Maahanmuutto – Tanskan politiikan kestosuosikki
Viime päivinä Århusin katuja kävellessäni on tullut tunne, että minua tuijotetaan jatkuvasti. Lyhtypylväistä, aidan reunuksilta ja talojen seiniltä roikkuviin vaalimainoksiin painetut ehdokkaiden kuvat tapittavat herkeämättä, missä tahansa liikun.
Lyhtypylväät ja aitojen reunukset on koristeltu vaalimainoksilla. Kuva: Kati Laukkanen
Tanskan ennenaikaisten vaalien taustalla ovat vuoden 2020 tapahtumat, jolloin maan kaikki minkit määrättiin lopetettavaksi koronaviruksen vuoksi. Vaikka minkkiskandaali toimi vaalien katalysaattorina, keskeiseksi teemaksi vaaleissa on kuitenkin noussut Euroopan muuttunut turvallisuustilanne ja sen seuraukset energia- ja taloustilanteeseen. Ja totta kai puhetta herättää ja mielipiteitä jakaa myös Tanskan politiikan kestosuosikki: maahanmuutto.
Tanskassa on käytössä yksi Euroopan tiukimmista ulkomaalaispolitiikoista. Viime vuonna parlamentissa hyväksyttiin laki, joka mahdollistaa maasta turvapaikkaa hakevien ihmisten lennättämisen Euroopan ulkopuolelle perustettaviin keskuksiin. Käytännössä se tarkoittaa turvapaikanhakijalle Tanskan tarjoamaa menolippua Euroopan ulkopuoliseen valtioon, jossa turvapaikkahakemukset käsitellään. Tanskasta turvapaikkaa ei silti heru, vaikka se käsittelyssä hyväksyttäisiinkin. Sen sijaan hakija saisi jäädä maahan, jonne Tanska hänet lähetti. Esimerkiksi ihmisoikeuksia polkevaan Keski-Afrikan Ruandaan, joka on varmistumassa “yhteistyökumppaniksi” tanskalaishankkeelle.
Tanskan malli on käytännössä identtinen Britannian kanssa. Siellä ensimmäinen turvapaikanhakijoita kuljettava lento oli jo lähdössä kohti Ruandaa, kun se viime tingassa peruttiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä. Kriitikot sekä Tanskassa että Britanniassa ovat vastustaneet jyrkästi turvaa hakevien ihmisten majoittamista ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneeseen Ruandaan. Mallin kannattajat molemmissa maissa uskovat, että se estäisi ihmissalakuljettajien toimintaa ja siirtolaisten hukkumiskuolemia merellä.
Ehdokkaiden kuvia näkyy kaikkialla. Kuva: Kati Laukkanen
Constructive Instituten vierailijaksi saapunut australialainen journalismin opiskelija Jack Meehan seuraa maansa turvapaikanhakijoiden tilannetta osana opintojaan.
– Samat perustelut venesiirtolaisuuden tukahduttamisesta olivat käytössä myös Australiassa siitä lähtien, kun se aloitti oman ”Tyynenmeren ratkaisuksi” kutsutun käännytyspolitiikkansa vuonna 2001, hän kertoo.
Australiassa turvapaikanhakijat, jotka otetaan kiinni merellä, lähetetään leireille Papua Uuteen-Guineaan ja Naurun saarelle.
– Monet turvapaikanhakijat ovat olleet pidätettynä keskuksissa jo vuosia ilman tietoa poispääsystä. Useat raportit ovat kertoneet leirien karmivista oloista, muun muassa lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä, raiskauksista, itsemurhista ja mielenterveysongelmista, Jack Meehan sanoo.
Vaalimainontaa koirienkin kulkureiteillä. Kuva: Kati Laukkanen
Tietojen saaminen leireiltä on hänen mukaansa kuitenkin vaikeaa, sillä median toimintaa on voimakkaasti rajoitettu tai se on jopa kokonaan estetty. Yksi leirien oloista raportoineista oli Iranin kurdi, journalisti ja runoilija Behrouz Boochan. Esikoisteoksensa No Friends but the Mountains Boochan kirjoitti tekstiviesteillä, kun häntä pidettiin väkisin Manussaaren pakolaiskeskuksessa yli kuusi vuotta. Ironista kyllä, Boochan voitti teoksellaan kaksi Australian merkittävintä kirjallisuuspalkintoa, mutta palkintotilaisuudessa palkinnot nouti kirjan kääntäjä, sillä Boochani oli tuolloin edelleen karkotettuna Manussaarella.
Mitä Tanskan vaaleissa ikinä käykään, keskustelu suunnitellusta Euroopan ulkopuolisesta pakolaiskeskuksesta tuskin päättyy. Sekä vasemmistoblokki että oikeistoblokki ovat yhtä mieltä, että Tanskan tulisi ulkoistaa turvapaikkaprosessi Ruandaan.
Jos kiinnostuit aiheesta:
https://www.abc.net.au/news/2022-04-25/what-happened-to-the-poster-boys-of-the-park-hotel/100997202
https://www.nytimes.com/2022/06/02/world/australia/australia-refugees-manus-park-hotel.html
https://www.imdb.com/title/tt5134588/
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Kell' onni on - 07.07.2023
- Rotat ja hiiret, hyvässä ja pahassa - 25.05.2023
- Kodittomien karu kohtalo - 21.03.2023
- Sään piinaamassa San Franciscossa yhteisöllisyys on löytymässä uudelleen - 03.02.2023
- Qatarissa poljetaan ihmisoikeuksia - missä on rakentava urheilujournalismi? - 16.12.2022
- Naapurisovusta pihapiirin ja valtioiden tasolla - 28.09.2022
