieraantuneessa kaupunkilaisessa läsnä on myös pelko. Entä jos sähköt menee, ei tule vettä? Entä jos tarvitaan ambulanssia – normaalioloissa sen tulo kestää New Yorkin ruuhkissa, mutta pääseekö se lumessa ollenkaan? Yliopistokaveri laittaa illalla viestiä ”Varaa, Hanna, vettä pulloihin.” Twitteriin valuu kuvia kauppojen tyhjistä hyllyistä, ihmiset hamstraavat leipää ja säilykkeitä. ”Ihan varuiksi vaan,” ihmiset sanovat toisilleen ja virnistävät, mutta taustalla on oikea pelko.
Vuonna 2012 Sandy-hurrikaani vei sähköt isosta osasta Manhattania. Tornitalojen yläkerroksissa asuville vanhuksille ja lapsiperheille tilanne oli oikeasti hankala, kun hissi lakkasi toimimasta ja juomavettäkin piti kantaa useampi kortteli. Vaikka tilanne oli eri, se muistetaan. Enää ei anneta luonnon yllättää.
Lapsille lumipäivä on riemastuttava, puistoihin ilmestyy armeija lumiukkoja ja -akkoja, pulkat ja liukurit pääsevät edes hetkeksi hyötykäyttöön.
Odotan ikkuna auki ensimmäisiä hiutaleita. Disney hiljenee. Jossain laitetaan pulkkakelejä odottavaa lasta nukkumaan. Lumipäiviä on vain pari-kolme vuodessa – niistä täytyy ottaa kaikki ilo irti.
