Maailman vaikein kieli ja sen opettajat

22.05.2018
In: Fudan
Avatar photo

Mikko Knuuttila

Mikko Knuuttila opiskelee lukuvuoden 2017–2018 Fudanissa, Shanghaissa kiinalaista yhteiskuntaa, historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.

Kielikokeessa käynti sai minut ajattelemaan opettajiani.

Pyöräilin pari viikkoa sitten reilun parinkymmenen minuutin matkan kotoani länteen Shanghain kauppa- ja taloustieteiden yliopiston kampukselle. Siellä järjestettiin kiinan kielen tasokoe, joka tunnetaan lyhenteellä HSK. Tein HSK3-kokeen; kaikkiaan tasoja on kuusi.

Kolmostasolla olevan opiskelijan pitää osata 600 sanaa ja pärjätä arkielämän perustilanteissa kiinaksi. Kolmiosainen koe meni minulta kohtalaisesti. Kuuntelu ja lukeminen sujuivat todennäköisesti lähes virheittä, mutta kirjoitusosuus oli hankala. Siinä piti nimittäin kirjoittaa käsin kiinan merkkejä. Tämä ei ole vahvuuteni. Kaukana siitä.

Kuukauden päästä saan tietää, pääsinkö kokeesta läpi. Siihen tarvittaisiin 180 pistettä 300 mahdollisesta. Kirjoitusosuudesta ei minulle ole luvassa kuin 20-30 pinnaa, joten muiden osioiden pitäisi olla lähes virheettömiä.

Onneksi kokeen tuloksella ei ole minulle juurikaan väliä. Halusin vain kokeilla sen suorittamista, jotta näkisin missä kiinan taitoni menee virallisten mittareiden mukaan. Kuullun ja luetun ymmärtäminen minulta siis sujuu, kirjoittaminenkin onnistuu silloin kun sitä tehdään nykyaikaiseen tapaan, eli kännykällä tai tietokoneella pinyin-pohjaisesti näppäilemällä. Puhumista kokeessa ei testattu, mutta käytännön elämä täällä on osoittanut, että selviän melko hyvin puhumalla.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen siihen, miten hyvin olen oppinut kiinaa vain reilussa vuodessa. Aloitin opiskelun Helsingin työväenopiston alkeiskurssilla vasta viime vuoden kevättalvella, eikä kiina ole helppo kieli oppia. Tutkimme kerran kielitunnilla erilaisia listauksia maailman vaikeimmista kielistä, ja kärkikolmikkona oli usein (vaihtelevassa järjestyksessä) kiina, arabia ja suomi.

Suurin syy kielitaitoni kehitykseen ovat kurssit, joita olen käynyt yksityisessä kielikoulussa GoEastissa. Paikka on kulkenut Fudan-stipendiaattien joukossa perimätietona. Meistä kaikki muut paitsi edeltäjäni Heidi olemme tainneet opiskella GoEastin opettajien johdolla.

Minä ahkeroin GoEastissa syksyllä kuusi tuntia viikossa ja kevätlukukauden aluksi yhdeksän tuntia viikossa. Koulussa vietetyn ajan myötä sen ihmiset ovat tulleet tutuiksi. Olen miettinyt, että GoEast edustaa Kiinan reformiaikaa parhaimmillaan.

Minä, yksi opettajistani GoEastissa Michael ja meksikolainen kurssitoverini Ariana iloisena tunnin jälkeen.

Kielikoulun perustajat ovat kolme kolmikymppistä naista: Emily, Maria ja Jane. Kutsun heitä tässä heidän englanninkielisillä nimillään, sillä niitä he käyttävät koulussa ja niillä olen heidät oppinut tuntemaan. He ovat älykkäitä, työteliäitä ja kielitaitoisia ihmisiä, jotka ovat käyttäneet Kiinan talouskasvun ja avautumisen tuomat mahdollisuudet hyväkseen.

Kolmikko perusti koulun kuusi vuotta sitten. He ovat kaikki yliopiston käyneitä kiinanopettajia, jotka halusivat työskennellä uudella tavalla ja omaan lukuunsa. Perustajat opettelivat yrityksen pyörittämistä matkan varrella ja jatkavat sitä yhä. Kasvu on ollut huimaa. Nyt GoEastilla on jo neljätoista täyspäiväistä työntekijää sekä lähes sata osa-aikaista opettajaa ympäri maailman. Opiskelijoita heillä on pari tuhatta.

Minua kevätlukukaudella opettaneelle Marialle matka yrittäjäksi on ollut todella pitkä. Hän on kotoisin pienestä maalaiskylästä Sichuanin provinssista, joka on tunnettu tulisesta ruuastaan ja pandoista. Marian mukaan hänen kotikylässään asuu kolme sataa henkeä, joiden kaikkien sukunimi on Mao. Hän sanoo tajunneensa vasta koulussa, että muunkin nimisiä ihmisiä on olemassa.

Marian ollessa lapsi hänen vanhempansa työskentelivät Tiibetissä, jossa heillä oli pieni vihannestila. Maria kasvoi kotikylässään isovanhempiensa hoivissa eikä nähnyt vanhempiaan pitkään aikaan. Hänelle syntyi Tiibetissä pikkuveli, jonka hän tapasi vasta vuosia myöhemmin. Kotikylässä olot olivat melko alkeelliset.

”Ihmettelin nuorena, miksi telkkarissa ihmiset riisuivat takkinsa, kun he menivät sisätiloihin. Mitä järkeä siinä oli? Vasta yliopistossa Pekingissä tajusin. Siellä oli keskuslämmitys”, Maria muisteli.

Koulun toimitusjohtajana työskentelevä Emily on kotoisin Shanghain eteläpuolella sijaitsevasta Zhejiangin maakunnasta. Hän aloitti aikanaan yliopisto-opinnot tähtäimenään turvallinen ja hyvin palkattu diplomaatin ura, joka oli myös hänen vanhempiensa toive.

Kun Emily ilmoitti perustavansa kielikoulun ja lähtevänsä yksityisyrittäjäksi, hänen vanhempansa olivat jyrkästi päätöstä vastaan. Perinteinen kiinalainen nainen olisi tuolloin muuttanut mieltään ja totellut isänsä tahtoa. Emily sen sijaan lähti tavoittelemaan unelmiaan, vaikka vanhemmat lopettivat taloudellisen tukensa.

Viime aikoina GoEast on saanut kovasti julkisuutta, sillä Emily, Maria ja kolmas opettaja Eva osallistuivat Leijonan luola -tyyliseen tosi-tv-ohjelmaan, jossa he yrittivät suostutella julkkissijoittajia rahoittamaan kielikoulun kasvua. Esiintyminen oli menestys, sillä kaikki neljä sijoittajaa ilmoittivat haluavansa panna rahojaan GoEastiin. Saapa nähdä, missä GoEast on kuuden vuoden kuluttua.

GoEast järjestää kielituntien lisäksi mm. kulttuuriohjelmaa. Syysretkellä kävimme Nankingin lähistöllä sijaitsevalla temppelivuorella.

Jälkikirjoitus: Sain kokeesta lopulta 243 pistettä, eli enemmän kuin odotin. Pääsin siis kirkkaasti läpi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment