Mistä tietää asuvansa miljoonakaupungissa?

18.02.2015
In: Berlin
Avatar photo

Pauliina Siniauer

Pauliina Siniauer opiskeli lukuvuoden 2014 - 2015 Berliinin Freie Universitätissä.

Asuin iso osan nuoruudestani Nummelassa. Katselin isoveljen huoneessa Music Televisionia ja haaveilin suuresta maailmasta. Mielikuvani miljoonakaupungista taisi perustua aika pitkälti amerikkalaiseen suurkaupunkiin. Sellaiseen, jossa on pilvenpiirtäjiä, takseja, ihmisvilinää, kadonneiden lapsien kuvia maitotölkeissä, bisnesmiehiä, taiteilijoita, ihmisiä etsimässä onnea. Halusin olla osa tuota hieman pelottavaa, mutta niin kiehtovan eläväistä maailmaa. Kun elämä pyörii Nummelan nuorisokeskuksen, Esson ja torin penkkien välillä, miljoonakaupunki vaikuttaa paratiisilta.

Mutta kuten moni muukin Esson nurkkapöydässä kuviteltu asia, miljoonakaupunkikin osoittautui erilaiseksi. 

Berliinissä unohtaa usein olevansa isossa kaupungissa. Ei ole korkeita rakennuksia, ei bisneskeskusta, ei miljoonakaupungin sykettä. Toki keskustassa on turistit selfiekeppeineen ja matkamuistomyymälät täynnä Berliinin karhujen, currywurstien ja DDR –aiheiden kuvittamaa krääsää. Turistibusseja ja kalliita kebabeja, hotelleja ja kiinankielisiä opaskylttejä. Mutta jos et asu ydinkeskustassa, unohdat tuon kaiken.

Berliinissä sanotaan, että ihminen ei poistu kieziltään, eli kulmiltaan. On hassua huomata, miten nopeasti elämä tosiaan alkaa pyöriä oman kiezin ympärillä. Lähileipomo, -posti ja -marketti. Kulmakahvilat ja –baarit. Oma kampaaja. Lähipuisto. Tuttu torimyyjä ja juustokauppias. Lehtikioskin myyjä nyökkää tuttavallisesti ja lenkillä tulee vastaan tuttuja naamoja, tekee jo mieli moikata. Kuten Nummelassakin.

Mutta mistä sitten tietää olevansa miljoonakaupungissa? Ainakin seuraavista asioista:

Hälytysajoneuvojen äänet. Niitä kuulee usein. Paikallislehden nettisivuilla on “rikosuutiset viime yöltä” –osio. Rikoksia, kaikkea näpistyksistä hurjiin takaa-ajoihin sekä järkyttäviin henkirikoksiin, tapahtuu paljon. Vaikka tuntuu että Nummelassa näki useammin väkivaltaa, tilastot kertovat muuta.

Olen kulttuurien ympäröimä. On kirkko, temppeli, moskeija. Voin syödä lounaaksi japanilaisia pannukakkuja, vietnamilaisia patonkeja, laosilaisia kalapalloja tai venezuelalaisia arepas-maissileipäsiä ja jälkiruoaksi nauttia turkkilaista mustaa teetä pienten baklava-leivosten kanssa. Ja ne kaikki maistuvat autenttisilta. Voin kuulla pelkästään arabiaa ja haistaa Lähi-idän tuoksut tai voin yrittää tajuta vietnamiksi kirjoitetuista työpaikkahakemuksista, mikä ravintola etsii sushikokkia.

Kauppakeskuksessa vastaan voi tulla David Beckham. Tai noh, voin törmätä köyteen, jonka takana vartijoiden saattelemana kävelee David Beckham. Johnny Depp tulee mainostamaan elokuvaansa. Cate Blanchett kävi kahvilassa, jossa olen käynyt.

Tarvitsen säännöllisesti karttaa.

Jalkapallotreenini yliopistolla peruttiin loppukaudeksi, koska halli otettiin pakolaisten hätämajoituskäyttöön. Tätäkään ei tapahtuisi Nummelassa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment