Opinnot New Yorkissa alkavat pian olla paketissa, ja datajournalismin opiskelijoiden tutkinnon lopputyön eli maisteriprojektin deadline lähestyy. Datatutkinnon lopputyö Columbian yliopistossa on siinä mielessä hauska, että se voi olla melkein mitä tahansa, kunhan se on journalistinen ja siihen sisältyy dataelementti. Opiskelijat voivat siis vaikka koodata palvelun tai kirjoittaa artikkelin, joka hyödyntää dataa. Oma projektini tulee valmistuessaan olemaan journalistinen artikkeli, jossa data on mukana interaktiivisten karttatoteutusten taustalla.

Vermontin vihreät kukkulat antoivat kaivatun hengähdystauon New Yorkin helteistä.

Maisteriprojektin aikana olen oppinut taas paljon koodaamisesta ja hionut datataitojani ratkaistessani mitä kummallisimpia ongelmia. Parasta lopputyössä on kuitenkin ollut se, että olen päässyt paikkoihin ja tavannut ihmisiä, joihin en muuten pääsisi ja joita en muuten tapaisi. Aihe liittyy Yhdysvaltojen metsäpolitiikkaan, jonka vuoksi piti tietenkin mennä metsään. Matkustin New Yorkista pohjoisessa sijaitsevaan Vermontin osavaltioon ja Green Mountain National Forestiin näkemään itärannikon harvinaisia vanhoja metsiä ja keskustelemaan niiden suojelusta. Maisteriprojektin ansiosta pääsin näkemään vilauksen elämää niin sanotussa “oikeassa Amerikassa”. Samalla sain pienen hengähdystauon New Yorkista ja sen tukahduttavista helteistä. Koen projektin aihevalinnan osuneen kohdalleen, koska tuo reissu ja muutenkin tekeminen on tuntunut mieleiseltä.

Näkymät Green Mountain National Forestissa olivat päiväpatikan arvoiset.

Maisteriprojektin ansiosta olen rampannut New York Timesin toimituksessa, koska ohjaajani on lehden pitkäaikainen toimittaja Reed Abelson. Tietenkin keskustelumme ovat pääasiassa koskeneet projektiani, mutta Abelsonin kautta olen saanut ainutlaatuisen näköalan siihen, miten huippujournalistit työtään tekevät. Olen myös hiljaa mielessäni kauhistellut ohjaajani työmäärää ja lomien puutetta. Hän vaikuttaa pitävän kesälomaa vain reilun viikon. Toista se on onneksi Suomessa, jossa päätoimittajatkin saavat pitää kunnon kesälomat.

The New York Timesin rakennus Times Squarella on tullut tutuksi maisteriprojektin ansiosta.

Pakko on tässä yhteydessä todeta, että koko luokkamme kävi myös retkellä New York Timesin toimituksessa karttakurssin professorin Larry Buchananin opastuksella. Harmillisesti emme päässeet lehden museoon, koska hallitus oli pitämässä siellä kokoustaan.

Emme voineet itse vaikuttaa maisteriprojektin ohjaajaan valintaan, vaan koulutusohjelman johtaja Jonathan Soma päätti asian puolestamme. Omalta osaltani valinta osui nappiin. Muutama luokkakaverini vaihtoi ohjaajaa projektin alkuvaiheessa, joten ei pidä hätääntyä, jos hommat eivät heti lähde rullaamaan.

Dataluokka kiersi The New York Timesin toimituksessa kesäkuussa.

Valmistumiseen on tätä kirjoittaessani enää pari viikkoa, ja kurssit alkavat lopputyötä lukuun ottamatta olla ohi. Voin jo nyt sanoa että takana on elämäni pisin vuosi, pääasiassa hyvällä tavalla. Maisterintutkinnon tekeminen vuodessa on aikamoinen urakka, enkä osannut ennakoida kuinka paljon työtä se todella vaatisi. Oppimiskäyrä on ollut jyrkkä, ja voin sanoa tutkinnon valmistavan todella monenlaisiin tehtäviin, koska erilaisten työkalujen ja taitojen lisäksi opinnoista tärkeimmäksi muodostunut oppi on itsevarmuus ratkaista ongelmia, joita ei koskaan edes kuvittelisi kohtaavansa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Pari pointtia tulevaisuuden stipendiaateille - 03.09.2024
• Elokuvallisia hetkiä, säästövinkkejä ja metrotarinoita maailman parhaassa kaupungissa - 19.06.2024
• Koulupäivistä tuli kansainvälinen uutinen - 10.05.2024
• Alkukevään viikonloppu Baltimoressa - 25.03.2024
• Toimittajaopiskelijat elävät demokratian ratkaisun hetkiä - 01.02.2024
• Maailmanpolitiikka astuu kampukselle - 13.12.2023
• Visioita tulevaisuudesta: ChatGPT ja journalismin evoluutio - 15.11.2023
• Tulvapäivä journalismikoulussa - 12.10.2023
• Broadway on pitkä katu - 13.09.2023